Tämän esityksen halusin nähdä, mutta en saanut aikaiseksi mennä Lahteen sitä katsomaan. Joten aivan mahtavaa että Lahden kaupunginteatterin esitys saapui vierailulle Tampereen teatteriin muutaman esityksen verran. Anna Krogeruksen kirjoittama Minä, Tellervo kertoo Tellervo Koivistosta, naisesta joka oli paljon enemmän kuin presidentin puoliso. Tärkeää katsottavaa, koska minulle hän oli aiemmin ensisijassa juuri sitä. Esitys kirjaimellisesti avasi silmäni - miten monipuolisen uran hän teki ennen puolisonsa presidenttiyttäkin.
Hilkka-Liisa Iivanainen ohjaa taitavasti eri-ikäisiä Tellervoja. Näytelmä ei (onneksi) etene kronologisesti. Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta aloittaa ja vanha Tellervo etsii tavaroita. He ovat muuttaneet takaisin omaan kotiin, kahdentoista presidenttivuoden jälkeen, ja tavarat ovat hieman hukassa. Kuka nyt voisikaan muistaa mitä tarvikkeita kotoa löytyy niin pitkän ajan jälkeen. Ovi tuntuu raskaalta, onhan sitä nyt itsekin 12 vuotta vanhempi kuin viimeksi. Sitten teatterin katsomosta talutetaan vanha rouva näyttämölle, hauska käänne!
Kehyskertomuksena on nuoren näytelmäkirjailijan tekemä henkilökuva rouva Tellervo Koivistosta. Hän haastattelee, pohtii ja kyseenalaistaa - ja Tellervo kertoo, jos kohta ihmettelee miten hänen elämästään saisi aikaan draamaa. Lapsuudestaan, ahdistavasta uskonnonopettajasta, Maunon tapaamisesta, perhe-elämästä, omasta kirjoittajaurasta, kunnallispolitiikasta, mökkielämästä... No kyllä siitä saa, koska tämä on todella kiinnostavaa! Ensinnäkin koska Tellervo Koiviston elämä on minulle vieras ja toisekseen koska toteutustapa on sydämellinen, lämmin ja rikas. Tellervo ei halunnut olla kotirouva, hän pääsi toteuttamaan itseään monella eri tavalla. Eri-ikäiset Tellervot vuorottelevat ja on kivaa nähdä miten eri asiat korostuvat. Vanha Tellervo on seesteinen ja kiltti, siinä missä nuori on idealisti.
On todella kiinnostava (ja hieno) valinta että näytelmässä ei käsitellä juuri lainkaan niitä kahtatoista vuotta mitkä Tellervo vietti valtakunnan ykkösnaisena. Tämä seikka oikein korostaa sitä että muutakin hänen elämässään tapahtui ja mikä oli merkityksellistä. Pidin kovasti siitä ratkaisusta että eri-ikäiset Tellervot voivat olla lavalla myös yhtäaikaa. Esimerkiksi vanhempi Tellervo luomassa hyväksyvän katseen nuoreen Tellervoon.
Minä, Tellervo on vahvaa ja ajatonta puhedraamaa, mikä tarjoilee uusia näkökulmia asioihin, sekä erittäin miellyttävän teatterikokemuksen. Se näyttää miten vahva nainen Tellervo Koivisto on ollut ja on edelleen, ja mitä kaikkea hänen elämäänsä on mahtunut, presidentin puolison pestin ohella. Pääsemme kurkistamaan niin valtuustosaleihin kuin yksityisiin kampaamotuokioihin ja nämä henkilökohtaiset ja inhimilliset väläykset avaavat Tellervon persoonaa ja yksityisminää upeasti.
.jpg)
Annukka Blomberg vanhana Tellervona, Laura Huhtamaa keski-ikäisenä ja Liisa Vuori nuorena tekevät kaikki todella taitavaa ja tarkkanäköistä työtä. Heidän näyttelemistään ja Tellervon rakentamista on ilo seurata. Tapani Kalliomäelle lankeavat kaikki näytelmän miesroolit ja hyvin ne sujuvat. Hänen Maunonsa ei ole mikään näköispatsas, vaan ihan omannäköinen tulkintansa. Anna Pitkämäki näytelmäkirjailijan roolissa on aika räiskyvä tapaus, ja välillä koko tyyppi meinaa dominoida lavaa. Mutta rauhallinen Tellervo on vahva ja vie taas asiat oikeille urilleen.
Annukka Pykäläisen lavastus muuntuu moneen, kesämökistä Kultarannaksi. Paula Varis on suunnitellut hillityt ja arvokkaat puvut; Tellervo luottaa siniseen ja vihreään. Toki eri vuosikymmenten muotia noudatellen.
Hyvä teksti kantaa ja 2,5 tuntia menee nopeasti. Kyllä tämä oli arvokas näytelmä, kaikessa monimuotoisuudessaan. Huumoriakin mahtuu mukaan, esimerkiksi valtuustokokous on hulvaton. Hyvä puhedraamaa.
Kuvien copyright Aki Loponen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
