Nostalgianälkää Reinikainen ruokkii hyvin, mutta en tiedä saako sarjaa näkemätön katsoja ihan NIIN paljon siitä irti. Ja tunnustan, että tv-sarjan uusintoja en ole minäkään nähnyt, joten alkuperäismieli- ja muistikuvilla mennään. Jotkut kohdat olivat jääneet hyvin mieleen, toiset (esim. se kaksosten mökkimurtokeikka) eivät lainkaan.
Mutta onhan siinä toki omat haasteensa, kun 14-jaksoinen komediasarja kaukaisen kasariluvun alkuvuosilta koitetaan saada toimimaan. Melko hyvin dramatisoija ja ohjaaja Panu Raipia saa kuitenkin Jussi Tuomisen ja Neil Hardwickin tekstin rullaamaan lavalla. Toiset kohdat toimivat oikein hyvin, toiset eivät ehkä ihan niinkään. Tietenkin 80-luvun alun televisiokerronta oli aika verkkaista tähän päivään verrattuna, ja telkkari on hyvin erilainen media kuin (kesä)teatteri ylipäätään. Ehkä oli ihan hyvä ajatus jättää se 8 minuuttia pimeässä hississä -kohtaus pois tästä versiosta :-)
Vaikka tämä on Reinikaisen nimikkonäytelmä, ja tottakai Risto Korhonen on aivan mainio roolissaan, niin kyllä yleisö taitaa eniten hihkua "osaamattomuuttaan peittelevän virkamiehen" eli ylikomisario Rautakallion (Esko Roine) lyhyille lavallakäynneille. Peräti viisi kertaa hän pääsee lausumaan klassikkorepliikkinsä "ei sitä muuten ylikomisarioksi pääsisikään". Tämä kaksikko pelaa hyvin yhteen ja erikseen. Ei Korhonen ihan Tenho Saurénin tasolle pääse, mutta tekee Reinikaisesta sopivan omannäköisen. Hyvin kunniaa Saurénille tehden.
Aina maagisen loistava Aimo Räsänen vetää suvereenisti vanh. konstaapeli Hautamäen roolin. Kukaan ei tee sellaista alistuvan tyrmistynyttä ilmettä niinkuin Räsänen! Lisäksi tänäkin kesänä Räsänen on toiminut apulaisohjaajana. Ek oli varmaan yksi mun suosikkipoliisi sarjassa ja Janne Kallioniemi täyttää änkyttävän Ek-reppanan saappaat paremmin kuin hyvin.
Mika Honkanen esittää samaa vanhemman konstaapeli roolia kuin isänsä Kalevi Honkanen tv-sarjassa, ja Mika on kyllä näissä känni- ja krapulakohtauksissa ihan parhaimmillaan. Tosin tästä krapulakohtauksesta puuttui se tv-sarjassa ollut radiotausta, missä annetaan ruuanlaitto-ohjeita aivoista! Myös Aku Sajakorpi (Kataja) ja Jere Riihinen (Jänkälä) vetävät uskottavat poliisitulkinnat.
Reinikaisen maailma on kovin miesvoittoinen, mutta on tässä kaksi naisrooliakin. Sosiaalityöntekijä ja Reinikaisen ihastuksen kohde Aili Hinkka (Miia Selin) jää hieman vaisuksi ja pintapuoliseksi, vaikka Selin parhaansa tekeekin. Reinikaisen äiti Lempi (tässä Marjut Sariola, loppukesän esityksissä Soili Markkanen) onkin aika paljon isommassa osassa, ja Lempin elämä siellä kotona Hämeenperässä vaikuttaa paljon myös Reinikaisen arkeen. Sariola on sympaattinen ja surumielinen, niinkuin Lempille sopiikin.
Monessa pienemmässä roolissa sukkuloi suvereenisti aina ihan mahtava Jyrki Mänttäri. Varsinkin Reinikaisen vanhana Tenu-tuttuna ihan huikea, ja myös Ruotsissa kuolleen miehen veljenä. Puhumattakaan kreikkalaisen ravintolan letkeälanteisen tarjoilijan muuveista. Ja Jukka Puotilan imitaattoritaitoja päästään myös kuulemaan illan mittaan.
Toisen näytöksen alussa vilahtanut "Viinikan vilauttaja" (Neil Hardwick) sekä sarjan alkuperäiset konstaapelit Jänkälä (Seppo Maijanen) ja Kataja (Antti Seppä) ja Aili Hinkka (Tuija Vuolle) taisivat kirvoittaa yleisöltä suurimmat aplodit.
Klassikkokohtia itselle olivat se kollegoiden aamutakinlahjoitus Reinikaiselle. Ja poliisiaseman tietokilpailut! Ja Valehtelijoiden Klubi! Ja sitten se klassikko kun vainaja lisää klapeja kakluuniin :-D Ja ne kaikki Rautakallion itsekseen huoneessaan puuhaamaat oudot jutut, kuten vaikkapa vichypullon puhaltelu, kädenvääntö, ristinolla, golfpalloilla pelleily ja piilolinssien laittaminen! Tässä on siis paljon todella hauskoja juttuja, mutta myös surumielisempiäkin sävyjä.
Maarit Kalmakurki on taas kerran tehnyt hyvän ja kasarihenkisen lavastuksen, sopivan ankeahkon ja pelkistetyn. TV Kakkosen varastoista löytyi poliisiaseman sohva, ja Rautakallion työhuoneesta nojatuoli, mikä on nyt tuotu Reinikaisen olohuoneeseen. Siinä kaikki sarjasta tuodut rekvisiitat, mutta hyvin ilmankin pärjätään. Kaisa Loponen on suunnitellut autenttisen kasarilookin vaatteisiin ja Johanna Vänttinen ne meikit ja peruukit & kampaukset.
Itselle ilta oli ihana senkin puolesta että minut oli istutettu legendaaristen näyttelijöiden joukkoon! Mikäs siinä oli istuessa Eila Roineen, Maria Aron ja Liisa Roineen takana, ja takana istuivat mm. Tuire Salenius ja Juhani Laitala. Ja vieruskaverini osoittautui Tuija Nousiaiseksi.
Reinikainen juhlistaa samalla muuten myös Komediateatterin 25. kesää ja Panu Raipian 35. kesäteatterikesää. Aikamoisia lukuja. Onnea kummastakin etapista asianosaisille!
Kyllä tämän parissa parituntinen kuluu kuin siivillä. Ensi-iltayleisöä viihdytti lisäksi poliisisoittokunta! Ja kun mukana oli tarpeeksi lämmintä vaatetta (pitkät kalsarit olivat ihan must!) ja väliajalla huitaisi mukin kuumaa kaakaota, niin mikä se oli kesäiltaa viettäessä. Lisäbonusta saa muuten käsiohjelman erinomaisesti räätälöidyt mainokset!
Pressikuvien copyright Peero Lakanen (ravintolakohtaus ja Rautakallio & Hautamäki)
loput omiani sekä pressitilaisuudesta että ensi-illasta.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti