Tämä on vähän kuin saisi kaksi eri näytelmää samassa paketissa. Ennen väliaikaa on niin hulvatonta ja hauskaa menoa, ettei uskoisi tässä vakavahenkisen Shakespearen kuningasnäytelmän olevan kyseessä. Välillä saa suorastaan ulvoa naurusta (ja kyllä katsojat nauraakin!). Mutta sävy muuttuu väliajan jälkeen. Hyytävä Gloucesterin herttua lipuu enemmän ja enemmän maanisen vimmaiseksi tappokoneeksi ja naurut on naurettu.
Vain kuudella näyttelijälläkin homma onnistuu. Jarkko Mikkola nimiroolissaan ja Jussi-Pekka Parviainen on pysyvästi Buckingham, mutta muu porukka huhkii rooleja kiitettävää tahtia. Sukupuolella ei ole merkitystä, koska kaikki tekevät ristiin kaikkea. Ja järisyttävän hienosti tekevätkin. Sini Hukkanen on hieno Hastings, mutta myös Yorkin herttuattarena säkenöivä. Minja Koski vetää 7 roolia, ja kaikissa onnistuu olemaan omanlaisensa. Varsinkin Reino-tossuissa hiihtävä ja kuppaan kuoleva kuningas Edward IV ja Anna olivat hienot roolityöt. Upea, upea näyttelijä!
Ilona Pukkila säväyttää niin Elizabethinä kuin Catesbynäkin. Ne kasvojen ilmeet! Hannu Salminen on vakuuttava hupsuna Stanleynä, mutta erityisesti Margaretin monologia huutaessa. Sopivan hullu! Ei katsojaa paljoa naurata (vaikka vähän naurattaakin). Jussi-Pekka Parviaisen Buckingham vehkeilee melkein yhtä kiitettävästi kuin itse Richardkin. Näin Parviaisen muistaakseni ekan kerran Tampereen Teatterin Lokissa 2013, kun tämä vielä opiskeli Nätyssä, ja teki suuren vaikutuksen. Niin nytkin.
Ja kyllä Jarkko Mikkola on ihan oivallinen valinta nimirooliin. Intensiivinen katse, lipova kieli ja asteittain maanisemmaksi muuttuva käytös. Kyttyräselkää ei nyt nähdä, ja ontumisenkin aiheuttaa kivi kengässä, ja jalkatuki. Kainalosauvoilla mennä köpötellään, mutta se ei menoa haittaa. Todella upeasti vedetty rooli! Richard juonii oikealle ja vasemmalle, ja välillä myhäilee tapahtumia sivussa...
Oli kiva muutenkin nähdä tätä porukkaa nyt toisenlaisissa hommissa, kun ihan hiljan olivat laulamassa Lapualaisoopperaa :-)
Aivan huikeita tähtihetkiä: Loistava kosiokohtaus: "Tyhjää tarjosin, sain kaiken. Tehkää perässä". Meinasin revetä nauruun kun Buckingham lohkaisee Greystä ja Riversistä että "nää puutarhatontut tässä". Ja koko Clarencen murhauskohtaus muovipressuineen ja niittipyssyineen ja veripulloineen, ja murhaajat jotka toteavat tälle: "kännyt ristiin, kohta kuolet". Richard lukemassa "löydä sisäinen minäsi" kirjaa :-)
Tässä bonuksena on myös Koski & Parviainen kaksikon säveltämää ja esittämää musiikkia (instrumentteinä piano ja kitara) - joten siitä iso kiitos! Laulumikin varressa vierailee useampikin näyttelijä. Musiikilla oli muutenkin iso osa tässä näytelmässä. En voi enää koskaan kuunnella Carolan Ei aina käy niin kuin haaveillaan -biisiä ajattelematta vehkeilevää brittikuninkaallista siinä taustalla! Tai Anttilan keväthuumausta (helkatti mikä kohtaus, meinasin tipahtaa penkiltä) kun Hastings juoksee ympyrää laulaen... :-)
Mainiolla tavalla tässä porukka aina esittelee itsensä (tai siis, roolihahmonsa) yleisölle ja muutenkin välillä puhuvat suoraan meille. Varsinkin niille keille tarina/näytelmä ei ole niin tuttu tämä tullee varmaan tarpeen, koska rooleja on paljon ja moni sukua toiselle tms. Ja tietysti sekin saattaa hämätä kun samat tyypit vetää niin monta roolia. Toki aina välillä vaihdetaan vaatteita ja vedetään viiksiä tai peruukkia ylle, mutta silti. Se on muuten vielä yksi asia mikä on toteutettu hyvin. Meinaan maskeeraus/puvustus (oletan että ne ovat myös Janne Vasaman käsialaa, koska käsiohjelmaan hänelle on merkattu skenografi). Ja kun Telakan vintillä ei sitä tilaa liiemmälti ole, niin vaihdot ja muut tehdään siinä "lavan" takana ja sivuilla. Mitään epookkipukudraamaa tässä ei ajeta takaa, vaan vaatteet ovat omintakeinen sekoitus normaaleita vaatteita ja sitten hetkittäin jotain "kuninkaallisia" vivahteitakin on näkyvissä. Esimerkiksi Stanley puhuu enemmän runomitassa ja pukeutuu samoin vanhanaikaisemmin. Ja oli aivan ihanaa että esimerkiksi rouva Shore (Edward IV:n rakastajatar) oli läsnä vain turkoosien rintsikoiden muodossa :-)
Nyttemmin jo Kajaanin kaupunginteatteriin ohjaajaksi siirtyneen Jussi Sorjasen ohjaustyö on jotenkin hajanaista, mutta silti vaikuttavaa. Välillä on fiilis kuin katselisi harrastajaporukan kesäteatteriesitystä (siis tämä sanottuna ihan hyvällä!), ja välillä taas tiukkojen ammattilaisten upeaa ensemble-työskentelyä.
Niin, kauheasti ihmisiä ja kohtauksia tästä on karsittu poiskin, mutta ei se menoa haittaa. Pituutta tuli näinkin liki kolme tuntia. Tässä käytettiin Matti Rossin suomennosta pohjana, mutta aika paljon oli tekstiä kyllä ihan alkuperäisteoksen ulkopuoleltakin :-) Jussi Sorjanen vastasi myös sovituksesta.
Mutta miten relevantti 1400-luvulle sijoittuva historiallinen näytelmä on nyt, vuonna 2016? Sanoisinko että melko lailla. Sen lisäksi että Richard III on edelleen kiistelty hahmo, on hän ollut viime aikoina otsikoissa enemmän kuin moni muu kruunupää (elävät mukaanlukien). Johtuen tietysti osittain hänen maallisen tomumajana löytymisestä leicesteriläisen parkkipaikan alta 2012 ja viimevuotisesta hautajaisseremoniasta. Ja kiistelty toki myös siksi että Shakespeare hänet hirviöksi kirjoitti, luultavasti todellisuudessa ei hän juuri sen pahempi ollut kuin muutkaan keskiaikaiset vallanpitäjät.
Niin, mutta entä 2016? Kyllä maailmassa edelleen, valitettavasti, vinksahtaneita kruunupäitä, presidenttejä, maan johtajia ja muita maan isiä on. Jotka ajavat omia etujaan, hinnalla millä hyvänsä. Pitävät koreaa ja kaunista ulkokuorta ja sen takana juonivat, listivät ja ketkuilevat. Eikä tarvitse mennä edes maiden johtajiin, kyllä niitä on yritysten, kaupunkien ja kaikkien muidenkin tahojen johtoportaissa.
Minusta Richard III on aina ollut yksi Shakespearen kiinnostavimpia näytelmiä, eikä se ole tippaakaan menettänyt viehätystään. Varsinkin kun ne teemat toimii nykyäänkin (no, minkäpä Shakespearen näytelmän teemat ei toimisi). Ja varsinkin kun se tehdään näin raikkaasti ja modernisoituna kuin Teatteri Vanha Juko tekee.
En tykkää kyllä siitä että kaikki ainaa mieltää herran kauheaksi konnaksi, siis ihan oikean kuninkaan.
Ja juuri kun olin viimeistelemässä tätä, ilmoitti lontoolainen Almeida Theatre esittävänsä Richard III ensi kesänä (nimiroolissa Ralph Fiennes). Joten tästä näyttää tulevankin RIII-teemavuosi!
Kuvien copyright Aki Loponen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti