Different Party / NouNous2018 festivaali, Cirko 9.12.2018

Sunnuntaina uusiseelantilaisehuumori jatkui. Toimistomiljöössä ollaan nytkin, mutta siinä missä Moving Stationery perustui sanattomaan viestintään, niin näillä hepuilla olikin sitten sanaleikkiä toisensa perään. Oivallisesti fyysiseen ilmaisuun, slapstickiin ja ties mihin kaikkeen herkulliseen yhdistettynä. Different Party on esityksen vanha nimi, ainakin Trygve Wakenshawin kotisivujen mukaan, ja nykyinen taitaakin olla Mad Office. Kuvastaa kyllä mielestäni paremmin.

Mutta ei nimi miestä pahenna jne. Kysessä on kuitenkin ihan hillitön esitys, jos kohta ehkä aavistuksen venytetty. Kaksi tuntia olisi voinut tiivistää lyhyemmäksikin, niin olisi ollut vieläkin parempi.

Tässä toimistossa myydään nahkasisustuksia ja kaksi onnetonta tunaria myyntiedustajaa Gareth (Trygve Wakenshaw) ja Dennis (Barnie Duncan) ovat varsin koomisia ja lipeviä tyyppejä. Pitkällä on liian pieni puku ja pätkällä vastaavasti taas liian iso. Okei. Alussa mennään pelkällä mimiikalla, ja verbaalivaihde pääsee vauhtiin hieman myöhemmin. Tai ei toki ole mitään "pelkkää" mimiikkaa, sillä koko esityshän perustuu sille. Yksi juttu mistä tykkäsin kamalasti oli eläimellisiä piirteitä saavat esineet. Eikä koiriksi muutu vain salkut, vaan myös niiden kantajat. Koiraihmiselle tuttuja käytöspiirteitä, jotka huvittaa kyllä. Kenelläpä sitä koira ei olisi joskus karannut katsomoon. Ja sitten on lintuja, hevosia, lehmiä! Bravo! Yhdessä kohtaa katsomosta kuuluu pienen tytön heleä ääni "Mikä sen humman nimi on?"- ja kun lavalla ei meinaa pitää pokka, niin kommentointi jatkuu "esittäjääkin vähän naurattaa" :-D

Ihanalla aksentilla tykitettävää tekstiä minkä kääntäminen kaikki vivahteet tavoittaen olisi kinkkistä. Toimistoslangia, sanaleikkejä, kirjaimellisesti otettavia asioita. Kun Gareth lyö päänsä isoon toimistokelloon: "You have to be a bit more conscious of the time"-tyyppisiä heittoja. Tykkään!

Paperit takertuvat käsiin, kädet eivät kohtaa toisiaan kättelyssä, numeroitakaan ei myyntitykki taida, saatikka oikein mitään muutakaan. Välillä vedetään hommaa hidastuksella, välillä mutustetaan keksiä salaa ikkunalaudalla. Kirjoitusalustoilla saa tennispelin ja päästään tässä cowboy-tunnelmiinkin lehmien ilmaantuessa lavalle. Välillä mennään Marc Gassot/Dark Side of the Mime -osastolle ja sinne teurastukseen ja nahkapuvun valmistamiseen, ja myöhemmin sen riisumiseen. Sopiihan se nahkasisustusfirmaan toki.

Pakko mainita vielä oivallinen kahvikuppilaskuri! Mutta läppärissä on toimiston tulevaisuus, ja varsinkin piiiiiiiitkässä johdossa.

Esityshän muutoin lähenteli loistavaa, mutta pituutta oli tosiaan sen verran, että olisi voinut jakaa kahteen napakampaan tunnin mittaiseen. Sitten ei olisi tarvinnut väliaikaakaan. Se rikkoi esityksen turhaan kahtia. Mutta erittäin nautittavaa vitsinvääntöä ja oivalluksia kyllä.


Kuvien copyright Sarah Walker.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.