Enkä oikein edes tiedä mitä pitäisin Pinterin teksteistä. Ainakin nuo Pinter1:sen viisi näytelmää olivat NIIN outoja ja hämäriä että oksat pois. Pidemmistä näytelmistä olen nähnyt Lontoossa ainakin nämä: The Caretaker, Birthday Party, Hothouse, No Man's Land, Old Times.. Osa hyviä, osa outoja, osa jotain siltä väliltä. Suhteeni Pinteriin on siis ristiriitainen.
Mutta tämä Teatteri Jurkan hitti Rakastaja on hyvin kiinnostava. Pinter punoo kiinnostavan tarinan ja hämää katsojaa (tai ainakin yritystä on) loppumetreille asti. Rakastaja on varsin passeli esitys piskuiseen huoneteatteriin kuten Jurkka. Essi Rossin ohjaama esitys kestää tunnin ja lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää. Sarah (Milla Kangas) ja Richard (Lauri Tilkanen) ovat jo tovin keskenään naimisissa ollut pari. Muutaman kerran viikossa naisen luona vierailee hänen rakastajansa John. Täysin aviomiehen suostumuksella. Pariskunta keskustelee kummastakin suhteesta hyvin arkisesti, rupattelevaan sävyyn. Mustasukkaisuutta ei vaikuttaisi olevan, puoleen eikä toiseen. Mieskin käy maksullisen naisen luona.
Katsojalle annetaan hienovaraisen pieniä vihjeitä pitkin näytelmää. Vihjeitä siitä että asiat eivät ole aina siltä miltä näyttävät. The Temptationsin soulbiisi Just My Imagination, miehen linssittömät silmälasit...
Jossain vaiheessa parin roolileikki saa uusia sävyjä ja rakastajan rooli vuotaa arkeen, vai käykö siinä päinvastoin. Esitys on hyvin intiimi, myös tilan pienuuden takia. Tilkanen ja Kangas ovat niin toistensa kuin katsojankin iholla. Katseet ovat intensiivisiä, kujeileva leikkimielisyys tarttuvaa. Näytteleminen on pakotonta ja verkkaisen hurmaavaa. Välillä juodaan teetä ruusukupeista ja välillä kieritään sängyllä. Valtasuhteet ja muutoksenhalu pyörittävät tätä paria, ja ajavat erilaisiin kokeiluihin. Mustasukkaisuus alkaa kuitenkin nostella päätään, ja myös halu tietää enemmän millainen se rakastaja onkaan... Molemmat näyttelijät vaihtavat arkiminästä rakastajarooliin lennossa, ja persoonat ovat kovin erilaisia. Siinä missä Sarah on arkisin miehensä kanssa viileä ja hillitty, niin rakastaja kaivaa hänestä esiin viettelevän villikissan.
Cameoroolissa maitomiehenä lavalla vilahtaa pikaisesti myös Taisto Oksanen - tämän roolin esittäjä vaihtuu kuulemma joka näytöksessä.
Aino Kosken minimalistisen lavasuunnittelun keskipisteenä on iso sänky. Juuri muuta lavalle ei mahdukaan. No, pari viherkasvia ja katossa oleva valaisin/tuuletin. Pidän kovasti Kosken pukusuunnittelustakin. Pariskunnan vaatteet ovat aavistuksen vanhahtavat. En tiedä miksi sellainen tulee mieleen, varmaan pukujen leikkaus ja miehen hieman dandymäinen asu liiveineen ja ruutukuoseineen. Pauli Riikosen äänet ja Saku Kaukiaisen valot täydentävät kompaktin lavan.
On kiinnostavaa kuulla ennen esitystä, että sama porukka teki tämän 10 vuotta sitten Teatterikorkeakoulussa. Sittemmin parisuhteita ja lapsia ja arkea on ehtinyt tulla kaikille, ja sitä myöten perspektiivi muuttunut myös vakiintunutta parisuhdetta koskien. Vanha esitys on läsnä mustavalkoisissa videopätkissä mitä pääsemme muutaman kerran vilaukselta katsomaan. Olisikin mahtavaa jos monesta muustakin esityksestä saisi päivitysversiot samalla tekijäjoukolla myöhemmin!
Jos vain onnistut saamaan lipun niin kyllä tämä Rakastaja kannattaa käydä katsastamassa. Vaikka loppuunmyytyjä taitavat nuo olla. Meidänkin näytöksessä oli useita ihmisiä odottamassa peruutuspaikkoja, ja kuusi onnellista pääsikin mukaan. Ei kannata menettää siis toivoaan, vaan mennä Jurkkaan jonottamaan esitysiltana.
Kuvien copyright Marko Mäkinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti