Tänään hain liput lokakuulle, Seinäjoen kaupunginteatteriin. Kyseessä
Dance of the Vampires musikaali, joka syksyllä saa ensi-iltansa... Jee
jee!
Seinäjoen vampyyrit
Odotan kovasti! Vai miltä kuulostaa:
Dance
of the Vampires perustuu Roman Polanskin The Fearless Vampire Killers
(or Pardon Me, But Your Teeth Are in My Neck) -elokuvaan vuodelta 1967.
Vampyyrimusiikkia
voi luonnehtia henkeäsalpaavan kauniiksi, goottiromantiikkaa tihkuvaksi
mutta samalla jykevän rokiksi. Dance of the Vampires -musikaalissa
kuullaan useita tuttuja hittiteemoja, mm. Bonnie Tylerin 1983 levyttämä,
Steinmanin säveltämä mahtavan mahtipontinen kasarihitti Total Eclipse
of the Heart.
Sitä odotellessa...
lauantai 21. toukokuuta 2011
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Edward II / Teatteri Silmänkääntäjä 1.4.2011
Välillä tekee tosi hyvää käydä katsomassa harrastajateatterissa
jotain. Tänään oli piskuisen Teatteri Silmänkääntäjän vuoro ja Suomen
ensi-illassa Christopher Marlowen Edward II. Esitys oli Tampereella,
Tukkateatterin piskuisessa salissa, jonne mahtui ehkä 25 ihmistä.
Edvard II on näytelmä Englannin kuninkaasta, jonka rakkaus toiseen mieheen suistaa valtakunnan sekasortoon. Onnenonkijat ja vihamiehet näkevät hetkensä koittaneen; kodin, uskonnon ja isänmaan varjolla yksilön itsemääräämisoikeus joutuu törmäyskurssille yhteisön normien kanssa.
Epäsovinnaisen rakkautensa vuoksi Edvard käy sotaan kirkkoa ja valtakuntaansa vastaan. Edvardin vastustajilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, eikä äänekkäimmillä homofobeilla ja kirkonmiehillä ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa.
Teatteri Silmänkääntäjä tarjoaa huhtikuussa särmikkään uusiotulkinnan Christopher Marlowen Edvard II -näytelmästä, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Niin kauan kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kohua julkisuudessa, ei voida puhua todellisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Edvard II jatkaa kantaaottavan ja yhteiskunnallisesti tiedostavan teatterin perinnettä.
Esitys oli teemoiltaan ajankohtainen ja muutenkin suht oivaltava. Näyttelijät olivat yhtä lukuunottamatta varmoja ja replikoivat hyvin ja selkeästi. Sekin yksi joka hieman takelteli, ei ollut paha. Varsinkin Jani Hämäläinen pääroolissa kuningas Edwardina oli oikeasti hyvä näyttelijä. Henri Jokinen hänen "suosikkinaan" Gavestonina oli jotenkin fyysisesti rooliin... epäsopiva tai... no erilainen, mutta muuten kyllä hyvä. Siis kun sitä odotti, että kuninkaan mielitietty olisi ollut sellainen, no hoikka ja pieni ja feminiininen ja sellainen. Nyt se oli vain feminiininen :-) Sateenvarjojen käyttäminen aseina ja kaasunaamarit olivat likipitäen ainoat rekvisiitat koko näytelmässä.
Vallan viihdyttävää ja muistutti taas, että valtavirtateatterin ulkopuolella on paljon hyvää teatteria ja lahjakkuuksia. Kiitos Minna että lähdit mun kanssa ja sain vielä kyydinkin :-)
Edvard II on näytelmä Englannin kuninkaasta, jonka rakkaus toiseen mieheen suistaa valtakunnan sekasortoon. Onnenonkijat ja vihamiehet näkevät hetkensä koittaneen; kodin, uskonnon ja isänmaan varjolla yksilön itsemääräämisoikeus joutuu törmäyskurssille yhteisön normien kanssa.
Epäsovinnaisen rakkautensa vuoksi Edvard käy sotaan kirkkoa ja valtakuntaansa vastaan. Edvardin vastustajilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, eikä äänekkäimmillä homofobeilla ja kirkonmiehillä ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa.
Teatteri Silmänkääntäjä tarjoaa huhtikuussa särmikkään uusiotulkinnan Christopher Marlowen Edvard II -näytelmästä, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Niin kauan kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kohua julkisuudessa, ei voida puhua todellisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Edvard II jatkaa kantaaottavan ja yhteiskunnallisesti tiedostavan teatterin perinnettä.
Esitys oli teemoiltaan ajankohtainen ja muutenkin suht oivaltava. Näyttelijät olivat yhtä lukuunottamatta varmoja ja replikoivat hyvin ja selkeästi. Sekin yksi joka hieman takelteli, ei ollut paha. Varsinkin Jani Hämäläinen pääroolissa kuningas Edwardina oli oikeasti hyvä näyttelijä. Henri Jokinen hänen "suosikkinaan" Gavestonina oli jotenkin fyysisesti rooliin... epäsopiva tai... no erilainen, mutta muuten kyllä hyvä. Siis kun sitä odotti, että kuninkaan mielitietty olisi ollut sellainen, no hoikka ja pieni ja feminiininen ja sellainen. Nyt se oli vain feminiininen :-) Sateenvarjojen käyttäminen aseina ja kaasunaamarit olivat likipitäen ainoat rekvisiitat koko näytelmässä.
Vallan viihdyttävää ja muistutti taas, että valtavirtateatterin ulkopuolella on paljon hyvää teatteria ja lahjakkuuksia. Kiitos Minna että lähdit mun kanssa ja sain vielä kyydinkin :-)
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Thalia-palkinnot 2011
Viime sunnuntaina järjestettiin historian toinen Thalia-gaala, missä
palkittiin ansioituneita teatterintekijöitä. Muista palkinnoista en
kommentoi, mutta TTT:n hieno Tuire Salenius sai parhaan naisnäyttelijän
palkinnon!! Salenius palkittiin äidin roolistaan huikean hienossa Pieni
Raha -näytelmässä. Sen lisäksi viime aikoina hän on mielestäni loistanut
Elokuu-näytelmän narkkariäitinä ja tietenkin Äitinä Sirkku Peltolan
trilogiassa Suomen Hevonen - Yksiöön en Äitee ota - Lämminveriset.
Raadin perustelut:
Tuire Saleniuksen näyttelijäntyö on tarkkaa, oivaltavaa ja terävästi läsnä olevaa. Pidempi yhteistyö teoksen ohjaajan kanssa näkyy minimalistisen tyylin herkullisena hallintana.
Ja tässä kaikki palkitut: Thalia palkitut 2011
Raadin perustelut:
Tuire Saleniuksen näyttelijäntyö on tarkkaa, oivaltavaa ja terävästi läsnä olevaa. Pidempi yhteistyö teoksen ohjaajan kanssa näkyy minimalistisen tyylin herkullisena hallintana.
Ja tässä kaikki palkitut: Thalia palkitut 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Vincent River / Tampereen Työväen Teatteri 25.3.2011
Käytiin eilen Sonjan kanssa TTT:ssä, katsomassa "kohunäytelmää"
Vincent River. Philip Ridleyn alkuperäistekstin on suomentanut Sami
Parkkinen ja ohjannut Mikko Roiha.
Poikansa menettäneen keski-ikäisen Anitan roolissa loistava Tiina Weckström ja 17-vuotiaan (mutta ah, niin kokeneen) Jamien roolissa henkeäsalpaava Markus Riuttu. Molemmat tekivät todella rankat roolit, sekä fyysisesti että varmaan myös henkisesti. Anitan poika on kuollut hieman mystisesti ja väkivaltaisesti ja Jamiella on tarkempaa tietoa asiasta... Seurattuaan Anitaa kuukausia, hän pistäytyy kylässä, ja siitä alkaa selvittely mitä Vincentille oikein tapahtui ja mikä oli Jamien osuus hänen kuolemassaan. Oliko Jamie Vincentin salainen rakastettu ja löysikö hän ruumiin? Jamietakin on hakattu... Anita ei millään meinaa/halua uskoa että hänen (ainoa?) poikansa oli homo.
Aihe oli rankka, toteutus oli rankka. Mutta kaikenkaikkiaa todella hienosti näytelty ja tulkittu. Lavastus oli äärimmäisen pelkistetty, musiikki tuki tarinaa ja taustalla näytetty videokollaasi auttoi hahmottamaan kertomusta.
Aamulehden Jussi Suvanto kirjoitti näytelmästä näin:
Juuri purkaus on se sana, jolla tämän esityksen näyttelijäntyötä voi parhaiten kuvata. Tiina Weckström ja Markus Riuttu näyttelevät tavalla, joka tuo mieleen luonnonvoimien myllerryksen, mutta ei tingi lainkaan tarkkuudesta tai herkkyydestä.
Kuvan copyright Mika Meskanen
Poikansa menettäneen keski-ikäisen Anitan roolissa loistava Tiina Weckström ja 17-vuotiaan (mutta ah, niin kokeneen) Jamien roolissa henkeäsalpaava Markus Riuttu. Molemmat tekivät todella rankat roolit, sekä fyysisesti että varmaan myös henkisesti. Anitan poika on kuollut hieman mystisesti ja väkivaltaisesti ja Jamiella on tarkempaa tietoa asiasta... Seurattuaan Anitaa kuukausia, hän pistäytyy kylässä, ja siitä alkaa selvittely mitä Vincentille oikein tapahtui ja mikä oli Jamien osuus hänen kuolemassaan. Oliko Jamie Vincentin salainen rakastettu ja löysikö hän ruumiin? Jamietakin on hakattu... Anita ei millään meinaa/halua uskoa että hänen (ainoa?) poikansa oli homo.
Aihe oli rankka, toteutus oli rankka. Mutta kaikenkaikkiaa todella hienosti näytelty ja tulkittu. Lavastus oli äärimmäisen pelkistetty, musiikki tuki tarinaa ja taustalla näytetty videokollaasi auttoi hahmottamaan kertomusta.
Aamulehden Jussi Suvanto kirjoitti näytelmästä näin:
Juuri purkaus on se sana, jolla tämän esityksen näyttelijäntyötä voi parhaiten kuvata. Tiina Weckström ja Markus Riuttu näyttelevät tavalla, joka tuo mieleen luonnonvoimien myllerryksen, mutta ei tingi lainkaan tarkkuudesta tai herkkyydestä.
Kuvan copyright Mika Meskanen
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Lämminveriset / Tampereen Työväen Teatteri 22.3.2011
Tampereen Työväen Teatterissa ei kyllä oikeastaan huonoja esityksiä
näekään. Tämäkään ilta ei ollut poikkeus. Sirkku Peltolan trilogian
päätösosa Lämminveriset oli
varsinaista näyttelijätyön juhlaa. Kotalan perheen vaiheita seurattiin
jo Suomenhevosessa 2005 ja sitten sen jälkeen oli vuorossa Yksiöön en
äitee ota 2008. Nyt perhe on joutunut sillan alle asumaan...
Aimo Räsänen on varmaan yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, taas kerran. Kai Kotalan roolissa hän pääsee revittelemään oikein kunnolla :-) Maria Aron lakoninen Äite ja Tuire Saleniuksen Äiti ovat kyllä vallan taitavia myös. Pentti Helin Hamedina on jotenkin surullisenhassu. Kaitsu löytää myös tyttöystävä-Jaanan, jonka kanssa seukkaavat... Jaanana loistava Janne Kallioniemi.
Lavastus oli ihan sairaan hieno, lumisine maisemineen ja jättimäisine betonisiltoineen. Oli myös upeat valot, ja hieno Gypsy Guides -orkesteri ja Taivastrio, jotka soittivat livenä lavalla (piano, sello, viulu).
Kaikenkaikkiaan hulppean hieno esitys, joka hersyi nokkelaa ja hauskaa dialogia ja hienoja kohtauksia. Vaikka se koko pohjavire ihmisten syrjäytymisestä nykyajan Suomessa ja sosiaalipuolen riittämättömyydestä onkin synkkää, ahdistavaa ja vakavaa, ja näytelmän loppukin surullinen. Silti näytelmä on hauska ja varsin viihdyttävä.
Aimo Räsänen on varmaan yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, taas kerran. Kai Kotalan roolissa hän pääsee revittelemään oikein kunnolla :-) Maria Aron lakoninen Äite ja Tuire Saleniuksen Äiti ovat kyllä vallan taitavia myös. Pentti Helin Hamedina on jotenkin surullisenhassu. Kaitsu löytää myös tyttöystävä-Jaanan, jonka kanssa seukkaavat... Jaanana loistava Janne Kallioniemi.
Lavastus oli ihan sairaan hieno, lumisine maisemineen ja jättimäisine betonisiltoineen. Oli myös upeat valot, ja hieno Gypsy Guides -orkesteri ja Taivastrio, jotka soittivat livenä lavalla (piano, sello, viulu).
Kaikenkaikkiaan hulppean hieno esitys, joka hersyi nokkelaa ja hauskaa dialogia ja hienoja kohtauksia. Vaikka se koko pohjavire ihmisten syrjäytymisestä nykyajan Suomessa ja sosiaalipuolen riittämättömyydestä onkin synkkää, ahdistavaa ja vakavaa, ja näytelmän loppukin surullinen. Silti näytelmä on hauska ja varsin viihdyttävä.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Viimeiset esitykset
Jos joku tätä lukee ja miettii hyviä teatterikokemuksia, niin TTT:ssä
on muutama hyvä näytelmä loppumassa pian. Menkää ihmeessä katsomaan jos
kykenette!
Elokuu
Viimeiset esitykset:
la 26.3. klo 19
pe 8.4. klo 19
to 14.4. klo 19
Vanha päänäyttämö
Todellinen löytö
Viimeiset esitykset:
la 2.4. klo 19
pe 15.4. klo 19
la 30.4. klo 19
Kellariteatteri
Molemmat näytelmät erittäin katsomisen arvoisia!
Elokuu
Viimeiset esitykset:
la 26.3. klo 19
pe 8.4. klo 19
to 14.4. klo 19
Vanha päänäyttämö
Todellinen löytö
Viimeiset esitykset:
la 2.4. klo 19
pe 15.4. klo 19
la 30.4. klo 19
Kellariteatteri
Molemmat näytelmät erittäin katsomisen arvoisia!
torstai 17. maaliskuuta 2011
Corto Maltesen Seikkailut / Q-teatteri 16.3.2011
Eilen tuli käytyä Helsingissä Q-teatterissa (pitkästä, pitkästä
aikaa). Corto Maltesen Seikkailut oli se mikä sinne veti. Oli aika,
90-luvun alussa, kun tuli käytyä katsomassa kaikki mitä Q-teatteri
esitti. Pirun Kaunis Tyttö on
edelleenkin yksi hienoimpia teatterikokemuksia ikinä ;-) Näin sen
silloin 4 kertaa (joista yksi tosin Tampereen teatterikesässä). Se oli
ihan klassikko!
Teatteri oli entisellään, ja näyttelijöistäkin osa oli samoja kuin "silloin joskus". Näytelmän kotisivut.
Tykkään kovasti Hugo Prattin Corto-sarjakuvista, ja kun syksyllä kuulin että tekeillä on teatteri, niin pitihän ne liput hankkia hetimmiten. Ja kuka voisi paremmin esittää tätä onnensoturia ja laivatonta kapteenia kuin Tommi Korpela? Tommi oli aivan ilmetty Corto! Huh! Aivan henkeäsalpaavan loistava, pulisonkeja myöten :-)
Näytelmä oli muutenkin hyvä, vauhdikas ja mukaansatempaava. Varsinkin puoliajan jälkeen vauhti kiihtyi. Kaikki olivat rooleissan erinomaisia. En ole niin kauheasti koskaan tykännyt Jani Volasesta, mutta täytyy sanoa, että tässä hän oli aivan mahtava Rasputin! Siis maanisen hullu ja ihan briljantti. Varsinkin toisella puoliajalla.
Janne Hyytiäinen oli lukuisissa eri rooleissaan myös tosi hyvä. Taisto Oksasella oli kanssa ainakin 10 roolia, ja kaikki olivat erinomaisen viihdyttäviä. Naisnäyttelijöitä oli 2, mutta rooleja toki toistakymmentä. Pirjo Lonka oli tosi tosi hyvä, mutta eu Kreeta Salminenkaan pöllömpi ollut.
Mutta ehkä sarjakuvia tuntemattomalle voi olla ettei kaikki avautunut. Niin monia juonenkäänteitä ja kuvioita tässä oli. Lavastus oli tosi pelkistetty. Musiikki ja äänitehosteet toimivat hyvin. Paljon oli huutoa ja ammuntaa ja kuolemisia... Tupakka/sikari (kamalan hajuiset yrttitupakat) käryävät jatkuvasti, liki kaikilla. Puvustus oli sopivaa ja nopeat vaatteiden vaihdotkin sujuivat ilmeisesti.
Yleisö oli tosi nuorta, kai tämmöinen sarjakuvasta tehty sitten vetoaa nuoriin? Vaikkei musta Corto Malteset olekaan mitään nuorten sarjakuvaa välttämättä, enempi aikuisten. Siis ei mitään K-18 materiaalia, vaan niin sellaista "vakavahenkistä" ja syvällisiä ja kulttuurisia asioita käsitteleviä, etten tiedä kuinka monen 12-18 vuotiaan yleissivistys tai muu antaa myöten lukea ja ymmärtää niitä. Itse en ainakaan olisi siinä iässä jaksanut lukea ainuttakaan kahta sivua pidemmälle.
Kauppalehden kriitikko Tommi Aitio kirjoitti hauskasti:
"Savukiehkurat vain leijuvat ilmatilassa, kun laivaton merikapteenimme kulkee Venetsiasta Rodokselle ja Bakuun ja aina Samarkandiin asti. Yksityiskohta on tärkeä, sillä tikkaria imutteleva Corto olisi yhtä kaukana todellisuudesta kuin Suomi jalkapalloilemassa MM-kisojen finaalissa. Brasilialaiset pikkusikarit ja turkkilaiset röökit kuuluvat Corton legendaan siinä missä kipparinhattu ja valkoiset seilorihousut."
ja vielä:
"Gibraltarilaisen mustalaisnaisen poika syntyi ilman elämänviivaa kämmenessään. Koska jokaisella miehellä on kohtalonsa, Corto itse viilsi viivan isänsä partaveitsellä. Symboliikka on selvää: tosi seikkailija kirjoittaa itse oman kohtalonsa, eikä siihen ulkopuolisen maailman kuohut tai muutamat stalinit ja rasputinit paljoa vaikuta."
Kaiken kaikkiaan: loistokas esitys!
Teatteri oli entisellään, ja näyttelijöistäkin osa oli samoja kuin "silloin joskus". Näytelmän kotisivut.
Tykkään kovasti Hugo Prattin Corto-sarjakuvista, ja kun syksyllä kuulin että tekeillä on teatteri, niin pitihän ne liput hankkia hetimmiten. Ja kuka voisi paremmin esittää tätä onnensoturia ja laivatonta kapteenia kuin Tommi Korpela? Tommi oli aivan ilmetty Corto! Huh! Aivan henkeäsalpaavan loistava, pulisonkeja myöten :-)
Kuva Patrik Pesonius
Näytelmä oli muutenkin hyvä, vauhdikas ja mukaansatempaava. Varsinkin puoliajan jälkeen vauhti kiihtyi. Kaikki olivat rooleissan erinomaisia. En ole niin kauheasti koskaan tykännyt Jani Volasesta, mutta täytyy sanoa, että tässä hän oli aivan mahtava Rasputin! Siis maanisen hullu ja ihan briljantti. Varsinkin toisella puoliajalla.
Janne Hyytiäinen oli lukuisissa eri rooleissaan myös tosi hyvä. Taisto Oksasella oli kanssa ainakin 10 roolia, ja kaikki olivat erinomaisen viihdyttäviä. Naisnäyttelijöitä oli 2, mutta rooleja toki toistakymmentä. Pirjo Lonka oli tosi tosi hyvä, mutta eu Kreeta Salminenkaan pöllömpi ollut.
Mutta ehkä sarjakuvia tuntemattomalle voi olla ettei kaikki avautunut. Niin monia juonenkäänteitä ja kuvioita tässä oli. Lavastus oli tosi pelkistetty. Musiikki ja äänitehosteet toimivat hyvin. Paljon oli huutoa ja ammuntaa ja kuolemisia... Tupakka/sikari (kamalan hajuiset yrttitupakat) käryävät jatkuvasti, liki kaikilla. Puvustus oli sopivaa ja nopeat vaatteiden vaihdotkin sujuivat ilmeisesti.
Yleisö oli tosi nuorta, kai tämmöinen sarjakuvasta tehty sitten vetoaa nuoriin? Vaikkei musta Corto Malteset olekaan mitään nuorten sarjakuvaa välttämättä, enempi aikuisten. Siis ei mitään K-18 materiaalia, vaan niin sellaista "vakavahenkistä" ja syvällisiä ja kulttuurisia asioita käsitteleviä, etten tiedä kuinka monen 12-18 vuotiaan yleissivistys tai muu antaa myöten lukea ja ymmärtää niitä. Itse en ainakaan olisi siinä iässä jaksanut lukea ainuttakaan kahta sivua pidemmälle.
Kauppalehden kriitikko Tommi Aitio kirjoitti hauskasti:
"Savukiehkurat vain leijuvat ilmatilassa, kun laivaton merikapteenimme kulkee Venetsiasta Rodokselle ja Bakuun ja aina Samarkandiin asti. Yksityiskohta on tärkeä, sillä tikkaria imutteleva Corto olisi yhtä kaukana todellisuudesta kuin Suomi jalkapalloilemassa MM-kisojen finaalissa. Brasilialaiset pikkusikarit ja turkkilaiset röökit kuuluvat Corton legendaan siinä missä kipparinhattu ja valkoiset seilorihousut."
ja vielä:
"Gibraltarilaisen mustalaisnaisen poika syntyi ilman elämänviivaa kämmenessään. Koska jokaisella miehellä on kohtalonsa, Corto itse viilsi viivan isänsä partaveitsellä. Symboliikka on selvää: tosi seikkailija kirjoittaa itse oman kohtalonsa, eikä siihen ulkopuolisen maailman kuohut tai muutamat stalinit ja rasputinit paljoa vaikuta."
Kaiken kaikkiaan: loistokas esitys!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)