Rottien pyhimys / Musiikkiteatteri Kapsäkki 19.5.2023

Anneli Kanto kirjoitti hienon kirjan, ja ensimmäisenä sen dramatisointiin ehti tarttua musiikkiteatteri Kapsäkki. Rottien pyhimys sai ensi-iltansa huhtikuussa 2023, ja Hämeenlinnan teatterin draamaversio sai ensi-iltansa syksyllä 2023. Kapsäkin lava, budjetti ja resurssit ovat toki pienemmät kuin isomman kaupunginteatterin, mutta eivät nämä teokset onneksi toistensa kanssa kilpaile lainkaan. Molempi parempi, hyvin täydentävät toisiaan.

Kanto itse vastaa libretosta ja Jukka Nykänen sävellyksestä. Reetta Ristimäen ideasta tämä prosessi alkoi, ja hän myös ohjaa. Musiikki on aivan mainiota, semminkin kun tykkään kovasti ns. vanhasta musiikista. Kolmihenkinen bändi soittelee periodisoittimia lavan reunaan änkeytyneinä ja asianmukaisesti vaatettuina. Janek Öller (nokkahuilut ja säkkipilli), Ilkka Heinonen (jouhikot ja gamba) sekä Miika Vintturi (koskettimet) vetävät aivan älyttömän hienosti. Musiikki on aivan ihanaa. Syntikoista saadaan cembaloääniä ja niiden avulla vanhan kuuloiseen musiikkin tuodaan uusia kerrostumia. Musiikki on ajatonta vaikkakin vanhan musiikin kaiku on läsnä joka sävelessä. Musikaalista on Martinuksen ja Pelliinan rakkausduetto ja kyllä siellä muutenkin on sellaisia "musikaalisuutta" kuultavissa. Lopuksi kuultava kirkkoherran ja linnanrouvan mainio duetto on hersyvän hauska - kaikkihan haluavat ottaa kunnian maalauksista.

Rottien pyhimys kertoo keskiaikaisen Hattulan kivikirkon maalareista, siis siitä kiertävästä joukosta jotka kulkivat keikkahommissa maalaamassa kirkkojen sisäseiniä. Fiktiivinen kertomus toki, mutta tämmöinen se seurue saattoi olla. Miehet saapuvat Hattulaan, ja sattumien oikusta saavat apulaisekseen kylässä asuvan oudon Pelliinan (Aurora Manninen). Mestari Martinus (Jasper Leppänen) ja Andreas Pictor (Jyri Leppänen) ovat jumalan asialla, tekeväthän heidän maalaukset tälle kunniaa. Silti maallinenkin houkuttaa ja Martinus ajautuu Pelliinan kanssa suhteisiin. 

Manninen on aivan ihastuttava Pelliinan herkässä roolissaan. Hän onnistuu olemaan uskottavasti kouluttamaton maalaisnainen, joka kasvaa taiteilijaksi, ja sielukkaaksi kirkkomaalariksi. Ja miten kaunis ääni! Jyri Leppänen nyt vaan on yksi Suomen hienoimmista laulajista ja oli ilo kuulla häntä lavalla pitkästä aikaa.

Kirkon valtaa edustaa kirkkoherra Herckepaeus (Petri Bäckström) - joka on katkera monestakin asiasta, ja maallista valtaa linnanrouva Märta (Eeva Semerdjiev), joka on kerrassaan mainio. 

Vaikka henkilöitä ja tapahtumia on karsittu minimiin, niin esitys on erittäin toimiva. Se keskittyy taiteen tekemiseen, maalarien keskinäisiin väleihin ja Martinuksen ja Pelliinan suhteeseen. Tekstissä on paljon myös huumoria ja lämpöä, eikä se ole juurikaan hengellinen mitä aihe sopisi olettaa. Sitä ei toki ole Kannon alkuperäistekstikään. Kieli on rikasta, hersyvää, roisiakin. Hyvin toimii musikaalinakin.

Elle Mikkolan lavastus keskittyy kirkkomaalauksiin, jotka riittävätkin mainiosti visuaalista silmänruokaa tarjoten. Muuten juuttikankailla saadaan lavalle ilmettä ja toki massiivinen risti kuuluu kuvaan. Projisoinneilla (Calvin Guillot ja Matgorzata Nowicka) saadaan lisää ulottuvuutta maalauksiin. Marja Uusitalon puvut ovat ajan hengen mukaisia. Rouva Märtalla ylhäisön suosimaa värikästä samettia ja silkkiä, muilla aika vaatimatonta, pellavanväristä. Mirkka Saaren valot ja Max Marshallin äänet viimeistelevät visuaalisesti hienon aikamatkan keskiaikaiseen kivikirkkoon.

On lohdullinen ajatus että vaikka tekijät katoavat ja vaipuvat historian hämäriin, taide ja sen kauneus jäävät. Niin myös Hattulan kirkonkin tapauksessa. On myös upeaa että kirkon maalaukset toimivat inspiraation lähteinä satoja vuosia myöhemmin, ensin romaaniin ja siitä musiikkiteatteriin ja näytelmään asti. Taide on ikuista!

Aivan mahtavaa että Rottien pyhimys palaa Kapsäkin lavalle uusintaensi-illan merkeissä helmikuussa 2024! Menkää katsomaan, ette taatusti pety. Minäkin taidan mennä uusimaan hienon elämyksen.

Esityskuvien copyright Sakari Röyskö.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

The Sound of Music / Kuopion kaupunginteatteri 19.12.2014

Joskus alkusyksyllä sain suuren ajatuksen että pitää lähteä Kuopioon katsomaan Sound of Musicia koska siinä on Jyri Lahtinen. No, tuumasta toimeen, ja varsin pienellä suostuttelulla Eija lähti mukaani. Koskaan en ole Kuopion kaupunginteatterissa käynyt, ja nyt kun se syksyllä avautui vielä remontinkin jälkeen, niin toinen hyvä syy reissuun.

Lisäksi meillä oli tilaisuus viettää ennen teatteria loistelias illallinen Atson seurassa Trattoria Sorrentossa. Jos joskus käyt Kuopiossa, en voi muuta kun täydestä sydämestä suositella Sorrentoa. Sairaan hyvä sapuska ja ihan huikea palvelu! Melkein sinne olisi voinut jäädä koko illaksi, mutta Thalian kutsu oli voimakas!

(Ja juurikin huomasin deletoineeni kaikki illan kuvat sitten, voi kettu. Siinä meni niin Sorrenton sapuskat kuin pyramidimäiset rappuset ja se yksi kuva Jyristä. Ja Kuopion mahtava ja kaunis kauppahalli. Nyt harmittaa.)

Ja sitten itse esitykseen. Olen nähnyt tämän muutamia vuosia sitten (2005 muistaakseni) Seinäjoen kaupunginteatterissa (Arja Koriseva oli pääroolissa ja Pekka Räty kapteeni von Trappina) ja tietenkin leffaversion joskus lapsena. Ei nyt mikään suosikkimusikaalini, mutta ihan jees. Mutta ilman Jyri Lahtisen pääosaa en olisi varman Kuopioon asti mennyt.

Olli-Matti Oinonen (jonka suuriin meriitteihin kuuluu Seinäjoella Rocky Horror Show ja Dance of the Vampires) vastasi ohjauksesta. Jotenkin tässä oli, sekä hyvässä että pahassa, sellainen hieman vanhahtava henki. En tiedä johtuiko se ohjauksesta vai mistä. Periaatteessa esityksessä ei ollut mitään vikaa. Kaikki esiintyjät olivat oikein hyviä, lavastus (Erkki Saaranen) todella näyttävää ja varsinkin herkullisen näköiset puvut (Mirkka Nyrhinen) säväyttivät. Tosin lavastuksessa pikkuisen häiritsi niitä ylös nostavien vinssisysteemien kitinä. Joka tuntuu kamalan oudolta kun talo on just rempattu. Niin ja mestarilliset kampaukset olivat hienoja!

Reeta Vestman suoriutui mallikkaasti Marian pääroolista. Raikas ääni ja laulu tuntuu helpolta. Tosin hetkittäin puvustuksessa oli menty kovin Suomi-neito-linjalle... Ritva Grönberg abbedissana on lempeän äidillinen ja tykkäsin lauluäänestä kovasti. lasten äitipuoleksi tunkeva rouva Schräderinä häikäisi Virpi Rautsiala. Tämä veti roolin hetkittäin aika överiksikin, mutta siksi ehkä juuri toimikin niin kovin hyvin. Camp toimii, ainakin tässä. Ja tämän päässä nähtiin yksi illan näyttävämmistä kampauksistakin. Aisaparinaan tällä oli myös hienon roolin tekevä Mikko Paananen (Max Detweiler), jolle oman edun tavoittelu nyt sattuu osumaan kerrankin yksiin von Trappin perheen uran edistyksen kanssa. Muuten tämä on sopivasti niljakas ja lipevä. Ari-Kyösti Seppo säilyy luihun koomisena Amiraali von Schreiberin roolissa täysin loppuun asti. Nunnien joukkolaulu on myös korvia hivelevän kaunista.

Lapset olivat reippaita, raikkaita ja hyviä laulajiakin vielä. Tässä on kaksoismiehitys (pikkuisella Gretlillä kolmois-), joten en tiedä ketä meidän esityksessä oli. Jos se teatterilla jossain mainittiinkin, niin ei osunut silmiini. Mutta erityisesti Gretl tietenkin oli oikein söpö. Lapset olivat jotenkin niin puhtoisia ja viattomia, mikä tietenkin tähän sopiikin. Ja varsinkin lasten vaatteet ovat iloisen värikkäitä.

Jyri Lahtista tänne tultiin katsomaan, eikä kauheasti tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Tosin mies tuntui jotenkin pidättävän ääntään, mutta toki kapteeni von Trapp on pidättyväinen mies. Ja eihän tässä musikaalissa nyt vaan ole sellaisia revitysbiisejä, missä mielellään Jyrin ääntä kuulisin. Sehän ei ole kuin säveltäjien vika. Mutta ehkä mä odotin hieman enemmän silti. Jyrin yksin laulama ja kitaralla säestämä Edelweiss oli toki oikein koskettava. Mutta ulkoisesti Jyri oli paras mahdollinen kapteeni, raamikas ja komea!

Ihmettelen kovasti (ja asiaa on pohdittu aiemminkin, ja siellä Sorrenton ruokapöydässä tietenkin taas) miksi orkesteri oli piilotettu jonnekin lavan taakse soittamaan? 23 henkinen poppoo tietenkin vaatii paljon tilaa, mutta eikö missään näkyvillä olisi ollut? Kyseessä on kuitenkin musikaali, jossa siis musiikki on isossa roolissa, joten soittajatkin olisi kiva olla esillä, edes orkesterimontussa. Pitäisihän se kapellimestari edes näkyä. Muusikot olivat muuten Kuopion kaupunginorkesterilaisia & freelancereita. Se on toki ilahduttavaa, että musikaalia esittämässä on kunnollinen orkesteri, eikä mikään parin hengen poppoo. Tai mikä vielä pahempaa; taustanauha.

Sen lisäksi että meillä oli tosi kiva hotelli (hotelli Atlas) torin laidalla, ja ikkunasta suoraan näköala ihastuttavaan kauppahalliin (mistä löysin elämäni mekon, mutta siihen tarttee vielä hetki säästää) niin saimme Atsolta ravintolaan mennessä vielä kattavan sightseeing-kierroksen. Jouluvalot ja lumipyry vielä täydensivät tunnelmaa. Summa summarum, meillä oli aivan nappireissu (jos kohta takaisin ajelimme hieman kiertoteitä). Kuopioon tarvitsee siis palata vielä!

Ihana uusi tuleva pöllömekkoni,
tässä vielä Minna Suurosen myymälässä kauppahallissa.

Musikaalikuvien copyright Ari Ijäs/Kuopion kaupunginteatteri
Muiden copyright Eija Mäkinen

Terveisiä Kalevalasta! / Espoon Kulttuurikeskus 18.11.2014

Halusin mennä katsomaan tätä esitystä, koska siinä laulaa Jyri Lahtinen ja pianoa soittaa Jukka Nykänen (joka vastaa myös sävellyksestä). Kai siinä on perustetta riittämiin? Kun liputkin olivat lähinnä hintatasoa "naurettava" ja esitys oli iltapäivällä (että ehti hyvin taas illaksi Tampereelle teatteriin) niin muita syitä ei tarvittu. Sitäpaitsi musiikkiteatteriesitys Kalevalasta kuulosti kiinnostavalta.

Enkä saanut pettyä! Nelisenkymmentä minuuttia pitkä esitys oli hauska, mukaansatempaava, iloinen ja kaikinpuolin viihdyttävä. Läpilaulettu tarina ei tarvinnut paljoa rekvisiittaa, mutta välillä arkusta kaivettiin jotain pientä. Kaikki laulajat olivat hirvittävän upeita. Raikas vaalea lettipää Aino (Elli Vallinoja) oli ihastuttava, varsinkin ahveneksi muututtuaan kalapipossa. Hanna Kaila oli rempseän hauska ja sopivan teatraalinen Pohjan Akka. Parta puuttui, mutta muuten Ari-Matti Hedman oli oivallinen Vaka Vanha Väinämöinen. Jukka Nykänen oli Joukahainen, mutta keskittyi pääasiassa vain pianonsoittoon. Aivan älyttömän hieno pianisti, joka osaa kaikki soittotyylit. Sokerina pohjalla tietenkin Jyri Lahtisen seppä Ilmarinen. Poikamainen pilke silmäkulmassa mennään - ja lauluääni vaan nyt on parasta tässä maassa. Mä voisin kuunnella ihan minkälaista musiikkia tahansa tämän miehen laulamana. Voisko vaikka laulaa puhelinluetteloa?

Moni Kalevalan tarina saa lihaa luiden ympärille, sammon taonnasta Ainon ja Väinämöisen ongelmalliseen suhteeseen. Mutta lopussa rakkaus ja ystävyys voittaa. Jos oli Nykäsen sävellys mukaansatempaavaa, niin sitä oli Jukka Itkosen hienosti riimitellyt sanoituksetkin! Nokkelia ja hauskoja, ja ainakin minut saivat tyrskähtelemään tuon tuostakin.

Yleisössä oli muutaman aikuisen lisäksi liuta n. 9-13 vuotiaita lapsia/nuoria, jotka malttoivat aika hyvin esitystä seurata. Ja tuntuivat tykkäävänkin. Esitys on kiertänyt paljon kouluja, mutta olisi kiva jos sitä nähtäisiin enemmän tämmöisissä kaikille avoimissa tilaisuuksissakin. Järjestäjille vinkki ja myös linkki mistä esitystä saa tilata...


Ryhmäkuvan copyright Annika Leino
Jyri Lahtisen kuva ihan ikioma

Musikaalikonsertit / Tampere 8.11. ja Pori 9.11.

Eclipsis ry on mainio yhdistys, jonka päätarkoitus on tehdä keski-eurooppalaisia musikaaleja tutummaksi Suomessa. Viime vuonna yhdistys järjesti kaksi konserttia (joista osallistuin Tampereen Olympia -salissa pidettyyn 13.5.2013), ja nyt marraskuussa sitten myös kaksi. Tampereen konsertissa olin järjestyksenvalvojana, ja Porissa sitten ihan maksavana asiakkaana. Olen kovasti tyytyväinen että menin molempiin, koska ohjelmisto oli osittain erilainen, ja laulajatkin. Tai pikemminkin ehkä niin että lauantai oli vähän niinkuin harjoitusta sunnuntain isompaa tapahtumaa varten.

Lauantain konsertin nimi oli Kreivin Muotokuva - näyttämömusiikin aatelia, ja laulajina olivat Géza Egyházi, Johanna Kalmari ja Leena Rousti. Kaksi viimeksimainittua lauloivat aikanaan Seinäjoen Kaupunginteatterin Tanz Der Vampire:ssa (Dance of the Vampires), josta nämä laulukonsertit ovat lähteneetkin liikkeelle. Géza laulaa Kreivi Von Krolockin roolia Budapestin produktiossa vuosittain.

Leena & Johanna ja I Know Him So Well (Chess)

No siis. Pianon takana säestämässä maanmainio Jukka Nykänen. Ohjelmistossa myös oopperaa, operettia ja ikivihreitä (mm. My Way) niiden musikaalinumeroiden lisäksi. Ei mitään valittamista konsertista, paitsi yleisöä olisi saanut olla lisää. Mutta lauantai-iltapäivä, ja ei lehtimainontaa = huono yhtälö. Vanhan Kirjastotalon musiikkisali on kyllä keskeisellä paikalla ja muutenkin kiva, mutta katsojan silmät hakeutuvat repsottaviin ikkunapahveihin parvella. Istuin suht edessä ja siihen piano kuului ehkä hieman liian kovalla. Jukka taitaa tykätä soittaa kovalla volyymilla :-)

Eniten tykkäsin kyllä musikaalisävelmistä, ja niissä eniten parista Tanz-biiseistä. Jotka oli tietenkin jätetty loppuun :-) Lisäksi saatiin maistiaisia musikaaleista Chess, Jekyll & Hyde, Les Mis, Elisabeth, Phantom of the Opera, Dracula...

Kaiken kaikkiaan mukava lauantai-iltapäivä - kiitos Eclipsis!

Kreivi Jyri vaanii taustalla kun Leena aloittaa laulamaan...

Sitten sunnuntaihin. Märkä ajokeli Poriin, ja masentavan pimeä tie... Mutta ehdin kuin ehdinkin ajoissa!

Kun Kaikki Pimenee - eurooppalainen musikaalipuree oli sunnuntain konsertin nimi, ja aika hyvä nimi olikin. Mikalesgårdenin juhlasali oli kiva paikka. Enemmänkin katsojia olisi mahtunut, mutta lauantaiseen määrään verrattuna ihan mukavasti väkeä oli saapunut viettämään sunnuntai-iltaa. Pianon takana taas mestarillinen Jukka Nykänen.

Nyt paikalla oli sitten enemmänkin Tanz -väkeä, sillä lauantain kolmen solistin lisäksi mukaan liittyivät Jyri Lahtinen, Jouko Enkelnotko ja Ville Salonen. Sunnuntain ohjelmisto oli kokonaan musikaalimusiikkia, niinkuin konsertin nimikin kertoo.

Ensimmäisellä puoliajalla tuttuja ja tuntemattomampiakin helmiä. Erityisesti mieleen jäi Jyri Lahtisen vetämä Les Mis-laulu Tähdet ja Ville Salosen tulkitsema Tyhjät tuolit, tyhjät pöydät, samasta musikaalista. Ja itse asiassa moni muukin tulkinta hiveli korvia.

Tokassa osiossa kuultiin enemmän Abba-miesten Chess-musikaalia ja sen uutta Marika Hakolan suomennosta. Tämä olisi kiva joskus nähdä näyttämölläkin. The Mist Dracula -musikaalista Johannan tulkitsemana oli myös vaikuttava.

Johanna fiilistelee Draculan tunnelmissa

Konsertin kohokohta saatiin sitten viimeisenä, kun Tanz Der Vampire pääsi vauhtiin. Peräti kuusi kappaletta eri solistivaihtoehdoilla. Kaikki mahtavia, mutta erityisesti Villen ja Joukon duetto (Wenn Liebe in dir ist), Totale Finsternis ja ennenkaikkea Jyrin esittämä Vor dem Schloss. Jyrin ja Gézan duettona kuultu Die unstillbare Gier ei ollut pöllömpi sekään.

Kolme kovaa: Jyri, Géza ja Ville

Aivan mahtava konsertti, ja vaikka liput olivatkin aika kalliit (35€), niin joka pennin arvoista oli. Lisää lisää! Paluumatkalla kyydissäni Tampereelle matkasivat Eclipsiksen puuhanaiset Laura ja Marika sekä unkarilaisvieras Géza.

Nyt sitten tekee mieli nähdä tukku musikaaleja, lähteä uudeksi vuodeksi Budapestiin Tanzin esityksiin (missä Géza laulaa) ja kaikkea muuta. Niin, ja Vaasan kaupunginteatteriin on tammikuussa tulossa Bernsteinin ooppera Candide, missä Ville laulaa päärooliin. Kiitos vaan inspiraatiosta (ja tulevasta rahanmenosta)...

Kuvat ovat kaikki sunnuntailta ja omiani.

The Sound of Music Kuopioon syksyllä 2014

Ei ehkä muuten niin kiinnostava uutinen, mutta... Muistan käyneeni katsomassa ko. musikaalia Seinäjoen kaupunginteatterissakin muutama vuosi sitten (itse asiassa se oli jo 2005, niin se aika rientää). Tämä oli kylläkin muista syistä kun Arja Korisevan tähden. No kuiteskin.

Ensi syksynä Kuopion Kaupunginteatteriin tulee siis taas uusi versio The Sound of Musicista. Ja pakkohan se on varmaan siihen suuntaan ekskursio (ehkä toinenkin) tehdä, koska ensinnäkin sen ohjaa Olli-Matti Oinonen, ja toisekseen (paljon tärkeämpi syy), kapteeni von Trappina laulaa Jyri Lahtinen!!! Se on jo riittävä syy sujauttaa Kuopioon! Jyri "kreivi von Krolock" Lahtinen siis. Marian roolissa laulaa Reeta Vestman.

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 16.11.2011

Tuli Jontun kanssa käytyä taas Seinäjoella. Katsomassa taas Kreivi von Krolockia ja sen seuralaisia. Ja taas oli loistava esitys, ihan mahtava. Nyt kun näki toisen kerran, niin oli taas monia yksityiskohtia mitä ei ekalla kerralla huomannut. Kuten etä Kreivi nukkui arkussa tukka letillä :-)

Jouko Enkelnotko on sairaslomalla kinttunsa takia, mutta Osku Haavisto paikkasi hienosti Herbertinä.

