Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri 12.3.2016

Kolmatta kertaa katsomassa tällä kokoonpanolla. Tai ei sittenkään, koska oli taas vähän sellainen sekamiehitys. Mutta noin niinkuin periaatteessa. Ensi-iltaviikosta on aikaa jo 5 viikkoa, ja olikin mielenkiintoista nähdä miten silloin pari kertaa nähty porukka on asettunut rooleihinsa. Seuraksi sain Eijan ja äitinsä, joista jälkimmäinen oli ekaa kertaa (mutta ilmeisesti ei suinkaan viimeistä!).

Paikat oli tällä kertaa erinomaiset, eli rivin 6 keskellä. Siitä näki kokonaisuutta hyvin, mutta myös kasvojen ilmeitä. Eli sanoisin nyt neljän kerran jälkeen että rivit 5-9 on varmaan parhaat paikat katsomisen kannalta.

No niin! Ensinnäkin tarttee todeta että Mikko Vihma on nyt saanut Kreivi von Krolockiin rentoutta ja huumoria, mikä ensi-illassa ja saman viikon lauantainakin ehkä aavistuksen vielä puuttui. Hienoa! Siis hyvähän mies oli jo silloin, mutta nyt vallan erinomainen. Lauluääni on mykistävä ja kyllä se nuotti venyyyyyyyyyyy. Olipas vallan mykistävä ja veret seisauttava kreivi. Sukat pyörivät jaloissa vielä kotimatkallakin. On kokoa, on näköä ja on ääntä. Ja karismaa. Mitä muuta kreiviltä voisi enää toivoa?

Ja nyt jotenkin pisti erityisesti silmään se Kreivin välinpitämättömyys kun tämä on puraissut Sarahia. Miten tämä viskaa tämän lattialle kuin käytetyn nenäliinan. Ja miten Sarah on epäuskoinen ja tyrmistynyt. Kreivi on saanut haluamansa, ja nainen joutaa mennä. Ne kummankin ilmeet ja eleet... Kreivin asenne kyllä riipaisee.

Raili Raitala on aina yhtä ihastuttava ja hehkuva ja kaunis ja laulaa kuin enkeli. Mikään ei ole siis muuttunut. Samoin Petrus Kähkönen vakuuttaa kerta toisensa jälkeen (nyt oli siis jo neljäs kerta kun näin hänet Alfredina). Toisesta porukasta oli "lainattu" Sanna Majuri Magdaksi, ja ihan hyvin tämä veti. Mutta missä oli Laura Alajääski, jota kaipasin, koska viisi viikkoa on pitkä aika ilman?

Löysin tämmöisen uhrin Peacockista! Nam nam.

Mikä parasta, meitä hemmoteltiin uudella Herbertillä! Normaalistihan joka esityksessä tässä esiintyy Samuel Harjanne, mutta nyt hänen poissaolleessaan yksi "rivivampyyreistä" eli Peter Pihlström. Mainiota että tässäkin roolissa näkee vaihtelua, jos kohta Harjanne on mies paikallaan Herbertin kimaltavissa pöksyissä. Pihlström tekee hyvin erilaisen Herbertin. No, vaatteet on samat. Mutta tämä Herbert oli meganaisellinen. Upeat pitkät ripset ja niitä kyllä osataan räpsyttää. Tykkäsin, tosi paljon.

Ja taas oli uusia kirjoja Kreivin hyllyssä. Nimike oli joku sen tapainen "miten poika kääntää selän kun tyttö on kylvyssä" henkinen. Ja Ambronsius (Antti Timonen) lohkaisee Alfredille "sinähän kopittelet kuin Königsbergin kädettömien koripallojoukkue" :-) Kuullaan myös uusi versio yllyttämis/pyllyttämisjutustakin. Meinaan heppu ja peppukin rimmaa :-) Ja Ambronsius toteaa Herbertille: "Pane nahkavaarna takasin housuun ja mene ottamaan aurinkoa". Nää on kyllä hyviä nää vaihtuvat heitot :-)

Alfredillakin oli uusi juttu, miten hän "naamioi" itsensä ennen tanssiaisia (kun Koukol tulee sytyttämään lyhtyjä ja Ambronsius on soittavinaan urkuja). Nimittäin tämmöinen klassinen itsensä halaaminen niin että selkäpuolelta katsoja näkee vaan toisen kädet...

Ensemblestä bongailin taas tuttuja vampyyrejä. Mun suosikki on kyllä varmaan Tuukka Raitalan pörrötukkanen heppu. Ja Jonas Saaren look oli myös hurmaava. Ja se Elvis/Wolverine klooni on hyvä kanssa. Nyt muuten bongasin ekaa kertaa Gustav-nimellä kulkevan valkosipulinnuolijan :-)

Lopuksi muuten nähtiin paidaton Herbert (ooh!!) ja oli ihana katsella myös Kreivin ja poikansa keskinäistä hellyyttä siinä lopussa.

Oli se taas upea elämys. Taas sai uusia juttuja irti. Kiitos koko mahtava porukka!!


Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Kuvia otti Eija ja Eijan äiti, ja minä!