No mutta mikä tekee Trocksien tanssista niin uniikkia? Balettia tanssivia ryhmiähän on maailma pullollaan. Niin onkin, muttei toista tämänlaista. Kaikki tanssijat ovat miehiä, vaikka se tuppaa välillä esitystä katsoessa unohtumaankin. Siitä huolimatta isoin osa tanssii naisrooleja, tutuissa ja kärkitossuissa. Ei tämä pelkästään mikään tanssillinen drag show silti ole, vaikka sitäkin hieman.
Nämä tyypit osaavat ihan oikeasti tanssia! Ja hyvin osaavatkin. Onhan siinä oma viehätyksensä katsella miehiä mekoissa ja sukkahousuissa, mutta se ei ole se pointti. Tässä tehdään parodiaa perinteisistä balettirooleista ja esityksistä. Mutta ihanasti silmäkulma täynnä ilkikurista pilkettä ja lempeän hellävaroen. Tanssijat ovat omaksuneet ballerinojen ilmeet, elkeet, askeleet. Viimeistä piirtoa myöten. Joo, meikit ovat ylenpalttisen vahvat, ripset valtavan pitkät, peruukit näyttävät ja monella kainalot ja rintakarvat sheivattu. Muutama tanssija on niin feminiininen että täydestä menee kun väärä raha. Toiset taas harteikkaita ja tummat rintakarvat puvun satiinirintamuksesta tursuten. Kumpikin on ihan yhtä okei.
Katsojat saivat komiikkaa täydeltä laidalta. Milloin tanssijat sooloilivat omiaan, milloin joku kaatui, milloin ketjussa dominojen lailla kaatuivat typyt. Kun reilusti pienempi miestanssija koittaa nostaa isompaa ballerinaa. Kun miestanssija flirttaileekin rivitanssijan kanssa kun pitäisi keskittyä ballerinapariinsa.
Varsinkin illan avannut Joutsenlampi-osio oli ihana! Itselle se on toki teoksista tutuin. Kaikki ne elementit on siellä, pienten joutsenten tanssista huikeisiin sooloihin ja toki Tšaikovskin upea musiikki. Mutta prima ballerinalla onkin ehkä hieman paksummat reidet ja pituuttakin enemmän kuin voisi yleensä olettaa olevan. Ja eikä nähdä partnerin nostoja tässä, kas kun tanssijapari onkin aika samankokoinen. Nämä joutsenet ovat uhmakkaita, sähiseviä ja melko kiukkuisiakin. En menisi kättäni työntämään likelle. Matthew Bournen koreografioimassa Joutsenlammessa on myös miestanssijat joutsenina, mutta ne ovatkin selkeän maskuliinisia. Nämä eivät.
Le Corsairessa pääsi tanssijapari näyttämään teknistä taituruuttaan. Ja nyt nähtiin kunnon nostojakin kun ballerina oli astetta kevyempi ja pienempi. Haaremihousuinen mies teki hienoja fouetteja ja hyppyjä, ja intoutui myös ei-balettimaisesti heittämään voltteja ja muita akrobatiakuvioita. Näimme myös hyvin suomalaisen näköisen esityksen; siinähän on ilmiselvä naisvoimistelijoiden kevätjuhlanäytös! Bachin tahdissa mustiin jumppatrikoisiin ja lyhyisiin hamosiin pukeutunut ryhmä, keltaiset kukat hiuksissaan, esittävät mm. kansantanhukuvioita ja kilpakävelyä! Hersyvän hauskaa. Seuraavaksi Saint-Saensin Joutsen, tai siis balettimaailmassa Kuoleva Joutsen. Tämä olikin varsin sulkasatoinen sellainen, sillä koko soolon ajan valkoiset höyhenet varisivat lavalle. Olikin muuten niin pitkä ja sorjasäärinen joutsen että huh!
Toisen väliajan jälkeen nautimme vielä Paquitan sulosävelistä ja sorjista tanssijaneidoista. Punaisten ja liilojen pukujen kaula-aukot ovat niin alhaalla että normaalisti se olisi jo epäsopivaa.
Yksi ihana yksityiskohta esityksessä ovat tanssijoiden nimet! Kuten koko esitys muutenkin, niin niissäkin kumarretaan (ja kuittaillaan) baletin vahvaan venäläisperinteeseen... Tanssijoina nähdään mm. Nadia Doumiafevya ja Tatiana Youbetyabootskaya (lukekaa ääneen niin vitsi aukeaa paremmin). Lisäksi alkukuulutuksessa varoitellaan salamavaloilla kuvaamisesta ja rapistelusta, koska ne muistuttavat (ja järkyttävät) herkkiä ballerinoja kamalasta bolsevikkihallinnosta!
Esitys on camp, överi, hurjan hauska, ja perinteisen baletin arvoja hellävaraisesti kurittava. Ehkeivät nämä ballerinat ole yhtä viehkeitä tai elegantteja kuin normibalettiesityksissä, mutta ainakin he ovat paljon hauskempia. Tämä viihdyttää kovasti tavallista rivikatsojaakin joka pitää tanssista, mutta vähänkin enemmän balettimaailmaan ja teoksiin perehtynyt saa vielä viihdettä toisellakin tasolla. Ehdottomasti näkemisen arvoinen spektaakkeli! Nimi korvan taakse. Tänään tiistaina 9.5. pääsee show'ta vielä katsastamaan Tampere-talolla, ja sitten kahden päivän ajan Turun Logomossa. Lippuja molempiin paikkoihin saa täältä. Sitten sopii toivoa uutta Suomen vierailua taas lähivuosille! Lisäksi Yle Areenasta löytyy vielä 26 päivän ajan tuore dokumentti Rebels on Points, suosittelen!
Esityskuvien copyright Sascha Vaughan, Zoran Jelenic.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos Live Nation!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti