Ennenkaikkea esitys on värikäs! Todella värikäs! Mirkka Nyrhisen loihtima viidakkomiljöö upeine monenkirjavine lintuineen vangitsee katseen koko esityksen ajaksi. Esiintyjien puvut ovat viimeisen päälle mietittyjä ja kauniita katsella. Sieltä voi bongata papukaijaa ja tukaania ja flamingoa ja ties vaikka mitä. Sirkuksessa asujen pitää olla näyttävän lisäksi myös joustavia, kestäviä ja toimivia. Olisin voinut katsella tätä lintushow'ta tuntikausia.
Lavalla on kaksi lintujoukkoa, tummanpuhuvat (mitä kimaltavia sinimustia, tummanliiloja ja smaragdinvihreitä höyhenpukuja) ja punaisen sävyiset linnut. Keskenään miteltiin monenlaisissa kuvioissa, ja kunnon Romeo & Julia-traditioon kuuluen oli siellä romanssejakin! Tästä vastakkainasettelusta saatiin jännitteitä esitykseen.
Lintuparven lisäksi lavalla hääri oivallinen Cupido (Hanna Terävä) nuolineen. Niitä hän sitten ammuskeli sopivina hetkinä sinne ja tänne. Yksi sattui surumielisen pörröpää-klovnin (Tomeu Amer) sydämeen ja hän poimikin vieressäni istuneen perheenisän mukaansa lavalle. Huh, onneksi meni ohi tällä kertaa. Mutta tarttee sanoa että olipa hienoa heittäytymistä mukaan esitykseen tältä mieheltä! Oli niin riipaisevaa kun muut lavalla löysivät rakkauden, mutta klovni-ressu jäi aina yksin. Myöhemmin hän kyllä voitti sydänsurunsa ja taituroi rhönradilla. Ja vielä ihan lopuksi tikkailta löytyi se oikea lempikin.
Esityksessä nähtiin paljon hienoa akrobatianumeroita ja suureksi ilokseni paljon tanssi/akrobatia-juttuja permannolla. Kaksi huikean taitavaa b-boyta (opin muuten tässä yhteydessä, että breakdance-taitajia kutsutaan nykyään tällä nimikkeellä) eli Andrii Pluto ja Emre Sevim vetivät lattialla sellaiset breakdance/akrobatia/trikkauskuviot että monttu auki katsoin! Ihan parasta! Lisäksi silmä lepäsi Matti Koskelan käsinseisoja- ja muissa akrobatianumeroissa. Huimaa! Mulle riittäisi esitykseksi tämmöinen sirkustelu; ei tartteisi mitään trapetseja, klovneja, jonglöörejä, eläimiä eikä muita härpäkkeitä. Mutta kyllä jongleerausta katselee ihan mielellään, varsinkin kun on tehty hieman erilainen esitys, kuten Wes Peden veti tällä kertaa.
Yksi tämän häikäisevän sirkusiltapäivän parhaista jutuista oli ilman muuta myös svengaava viidakko-orkesteri, tai sirkusorkesteri Peloton - ihan huikea kombo! Jazzahtavaa menoa, mutta kaikin mahdollisin maustein, ja instrumentein. Ensimmäisen näytöksen lopuksi saadaan aikaan ihan melkein gospelhenkiset bileet, kun koko esiintyjäporukka änkeytyy mukaan menoon! Wau! Toisen näytöksen aloittaa taas herkkä kelttiläinen harppu; parasta! Kiitos musiikista Otto Eskelinen, Pentti Luomakangas, Tapani Varis ja Niko Votkin! Kyllä sirkukseen kuuluu livemusiikki.
Arce López Gutiérrez on todella näppärä kiinalaisen tolppansa kanssa (huh mitkä pudotukset) ja Griselda Juncà taituroi trapetsilla upeissa höyhenissään; häkkilinnulle koitti lopulta vapaus. Cyr-vanne pyöri ja kieppui sihteerilintumäinen Aino Savolainen sisällään - tätä on aina hieno katsella. Rakkaus ei aina ole kuitenkaan niin toivottua, ja epätoivoinen koittaa paeta ihastunutta tikkailla. Pariakrobatiaa voi toteuttaa näinkin!
Paljon hienoja koreografioita koko sakilta, ja ammattilaisten (Katja Koukkula ja Jussi Väänänen) kädenjälki kyllä näkyy. Hienoja illuusiojuttujakin oli, silmäni lumoutuivat mm. jousiammuntatempuista (kiitos näistä magiajutuista Joni Pakaselle).
Kertakaikkisen mainio esitys - toivotaan että Hurjaruuth jatkaa tällä linjalla. Pari tuntia meni kuin siivillä ja olisin kyllä katsonut enemmänkin. Mutta sirkusseuralaiselleni Iisalle tämä oli varmaan just sopivan mittainen. Esityksiä on vielä 13.1. asti, joten eikun koittamaan onnea lipunhankinnassa, tammikuulle ainakin vielä on jäljellä.
Kuvat otin itse.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti