torstai 17. marraskuuta 2011

Maailmanlopun hautaustoimisto / Tampereen Työväen Teatteri 15.11.2011

Tiistaina tuli käytyä katsastamassa TTT:ssä uusin "menestys"näytelmä Maailmanlopun hautaustoimisto. Ja tarttee sanoa että olin aika pettynyt. Yleensä siellä ei tarvitse pettyä, itse asiassa tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Ja aika monia kymmeniä esityksiä siellä on tullut nähtyä.

Ei voi kun ihmetellä, miten sama porukka ketkä teki Tampereen Teatteriin siellä vuosia pyörineen loistavan Alivuokralainen-näytelmän (joka oli loistava), onnistuu sössimään näin pahasti. Kyllä mä olin odottanut tätä kovasti, mutta pettyä sai. Muutaman kerran nauratti, ja muutama hyvä (kummelimainen) hahmo, mutta muutoin... yhtä tyhjän kanssa. Farssinkin voisi tehdä hyvin.

Sali oli täynnä, pikkujoulunviettäjiä, ja kyllä ihmiset tuntui nauravan. Olenko mä siiten vaan tyhmä, vai tylsä, vai mitä ihmettä. Esko Roine oli alavireinen pääroolissaan hautausurakoitsija Theodor Anttina. Heikit Hela ja Silvennoinen olivat ihan ok. Tom Lindholm oli viinapiru, mutta ei sekään oikein iskeny. Mutta juonesta ei ollut tietoakaan, tai oli se, mutta tosi typerä. Missään vaiheessa ei esitys oikein lähteny käyntiin. Plääh. Lisäksi käsiohjelma oli tosi surkea, yksi sivu missä oli tiedot henkilöstöstä ja esiintyjistä - loppu valokuvia ja drinkkiohjeita. Rimanalitus.

Esityksen sivu TTT:n kotisivuilla

Onneksi ennen teatteria Franklyssä syöty nieriä oli hyvää :-D

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 16.11.2011

Tuli Jontun kanssa käytyä taas Seinäjoella. Katsomassa taas Kreivi von Krolockia ja sen seuralaisia. Ja taas oli loistava esitys, ihan mahtava. Nyt kun näki toisen kerran, niin oli taas monia yksityiskohtia mitä ei ekalla kerralla huomannut. Kuten etä Kreivi nukkui arkussa tukka letillä :-)

Jouko Enkelnotko on sairaslomalla kinttunsa takia, mutta Osku Haavisto paikkasi hienosti Herbertinä.

Tanssikohtaukset ja joukkokohtaukset oli kyllä aivan sydämen pysäyttäviä näkyjä. Ja se musiikki... Ja erityisesti tietenkin sekä Kreivin laulut ja duetot Sarahin kanssa.

Kyllä kai tää pitää mennä kolmannenkin kerran katsomaan. Ja ehkä lisääkin...


Kiitos Jontulle matkaseurasta! Kun palattiin puolenyön jälkeen Nokialle, niin poikettiin iltapalalle vielä Pintaan, (kanansiipiä ja yksi 0,4 Westonsia hanasta). Sielläkin sain markkinoitua esitystä, toivon mukaan menestyksekkäästi. Baarimikkona oli muuten hiljan Edinburghista muuttanyt Neil, ihana aksentti :-)

Niin ja joo, mä olin hengen mukaisesti pukeutunut, Elisabetin viitta sai sittenkin käyttöä :-) Asuste sai arvostusta varsinkin Pinnassa, ja johti kiinnostavaan Polanski-aiheiseen keskusteluun erään sarjakuvakääntäjän kanssa.

torstai 3. marraskuuta 2011

The Show Must Go On / Musiikkiteatteri Palatsi 2.11.2011

Eilisiltana oltiin vähän niinkuin extempore (no ostettiin liput sentään edellisellä viikolla) katsomassa Tampereella musiikkiteatteri Palatsissa Queen-aiheista musikaaalia Show must go on. Ja tarttee sanoa että taas joutui hieman pettymään Palatsin esityksessä. Tämä oli nyt kolmas kerta siellä, ja joka kerta on poistunut hieman... että odotti jotain enemmän ja se ei sit toteutunutkaan. Ensin Kabbas Abbaa (Abba-aiheinen) ja sit Beatles musikaali (siinä sentään oli Pauli Hanhiniemi, joka pelasti) ja nyt sit tää. Siis ihan ok esityksiä, mutta ei mitään Elämää Suurempia spektaakkeleita.


En tiedä onko yksi syy se että volyymi on käsittämättömän alhainen. Nytkin oli tosi hyvät paikat, parvekkeella omassa loosissa. Mutta vähän joutui ikäänkuin pinnistelemään kuuloa että kuuli jotain. En tiedä onko sitten teatterin naapurit valittanut, vai mistä johtuu. Vai onko se niin kun on tollanen ravintolateatteri, että ihmisten pitää saada keskustella samalla kun katsovat esitystä? Mene ja tiedä, mutta volyymiä lisää kiitos.

Palatsi osaa hinnoitella itsensä kyllä aika hyvin. Jo liput ovat aika tyyriitä, juomista ja muista puhumattakaan. Kerran on siellä syöty kanssa ennen esitystä. Mutta miljöö on kyllä hulppea, vanhasta elokuvateatterista on rempattu glamöröösi paikka. Kelpaisi katsoa esityksiä, mutta.


No mitäs positiivista SMGO:ssa olisi. Kimmo Blom, joka esittää Freddie Mercuryä, osaa kyllä laulaa, se on sanottava. Ei tietenkään mikään Mercury ole, mutta varsin hyvä. Ja jos nyt ei lasketa hänen "kuivan kesän orava" habitusta, niin eleet ja muut on kyllä ihan esikuvan mukaisia. Mutta pikkasen hämää kun on sellainen pieni kuikelo, jalatkin kun tikut :-) Siis eihän Mercury mikään jätti ollut (n. 177 cm), mutta sellainen normi fysiikaltaan, aika atleetti kuiteskin. Blom oli heiveröinen, joskin jäntevä. Mutta jos nyt ei takerruta yksityiskohtiin... Meikit ja peruukit tekevät ihmeitä, ja kasvoiltaan Blomissa oli hyvin paljon samaa.


Muukin bändi on peruukeilla ja vaatteilla saatu etäisesti esikuviaan muistuttaviksi, mutta mitään häikäiseviä esityksiä kukaan ei suorita. Ja tarttee Blomistakin sanoa, että parhaimmillaan sekin on lauluosuuksissa, ei niinkään näyttelijänä.

Sitten niitä asioita mitä esityksessä ärsytti, tai ei ollut muuten hyvin. Päälleliimattu tarina Queenin bändikehityksen lisäksi/ohella. Siis oikeesti, joku mattimeikäläinen ja sen oma elämä ja historiikki... ei toimi ei. Semminkin kun kukaan näistä ei ollut mitenkään parhaassa iskussa, vaikka olen kyllä tykännyt Miro Honkasesta ja Jukka Mänty-Sorvarista aiemmin. Marika Krook oli ihan kamala. Se nyppi, kun biisit ei tulleet yhtään kronologisesti, siis kun seurattiin Queenin historiaa, niin jotenkin toivoi/odotti että kuultaisiin kappaleita silleen kanssa järjestyksessä.


Mä olisin tykännyt enempi, jos show olisi keskittyny Queeniin ja niiden musiikkiin, ja "Freddie" olisi esittänyt kaikki biisit. Ilman mitään ylimääräistä sivutarinaa.

No joo, sali ei ollu läheskään täynnä, ja yleisö alkoi yhtään edes lämpenemään toisella puoliajalla. Väliajalla naisten vessassa joku selitti miten oli toista kertaa katsomassa kun oli "niin loistava esitys". Makuja on monia, mutta mulle ei tulisi mieleenkään mennä toiste katsomaan. Jäi valju olo, kun esitys ei oikein missään vaiheessa lähtenyt käyntiin.

Niin, ja vaikka puvustukset oli hienoja (monta Mercuryn klassikkovaatetta nähtiin) niin mua häiritsi suunnattomasti kun trikoot (joiden pitäisi istua kun toinen iho) LÖKÖTTI Blomin päällä. Lisäksi langattoman mikin rasia oli sillä siellä trikoiden alla ikään kuin perstaskussa ja sekin häiritsi. Ja sitten se räpläsi sitä langatonta mikkiä poskella kokoajan, liekö ollut jotain ongelmia sen kanssa. Ja vois kai olla jotain irtorintakarvojakin, että näyttäisi edes himpun verran miehekkäämmältä :-)


Oli esitys silti ihan katsottava, mutta en voi olla miettimättä mitä aiheesta olisi voitu saada aikaan. Yksi maailman parhaista bändeistä kuiteskin, ja yksi maailman karismaattisimmista esiintyjistä (Mercury)...

No, aina ei voi onnistua. Ja ehkä tekee hyvää katsoa joskus ei-niin-hyvää musiikkiteatteria, niin voi taas arvostaa enempi niitä mitkä on oikeesti erinomaisia!

Mutta tarttee miettiä jaksaako/haluaako sitä enää kantaa rahojaan Palatsiin, kun aina saa poistua hieman pettyneenä.

Kolme ylintä kuvaa on Kimmo Blomista, ja 2 alinta taas Freddie Mercurystä :-)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 28.10.2011

Eilen tuli nähtyä jotain henkeäsalpaavan upeaa, ja vieläpä Seinäjoella!

Nimittäin Seinäjoen kaupunginteatteri tarttui kulttiklassikkoon Dance of the Vampires (Tanz der Vampire). Roman Polanskin elokuvaan The Fearless Vampire Killers (1967) pohjautuva (rock)musikaali on kiertänyt pitkin maailmaa jo vuosia ja saavuttanut kulttisuosion kaikkialla. Onneksi Olli-Matti Oinonen tarttui aiheeseen ja ohjasi huikean performanssin Seinäjoelle.


Juonesta sen enempää paljastamatta (pieni kyläpahanen vuoristossa, kaunis nuori tyttö, Vampyyrikreivi, vampyyreita tutkiva höpsö professori hupsuinen avustajineen ja muuta sitä tavallista "vampyyrilegendaa"), niin esitys oli kyllä hienojen laulajien riemuvoitto. Parhaana kaikista kreivi von Krolock jota mallikkaasti esittää Jyri Lahtinen. Huikean lauluäänen ja valtavan lavakarisman omaava Lahtinen vie kyllä show'n mennen tullen.


Ei ne muutkaan huonoja ole, päinvastoin. Kaunista neitoa Sarahia esittävä Raili Raitala on kanssa todella upea laulaja ja hyvä esiintyjä muutenkin. Kun ei se riitä että osaa laulaa luritella hienosti, kun pitää osata hieman näytelläkin. Ja sitä nämä kyllä osasivat, kaikki.

Yksi liikkis on Jouko Enkelnotkon esittämä Kreivin homppelipoika Herbert, joka on mitä suloisin ilmestys vaaleanpunaisissa hörhelöissään. Professori Ambronsius (Esa Ahonen) ja apulaisensa Alfred (Ville Salonen) suorituvat tosi mallikkaasti rooleistaan. Ahonen laulaa hetkittäin NIIN nopeasti että katsojakin hengästyy.


Supererityismaininta loistavalle tanssiporukalle, jotka vetävät sellaset koreografiat että heikompia hirvittää. Mielettömän upeita kuvioita. Lavastukset ja puvustukset kanssa maailmanluokkaa. Musiikki on isossa roolissa, kas kun musikaali on. Jim Steinman on tehnyt paljon mahtipontista musiikkia, mm. Meat Loafille, ja tässäkin kuultava Total Eclipse of the Sun (Kun kaikki pimenee) on tuttu jo ennestään mm. Bonnie Tylerin esittämänä. Mutta musiikki on hienoa, juuri sopivan kliseistä ja mahtipontista.


Muutama linkki, eli teatterin trailereita, joista saa pientä kalpeaa aavistusta mitä on luvassa:

teatterin ensimmäinen traileri

Tässä Sarahin ja Kreivin laulua

Ja tietenkin Seinäjoen kaupunginteatterin sivut - täältä saa lippuja!




Muutama muu aiheeseen liittyvä sivusto:

Huippusivusto! Kaikki tiedot Suomen produktiosta

Teatterikärpänen blogi, missä teatteriarvosteluita lyhyesti ja ytimekkäästi

Blogi aiheesta

Kansainvälinen blogi

Carpe Jugulum

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

The Tempest / Theatre Royal Haymarket 4.10.2011

4.10. oli sitten meidän matkan päätarkoitus; hieman Fiennestä ja Bardia.

Theatre Royal Haymarket oli aika pieni paikka, mutta tosi hieno, sellainen koristeellinen. Hyvät paikat meillä olikin, toinen rivi lavalta. Siitä näkyi ja kuului tosi hyvin kaikki, ilmeet... ja tuntui että tapahtumista aika paljon oli siinä lavan meidän puoleoisessa laidassa. Toki paikat sitten maksoivatkin, olikohan ne nyt 61 puntaa tsipale tai jotain. Mutta laatu maksaa...

Innokkaat fanit katsomossa, vas. Elisabet, Laura ja minä.


Fienneshän oli tosi hyvä, loistava. Mutta kauhea partatursake häiritsi hieman, ainakin mua. Sivurooleissa oli tosi hyviä näyttelijöitä. Elisabeth Hopper Mirandana oli hyvä, mutta vallan erinomaisen loistava oli Ferdinandia esittänyt Michael Beriz. Joka onnistui näyttämään 16-vuotiaalta, mutta sitten sillä oli yllättäen karvaiset nilkat :-) Kujeilevana Arielina oli myös vallan erinomainen Tom Byan Shaw. Puvustus hyvin perinteinen eli upea. Lavastus suht pelkistetty, ei mitään kikkailuita, mutta oikein sopiva. Ohjaajana oli Trevor Nunn.


Katsomisen arvoinen näytelmä ja versio, vaikke olekaan ihan mun suosikki-Shakespearea, siis Myrsky ylipäätään. Enkä ole mikään maailman suurin Fiennes-fanikaan, mutta... Enkä voinut tietenkään olla vertaamatta muutaman kuukauden takaiseen Paljon melua tyhjästä-esitykseen. Okei, Prospero on majesteetillinen, vakavahenkinen, julmakin ja Benedick kujeileva, vallaton ja rento. Siis jos nyt ajatellaan miespääosia. Ja Fiennes ja Tennant on hyvin erilaisia näyttelijöitä.

lauantai 24. syyskuuta 2011

The Tempest / Lontoo 2011

Nythän on niin, että mut on hyvin helppo puhua ympäri, ja saada innostumaan jostain asiasta. Melkeen mistä vaan. Kaikki jotka mua yhtään tuntee voi varmaan tän allekirjoittaa :-)

Bongasin joku aika sitten netistä uutisen, että Ralph Fiennes on Prosperona Shakespearen Myrskyssä. Ja mikäs on mun suhde herra Bardin näytelmiin? Harmi vaan kun esitykset loppuu lokakuun lopussa ja me ollaan menossa Lontooseen vasta marraskuussa (niin sinne Amorphiksen ja Darknessin keikoille). Heitin Facebookiin, tuonne saatanan kätyrien ylläpitämään paikkaan, siitä jutun, ja puoliksi vitsinä, että kukas lähtisi mun kanssa!

Ei kai pitäisi sellasia ehdotella mitkä voi toteutua. Hetken kuluttua meitä oli lähdössä jo 7 henkeä, joista 2 Ruotsista. Mutta niinkuin tämmösillä innostuksilla on tapana, osa porukasta ei sitten lopulta lähdekään. Arvatkaapa vaan olenko itse kummassa joukossa?



Niin siinä sitten kaiken säätämisen jälkeen kävi, että Elisabet varasi teatteriliput itselleen, kaverilleen Lauralle (ketä en ole edes tavannut) ja mulle. Hyvät (ja kalliit) paikat varasikin. Ja majoituksen, hyvin edullisesta B&B paikasta, missä olen ollut ennenkin. 3 hengen huoneen. Ja itse menin sitten ostamaan lennot Ryanairilta. Kaikkieen koko reissu vajaa 200 euroa, mikä ei nyt sitten minusta ole kauheasti lentolipuista Lontooseen, kahdesta hotelliyöstä ja teatterilipusta (joka maksoi enemmän kuin meno-paluu lennot!). Mutta onhan se paljon rahaa, tulevalle työttömälle.

Samaan syssyyn aion mennä elokuviinkin siellä. Tinker Tailor Soldier Spy ei tule Suomeen kuin joskus alkuvuodesta, ja en kykene odottamaan niin kauaa... Benedict Cumberbatch! Colin Firth! Gary Oldman! Kaikki tämä ja muutama muu kova nimi, John Le Carren vakoojatrillerissä... Trailerit ja arvostelut on olleet mahtavia!!

perjantai 26. elokuuta 2011

Ronja Ryövärintytär / Suomenlinnan kesäteatteri (Ryhmäteatteri) 25.8.2011

Oltiin myös katsastamassa Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintytär Riikan, Ailin ja Ailin tyttären Suskin kanssa. Mukava ilta torikäynteineen ja kaikkineen!

Esitys oli taattua Ryhmis-laatua, joskin pääosan esittäjät ei ihan napanneet. Onneksi loistokkaat sivuroolimiehitykset pelasti, ja ei ne lavasteet ja puvusteetkaan pöllömpiä olleet. Kreeta Salminen oli Ronja ja Ylermi Rajamaa Birk.