Tanssikohtaukset ja joukkokohtaukset oli kyllä aivan sydämen pysäyttäviä näkyjä. Ja se musiikki... Ja erityisesti tietenkin sekä Kreivin laulut ja duetot Sarahin kanssa.

Kyllä kai tää pitää mennä kolmannenkin kerran katsomaan. Ja ehkä lisääkin...


Kiitos Jontulle matkaseurasta! Kun palattiin puolenyön jälkeen Nokialle, niin poikettiin iltapalalle vielä Pintaan, (kanansiipiä ja yksi 0,4 Westonsia hanasta). Sielläkin sain markkinoitua esitystä, toivon mukaan menestyksekkäästi. Baarimikkona oli muuten hiljan Edinburghista muuttanyt Neil, ihana aksentti :-)

Niin ja joo, mä olin hengen mukaisesti pukeutunut, Elisabetin viitta sai sittenkin käyttöä :-) Asuste sai arvostusta varsinkin Pinnassa, ja johti kiinnostavaan Polanski-aiheiseen keskusteluun erään sarjakuvakääntäjän kanssa.

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 28.10.2011

Eilen tuli nähtyä jotain henkeäsalpaavan upeaa, ja vieläpä Seinäjoella!

Nimittäin Seinäjoen kaupunginteatteri tarttui kulttiklassikkoon Dance of the Vampires (Tanz der Vampire). Roman Polanskin elokuvaan The Fearless Vampire Killers (1967) pohjautuva (rock)musikaali on kiertänyt pitkin maailmaa jo vuosia ja saavuttanut kulttisuosion kaikkialla. Onneksi Olli-Matti Oinonen tarttui aiheeseen ja ohjasi huikean performanssin Seinäjoelle.


Juonesta sen enempää paljastamatta (pieni kyläpahanen vuoristossa, kaunis nuori tyttö, Vampyyrikreivi, vampyyreita tutkiva höpsö professori hupsuinen avustajineen ja muuta sitä tavallista "vampyyrilegendaa"), niin esitys oli kyllä hienojen laulajien riemuvoitto. Parhaana kaikista kreivi von Krolock jota mallikkaasti esittää Jyri Lahtinen. Huikean lauluäänen ja valtavan lavakarisman omaava Lahtinen vie kyllä show'n mennen tullen.


Ei ne muutkaan huonoja ole, päinvastoin. Kaunista neitoa Sarahia esittävä Raili Raitala on kanssa todella upea laulaja ja hyvä esiintyjä muutenkin. Kun ei se riitä että osaa laulaa luritella hienosti, kun pitää osata hieman näytelläkin. Ja sitä nämä kyllä osasivat, kaikki.

Yksi liikkis on Jouko Enkelnotkon esittämä Kreivin homppelipoika Herbert, joka on mitä suloisin ilmestys vaaleanpunaisissa hörhelöissään. Professori Ambronsius (Esa Ahonen) ja apulaisensa Alfred (Ville Salonen) suorituvat tosi mallikkaasti rooleistaan. Ahonen laulaa hetkittäin NIIN nopeasti että katsojakin hengästyy.


Supererityismaininta loistavalle tanssiporukalle, jotka vetävät sellaset koreografiat että heikompia hirvittää. Mielettömän upeita kuvioita. Lavastukset ja puvustukset kanssa maailmanluokkaa. Musiikki on isossa roolissa, kas kun musikaali on. Jim Steinman on tehnyt paljon mahtipontista musiikkia, mm. Meat Loafille, ja tässäkin kuultava Total Eclipse of the Sun (Kun kaikki pimenee) on tuttu jo ennestään mm. Bonnie Tylerin esittämänä. Mutta musiikki on hienoa, juuri sopivan kliseistä ja mahtipontista.


Muutama linkki, eli teatterin trailereita, joista saa pientä kalpeaa aavistusta mitä on luvassa:

teatterin ensimmäinen traileri

Tässä Sarahin ja Kreivin laulua

Ja tietenkin Seinäjoen kaupunginteatterin sivut - täältä saa lippuja!




Muutama muu aiheeseen liittyvä sivusto:

Huippusivusto! Kaikki tiedot Suomen produktiosta

Teatterikärpänen blogi, missä teatteriarvosteluita lyhyesti ja ytimekkäästi

Blogi aiheesta

Kansainvälinen blogi

Carpe Jugulum