Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen / Sivuhenkilöt, Cirko 4.9.2019

Tämä oli sellainen sirkusesitys mitä en todellakaan halunnut jättää näkemättä. Juhlaviikkojen näytöset jäi flunssan  ja aikataulujenkin takia väliin, mutta onneksi Cirkolle tämä tuli ensi-iltaan heti seuraavalla viikolla! Muistan kolmen vuoden takaa, kun Sivuhenkilöt-ryhmän esikoista esitettiin Suomenlinnassa, ja en päässyt sitä katsomaan; kyllä harmitti. Onneksi harmistus korjaantui heti seuraavan kesän Teatterikesässä missä pääsin katsomaan ovelan kiehtovan Sivuhenkilöitä. Siitä jäi sellainen kiva kutkutus, että tämän porukan edesottamuksia haluan seurata jatkossakin. Sivuhenkilöt tekee uniikkia, genrerajoja rikkovaa, kiinnostavaa ja viihdyttävää katsottavaa.

Uusimmainen eli Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen on siitä hauska esitys, että se on todellakin oma itsensä, mutta siinä on kuitenkin samankaltaisia elementtejä kuin Sivuhenkilöt-esityksessäkin. Se yhdistelee kiehtovasti niin sirkusta kuin tanssillisia elementtejä, teatteria ja puhdasta absurdismiakin. Ja tässä myös puhutaan paljon (englanninkielinen juonitiivistelmä on tarjolla kyllä), mikä ei aina (nyky)sirkusesityksissä ole niin normi. Eira Virekoski on käsikirjoittanut ja Alma Lehmuskallio ohjannut esityksen, ja konseptia on vielä kolmantena mukana ollut suunnittelemassa Henna Kaikula (koko muun esiintyjäporukan kompatessa).

Ja kyllä tämä on mielenkiintoinen! Toimistomaailmassa ollaan, ja mielessä käyvät jo muutama viime vuosina nähtyä toimistoon sijoittuva sirkustelu eli harmittavasti keskeytynyt BLAM!, yhden hengen Moving Stationery ja vielä Different Party. Liekö se toimisto sitten niin inspiroiva miljöö? Mutta eri ihan laduillehan tämä heti lähtee - ja hyvä niin.

       

Tämä toimisto ideoi kliseisiä voimaannuttamislauseita, joista sitten tehdään esimerkiksi kahvikuppeja. Tiedättekö tyyliin: Make things happen - mee ja tee (teenjuojien suosikki!), Rise and shine - kiidä ylhäällä, Be your own kind of beautiful - rohkeesti ruma jne. Henkilökunta on aika, ettenkö sanoisi, eksentristä. Outoja ihmisiä, ja vieläkin kummallisempia käytöstapoja. Kuka killuu katonrajassa ja kuka kuljeksii kanamaisesti. Näitä lintumaisia piirteitä taitaa yksi jos toinenkin kantaa sisimmissään.

Esitys tarkastelee ryhmädynamiikkaa hyvin, ja linnutpa ovat siihen oivallinen näkökulma. Parviäly ja laumakäyttäytyminen, nokkimisjärjestys ja välillä pieni pörhentelytanssi. Kaikkia samoja piirteitä löytyy myös toimistomaailmasta. Tai ainakin tämän työpaikan tiloista.

Koko esitys alkaa varsinaisella ornitologian ystävien kokoontumisajoilla, ja kommunikointikin hoituu sirkutuksilla, kaakotuksilla, huhuiluilla ja kurkkuäänillä! Tarjasta ei ole enää jäljellä kuin pöydän alle nyykähtäneet siivet ja savuava kone. Rankkaa menoa. Palaveerausta ja ideointia, niitä perustoimiston hommia. Mutta tässä toimistossa mikään ei ole tavanomaista. Katsoja äimistelee sitä touhua ja hykertelee itsekseen. Jossain vaiheessa paikalle saapuu konsultti korjaamaan piirtoheitintä, ja tästä käynnistyy hiljainen jatkojohtojenkokoamisprosessi. Kaiken yllä leijuu viipyilevä pakottomuus, ja vaikka tilanteet välillä eskaloituvatkin, niin sellainen verkkainen absurdius jatkuu.

Esiintyjäviisikko on ihailtavan monipuolinen ja taitava. Eero Vesterinen hieman neuroottisena johtajana taipuu monenlaiseen ja välillä tuntuu että tämän raajat ovat kumista tehty. Feminiinisiä piirteitäänkin esittelevä "toimistovastaava" Saku Mäkelä on koostaan huolimatta supernotkea, ja onnistuu melkein mahtumaan kopiokoneeseenkin. Ja mitkä nojatuolitemppuilut! Anne-Mari Alaspää kirjaimellisesti kiipeilee seinillä jatkojohtoja keräillen, ja toimiston tekniikkaongelma ratkoen. Milla Järvinen on okei:ta hokeva tunnollinen työntekijä, jolla lopulta pimahtaa. Eksentristä tekstinikkaria esittävä Henna Kaikula kiemurtelee mittarimadon lailla. Ja on tarinassa pientä romanssipoikastakin ilmassa havaittavissa. Kiista/tanssi kopiokoneesta jää kyllä verkkokalvoilleni pitkäksi aikaa. Porukka käy läpi tunteiden vuoristorataa ja se sitten aina purkautuu erikoisilla tavoilla. "Halaa silleen kunnolla, silleen ettei tuu skolioosi!".

Toimistomiljöön ja autenttisen bisneslookin niin tiloille kuin ihmisillekin ovat loihtineet Janne Vasama ja Riina Nieminen. Vähän pastellimaisen hailakoita ruskeita sävyjä, mistä mikään ei pistä silmään. Hieman kasarilookia, hieman nuhruista. Tämmöisiä toimistoja ja tämmöisiä konttorirottia on koko maa pullollaan. Vaan ei ehkä ihan tämmöisiä... Vaikka esityksen yleistahti on aika verkkainen ja viipyilevä, niin jotain pientä tapahtuu jatkuvasti. Milloin jonkun pää on monitorissa tai työntekijä piilottelee mappien takana. Katsoja ei saa herpaantua näennäiseen tekemättömyyteen hetkeksikään! Outo kilkuttava äänimaisema ( a'la Joonas Outakoski) tukee lievää vinksahtaneisuutta ja hetkittäiset lintuäänet sopivat kaikkeen kuin nenä päähän.

Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen yhdistelee oivallisesti niin tanssia, sirkusta, fyysistä komediaa, absurdia teatteria kuin performanssiakin. Aivan ihana! Puolentoistatunnin esitys on oikein passeli katsottava hieman erilaista kaipaaville - esitykset jatkuvat Cirkossa 22.9. asti.


Kuvien copyright Mitro Härkönen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.