Varmaan olen joskus jostain kuullutkin, mutta en muistanut sitä seikkaa että Hitlerin oikea käsi, SS-pomo Heinrich Himmler, vieraili Suomessa sodan aikana. Virallisesti lomalla, mutta elokuisella reissulla 1942 lienee ollut poliittisiakin tarkoitusperiä. Tätä viikon mittaista matkaa kuvaa Juha Siltasen uusi näytelmä Vieras eli Julmurin suviyö. Todella kiinnostava aihe näytelmälle, ja vaikka aluksi olinkin hieman hämmentynyt esityksestä, niin se porautui syvemmälle sisääni pikkuhiljaa. Heti loppukumarrusten jälkeen en hyppinyt ilosta mutta pidempään makusteltuani tämä olikin vallan mainiota teatteria! Ei helppoa tai aina niin hauskaakaan, mutta oikein kiinnostavaa.
Jotkut esitykset kolahtavat heti ja toiset vasta pienellä viiveellä. Hyvä niin, ehtii makustelemaan ja miettimään omia fiiliksiään. Siltasen näytelmä on tosi kiinnostava monellakin tapaa. Viime vuonna kuuntelin Yle Areenalta huippujännän 12-osaisen kuunnelmasarjan Himmlerin henkilääkäri Felix Kerstenistä, joka on myös yksi tämän näytelmän henkilöhahmoista. Ehdoton kuuntelusuositus! Ja sitten on tämmöinen sukuyhteys; näytelmä tapahtuu lääkintäkenraalimajuri Suolahden huvila Petäyksessä Tyrvännössä. Suolahden tytär Elli meni sittemmin naimisiin isoisäni veljen Erkin kanssa! Melkein sukua julkkikselle siis.
Himmler (Konsta Laakso) ehtii lomailla, rupatella Petäyksessä työskentelevien naisten kanssa, vähän hioa romanssintynkääkin Suolahden värväämän "vakoojan" Ainon (Annuska Hannula) kanssa, käyskennellä Tyrvännön metsissä ja maisemissa sekä värvätä sotilaspalvelijansa (Arttu Soilumo) viettelemään oppaaksi osoitetun Suolahden pojan Nennon (Antti Tiensuu). Tietojen urkintaa varten toki mutta hieno saunakohtaus tästä saadaan. Mukana menossa notkuu Valtiollisen poliisin etsivä, Himmlerin turvamieheksi komennettu Kauhanen (Topi Kohonen), vähän nahjuksen oloinen tyyppi. Himmlerin adjutantti (Matti Hakulinen) koittaa myös vikitellä henkilökuntaa, aika huonolla menestyksellä.
Elina Rintalan ja Anna Pukkilan esittämillä keittiön naisilla on kyllä hyvin tiedossa millaisia miehiä nämä saksalaiset ovat. Suorastaan julmureita. Tämä ei minusta ollut kyllä kauhean uskottavaa - eihän natsien hirmuteot tai keskitysleirit olleet mitään yleistä tietoutta maailmalla vielä tuolloin. Ainakaan suomalaisten keittiöhenkilökunnan tietoisuudessa.
Koko tätä porukkaa ohjailee Felix Kersten (Jarkko Tiainen), kuin silmänkääntäjä tai sirkustirehtööri. Sormia napsauttamalla kohtaukset alkavat ja tapahtumat etenevät. Velmu mies mistä ei oikein ota selvää kukaan. Välillä hän hoitelee Himmlerin vatsavaivoja hieromalla, välillä taas lymyilee varjoissa, alati virnuillen. Kersten tuo huumoria mukaan esitykseen, estäen liiallista raskautta (sama tehtävä tuntuu olevan Valpon etsivällä). Ja mikä on totuus Kerstenin ja Himmlerin suhteesta, siihenkään emme saa vastausta Siltalan kynästä (vaikka ehkä aavistuksenomaisesti siihen vihjataan intiimissä hierontakohtauksessa).
Laakso esittää Himmleriä hyytävällä tavalla. Hymyssä on julma pohjavire ja mies on terävä kuin partaveitsi, mutta selvästi jollain tavalla psykopaattinen. Odotan penkin reunalla jännittäen, tekeekö se jotain arvaamatonta, väkivaltaista, uhkaavaa. Kokoajan sellainen olo että kohta se vaan ottaa aseen esiin ja ampuu jonkun, ihan tosta noin vaan. Pelottava mies, vaikka onkin kovin innostunut luonnosta, historiasta, mytologiasta. Pedantti ja pakkomielteinen. Hieman nauratti miehen mielipiteet eläinten tappamisesta ja metsästyksen eettisyydestä. Huumori oli paikoitellen aika synkkää.
Kaikki muutkin näyttelijät ovat hyviä rooleissaan, vaikka minulle jää Ainon hahmo etäiseksi. Se ei toki ole Annuska Hannulan vika, hän on aina ihanan raikas ja kukkea. Kuka tämä Aino oikeasti oli, paitsi Nennon eksä ja sivistynyt kielitaitoinen ja rohkea nainen? Ainakaan hän, kuten ei myöskään keittiöapulainen Anni, lankea natsien pauloihin. Aino pistää kyllä täyslaidallisen takaisin, aika reipasta!
Seuraintalojen piirrettyjä kulisseja muistuttavan naivistisen lavastuksen on laatinut Jyrki Pylväs. Aika vinkeää ja nostalgista. Tosin runsas ovien määrä ja niistä edes takaisin kulkeminen muistutti farsseja. Komeita univormuja ja kesäisen keveitä asuja, niistä on Mari Pajulan pukusuunnittelu tehty. Kukkamekot toimivat keveänä kontrastina natsien asuille. Vaikka toki sitä vaihdetaan kevyempiin polvihousuihin lomasella.
Taitava äänisuunnittelu (Jouni Koskinen ja Juha Siltanen tai Olli-Pekka Pyysing - riippuen luottaako käsiohjelmaan vai teatterin kotisivuihin) loihtii ihanasti katsojille suomalaisen elokuun luonnon! On lintujen laulantaa, ukkosen jyrinää, saunakiukaan sihahtelua. Musiikki saksalaisine iskelmineen oli oivallista, ja keventävää.
Esitys herätti myös monenlaista pohdintaa. Ovatko natsiaiheiset esitykset nyt muotia? Kävin hiljan katsomassa palkitun elokuvan The Zone of Interest, joka kertoi Rudolf Hössin perheen elämästä Auschwitzin kupeessa. Hieno elokuva olikin, vaikka toki melko raskas. Viime syksynä TTT:llä esitettiin loistavaa näytelmää Pieni maailma missä natsipomo Heydrichin lesken tarina kietoutuu yhteen suomalaisten teatteri-ihmisten kanssa. Eikä Työviksen & Kansallisteatterin yhteistyöstä Hitler ja Blondikaan kauaa ole. Kansallisteatteriin on tulossa keväämmällä ensi-iltaan näytelmä Eichmannista.
Onko natsien hirmuteoista kulunut jo sen verran aikaa että niitä halutaan pohtia teatterin lavalla enemmän, vai ovatko viimeiset keskitysleirien uhrit jo niin iäkkäitä että näitä asioita halutaan käsitellä ennenkuin hekin katoavat? Vai kiinnostaako ultimaattinen pahuus ihmisiä aina vaan? Ovathan natsit aika myyttisiä hahmoja ja tarjoavat paljon kiinnostavia henkilöhahmoja teatterinkin lavoille.
Vieras eli Julmurin suviyö on kyllä todella kiinnostava esitys. Katsojalle myös aika vaativa, koska puhetta on, ja kaikkea ei selitellä auki. Semminkin kun esitys on todella pitkä. Hetkittäin piti pinnistellä pysyäkseen kärryillä vaikkei tässä kauheaa tahtia mennäkään tai isoa henkilökavalkadia esiinny. Salaperäinen salkku mahdollisine juutalaislistoineen jää mysteeriksi. Tulee mieleen se kuuluisa lääkärilaukku Ala-Tikkurilan Shellillä.
Esityskuvien copyright Mika Hiltunen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti