Jotenkin tämä muistutti minua Tero Saarisen ja Kimmo Pohjosen tanssi/haitariteos Breath:ista. Ehkä se oli tämä kahden erilaisen hahmon kohtaaminen, ja siinä jutussa mieleni harhautui avaruusasioihin myös. Nythän sitä avaruusteemaa ei tarvinnut mielikuvituksen kanssa loihtia. Esitys pohti miten voi tulla jonkunlainen yhteys muukalaiseen, ja miten se yhteys on kovin hauras? Raja-aitojen tekemistä itselle ja toisille - miksi niitä tarvitaan uusissakin paikoissa?
Räjähdyksen (alusko siinä levisi?) jälkeen pitää löytää ja valloittaa uusia paikkoja. Mutta mitä tapahtuu kun kahden eri tyypin intressit kohtaavat? Tai koitetaan vallata samoja paikkoja ja omia samoja resursseja kummallekin. Lavan ja katsomon erottaa kangas, mutta pian sekin este on selvitetty uteliaiden astronauttien toimesta. Katsojat kiinnostavat, ja kun tyypit tajuavat olevansa katseiden kohteina, niin siitä vasta pulina alkaa.
Tunti oli tälle mielestäni liian pitkä aika. Kaipasin tiivistystä hieman, ja napakampaa otetta. Vai liekö kohdallani jo turnausväsymys, eikä olisi enää jaksanut keskittyä hieman hidastempoiseen ja unenomaiseen esitykseen. Katsojiakin oli selkeästi vähemmän kuin kaikissa muissa näillä festareilla näkemissäni esityksissä. Tai sitten moni oli nähnyt tämän jo kahdessa aiemmassa näytöksessä.
Tähän päättyi NouNous2018 - oivallinen festari joka tavalla. Cirkon tilat ovat tälle onnen omiaan, juomatarjoilut baarissa pelaavat ja popkornia saa koneesta ilmaiseksi (tosin ei esityksissä syötäväksi!). Tämmöinen pitkänmatkan kulkija, joka joutuu tulemaan omalla autolla, saa pysäköityä ilmaiseksi oven eteen. Ihanat talkoolaiset ja muut aktiivit ovat myös omalla osallaan luomassa kivaa fiilistä. Taatusti tulen ensi vuonna uudelleen - ja jos olet yhtä järkevä niin sinäkin tulet.
Kiitos Kallo Collective ja Cirko!
Kuvan copyright ??
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti