Tarve musiikkiteatterikoulutukseen on Suomessa suuri, ja paineista kovimmat kohdistuvat Taideyliopistoon. Teatterikorkeakoulun aloitteesta käynnistettiin syksyllä 2015 projekti, jonka tavoitteena on luoda Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteinen musiikkiteatterin opintokokonaisuus. Projektin aluksi tilattiin selvitys, jossa kartoitetaan Taideyliopiston opettajien ja muiden alan ammattilaisten odotuksia ja valmiuksia tällaisen koulutusohjelman toteuttamiseksi.
Selvitys toteutettiin haastattelumuodossa. Kukin haastateltava vastasi samoihin kysymyksiin, joita oli kahdeksan. Kysymykset lähetettiin haastateltaville etukäteen ja aikaa kuhunkin haastatteluun varattiin tunti. Haastatteluun Taideyliopisto nimesi 27 henkilöä, joille lähetettiin kutsu. Näistä 25 osallistui haastatteluun, joten selvitys on tältä osin kattava. Aihe miellettiin tärkeäksi, ja jokaisella haastateltavalla oli siitä huolella mietittyjä näkemyksiä. Haastattelut toteutettiin Teatterikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian tiloissa loka-marraskuussa 2015.
Minna Lindgren alusti ja Markus Fagerudd johti keskustelua
Camerata-saliin oli kerääntynyt satakunta kiinnostunutta. Ensin viisi TeaKin opiskelijaa esittivät MC Likaisen Totuuden johdolla kantaaottavan räppinsä Jimi Hendrixin jalanjäljillä ja sitten päästiin asiaan. Lindgren kävi läpi selvitystään vajaan tunnin ajan. Mielenkiintoisia pointteja. Pitää muistaa että vastaajat ovat siis Taideyliopiston asiantuntijoita, jotka eivät monessakaan tapauksessa ole musiikkiteatterin asiantuntijoita.
Monen mielipide tuntui olevan että laitosteatterien angloamerikkalasten musikaalien tekijöiden kouluttaminen ei olisi Taideyliopiston tehtävä. Tämä vastakkainasettelu eli kaupallinen angloamerikkalainen "hömppä"musikaali vs kunnianhimoinen musiikkiteatteri esiintyi myös monen paikallaolijoiden mielipiteissä. Yhtä mieltä vastaajat ovat siitä että tarvitaan koulutusta tähänkin, mutta yliopistotasoisen koulutuksen tulisi olla jotain muuta. Opiskelijan omista intresseistä syntyy pitkälle se mitä haluaa opiskella. Tänä päivänä TeaKin näyttelijöille on tarjolla aika paljon musiikkikoulutusta. Sen sijaan Sibelius-Akatemiassa ei ole erikseen musiikkiteatteri (MuTe) opintoja.
Kentällä tuntuu olevan paljon epäilyitä MuTe-koulutuksesta, mutta kyselyyn vastanneet laulupuolen opettajat suhtautuivat äärimmäisen avoimesti, ilman asenneongelmia. Polttavin tarve olisi näyttelijöiden koulutus. Vastaajat vaativat tilaa myös hitaille prosesseille; kaikki ei voi olla improvisoivaa ryhmätyötä. Opettajien yleiden mielipide tuntui olevan että mitä vaan voidaan opettaa, ja se on kiinni mitä ihminen voi oppia. Opetuksen pitäisi olla jotain uutta ja luovaa, ei vain vanhan siirtämistä eteenpäin.
Hallintokysymykset olivat oleellinen kysymys: onko se SibA tai TeaK joka sitten koulutusta hallinnoi. mennäänkö musiikki vai teatteri edellä? Kaikkien toiveissa on kuitenkin kehittää MuTe:a. Hyvä!
Kieltämättä siinä on pientä ristiriitaa näin maallikon mielestä. Että laitosteattereissa esitetään paljon (siis lukuisia vuodessa) näitä allergiaa aiheuttavia angloamerikkalaisia musikaaleja, joihin tarvitaan huutavasti ammattimaisia tekijöitä. Jotka siis osaavat tanssia, näytellä ja laulaa. Ja sitten koulutusta semmoisille ei oikein ole tarjolla (juurikin lakkautettiin Lahden maineikas musiikkiteatterilinja ammattikorkeasta). Moni hankkii koulutuksensa ulkomailta. Miksei Taideyliopisto voisi kouluttaa myös näitä tekijöitä?
Lindgrenin Minnan katsauksen jälkeen alkoi yleisökeskustelu,jota veti Markus Fagerudd (näyttelijätaiteen lehtori, TeaK). Lavalla istui kyllä asiantuntijapaneeli (TeaKin dekaani Maarit Ruikka, SibAn dekaani Tuomas Auvinen, TeaKin proffat Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman sekä toimittaja Minna Lindgren), mutta he eivät sitten oikeastaan osallistuneet keskusteluun lainkaan, koska yleisöllä oli niin paljon kommentoitavaa.
Auvinen, Björkman, Knihtilä
Mä koitin kynä sauhuten raapustaa ihmisten kommentteja. Kaikkea en toki kerennyt kirjaamaan ylös, ja kukin esitteli itsensä näillä tiedoilla. Eli monella lienee paljon muitakin meriittejä musiikin/teatterin/muun saralla.
Jukka Nylund (opiskelee SibAssa musiikkikasvatusta, tekee musikaaleja, opettaa mm. Juvenaliassa MuTea) kaipasi selvitykseen näkökulmaa niiltä oppilaitoksilta, jotka jo opettavat MuTea. Hön myös halusi korjata erheellistä käsitystä että nämä parjatut angloamerikkalaiset musikaalit olisivat kopioita, koska ainoa sellainen on Svenska Teaterin Mamma Mia. Ja miksi oopperapuolella on ihan ok että tuodaan ulkomaalaisista esityksistä kopioita Suomeen (lavastuksia ja puvustuksia myöten) mutta musikaalipuolella se koetaan ongelmaksi?
TeaKin musiikin lehtori Markku Luuppala-Roos (johtanut lukuisia musikaaleja, soittanut niissä ja opiskellut SibA:ssa klarinettia) halusi nostaa estää esiin musikaaliartistin. Suomessa kun tehdään kymmeniä musikaaliproggiksia joka vuosija se vaatii jengiä jotka osaisi tehdä sitä duunia. Osaajille on siis markkinat. MuTen puolelle pitäisi saada sama osaaminen kuin klassisen musiikin puolella on.
Samuel Harjanne (MuTe ohjauksen maisteri, ei hankkinut koulutustaan Suomessa) kittii aluksi tilaisuuden järjestämisestä, niinkuin tosi moni muukin muuten. Häntä hämmensi angloamerikkalaisen musikaalien vieroksuminen, jopa kriminalisoiminen. Moni haluaisi MuTe-koulutusta, mutta sitä ei ole tarjolla. Hän kysyi paneelilta mikä angloamerikkalaisessa musikaalissa pelottaa - mutta paneeli siirti puheenvuoron seuraavalle eli Jukka Ruotsalaiselle (näyttämötaiteen lehtori, TeaK), joka rakastaa musikaaleja "yli kaiken". Vastausta ei Ruotsalaiselta saatu, mutta hän halusi tehdä eron musikaalin ja musiikkiteatterin välille.
Seuraavaksi mikkikuutioon tarttui Miika Hyytiäinen (mm. Berliinissä opiskellut ja nyt SibA:ssa opiskeleva nykymusiikkisäveltäjä) joka halusi painottaa miten huonossa jamassa MuTe osaajien koulutus on Suomessa tänä päivänä.
Annika Ollinkari (laulutaiteen lehtori, SibA) kysyi mitä on "kokeellinen" kun puhutaan esimerkiksi musiikista tai musiikkiteatterista? Eikö kaikki ole tavallaan mukana siinä kokonaisuudessa ja sisäänrakennettuna. Eikä opettaja vei mennä väliin neuvomaan säveltävää opiskelijaa että älä tee noin.
Sussa Lavonen (dramaturgi) lukee itsensä myös musiikkiteatteritekijöihin. Hän alkoi kirjoittamaan lyriikkaa keneltäkään kysymättä ja on tehnyt paljon kaikkea paitsi oopperaa. Hän halusi tietää minkälaista tarinnallista kerrontaa haetaan juuri nyt.
Hanna Hurskainen (TAMKin lehtori, joka on valmistunut niin LAMKin MuTe-koulutuksesta kuin SibA:stakin) puhui TAMKin tarjonnasta MuTe-koulutuksessa (muusikoksi, jossa erikoistutaan teatterimusiikkiin ja musiikkidraamaan). Hän ei halua nähdä vastakkainasettelua angloamerikkalaisissa tai muissa musikaaleissa kun puhutaan MuTe-koulutuksesta. Hän on aktiivisesti jututtanut Tampereen alueen teattereita ja tekijöitä ja kehittänyt yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lisää perustaitoja tekijöille, syvyyttä näyttelijäntaitoihin. Myös tanssi on tärkeä osa-alue. Hänen viestinsä oli että koulutusta kyllä löytyy! (oma huomio: ei kai TAMKiin kaikki halukkaat kuitenkaan pääse: viime kevään yhteishaussa oli 15 aloituspaikkaa).
Seuraavaksi puhui Eeva Kontu (kapellimestari, säveltäjä) joka on viime vuosina toiminut useassa teatterissa musikaalien kapellimestarina. Hänen mukaansa genre/tyylilajiasia ei ristiriidassa. että sinällään sama tehdäänkö uutta tuotantoa, kantaesitystä vai replica-tuotantoa, kaikissa pätee samat perusasiat. Esiintyjien tärkein juttu on kuitenkin näytteleminen, seuraavaksi tulee laulutaito, tanssitaito ja scoren lukeminen. Alalle on todella kova paine juuri nyt. Onko ammattikorkeakoulujen tehtävä antaa se perusopetus?
Petteri Salomaa (oopperalaulaja, laulunopettaja, SibA) sanoi että pitäisi järjestää koulutusta mainstream-musiikintekijöille. Koulutusta joka vastaa heidän tarpeitaan. Aika on kypsä tämmöiselle koulutukselle. On moraalitonta sulkea joku porukka koulutuksen ulkopuolelle (tämä ansaitsi aplodit osallistujissa). Mutta hän muistutti myös realiteeteistä. Raha. Jos jotain uutta järjestetään, se on jostain muualta pois. Ei voida unohtaa avauksia uusiin luoviin juttuihin. Kaikkiin tarpeisiin pitäisi vastata. Ja joillain ihmisillä on enemmän valtaa päättää näistä asioista, kuin toisilla. Koulutus vaatisi professuurin, joka ottaisi vastuun koko jutusta.
Seuraavaksi Atso Almila (kapellimestarikoulutuksen professori, SibA) muisteli menneitä, miten joskus saatiin ulkopuolista rahoitusta erilaisiin produktioihin (oma huomio: rahoituksen saaminen on varmaan se yksi kulmakivi koko MuTe-koulutukseen).
Paneelista Maarit Ruikka kommentoi tähän väliin että esiintyjien perustaidot pitää olla kunnossa. Mutta professuurista hän ei lähtisi liikkeelle. Hyvä lähteä ensin liikkeelle pilottihankkeella ja sitä kautta edetä professuuriin.
Markus Lehtinen (oopperakoulutuksen professori, SibA) kertoi maaliskuun alussa esitetystä Jääkausi -oopperasta, ja kehui samassa yhteydessä Martina Roosia (lauluniopettaja SibA), joka yhdistelee osaamisalueitaan (näyttelijä/laulajatausta) hyvin kouluttaessaan uusia osaajia. Mutta Lehtinen pohti myös kandi/maisteri koulutuksia. Jos joku on todella hyvä ja lahjakas, jatkaako hän opintojaan enää maisterikoulutukseen, koska töitä riittää varmaan hyvin ilmankin. Eli miten saadaan opiskelijat jatkamaan opintojaan, ja sitoutettua heidät? (Oma huomio: tarvitseeko kaikkien MuTe-ammattilaisten olla maisteritasoisia, eikö siihen riittäisi kandiopinnot?).
Salla-Maria Orvasto (valmistunut LAMKin MuTe-puolelta, nyt opiskelee SibA:ssa) halusi tuoda opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat esille. Eivät kaikki halua maistereiksi, itse halusi syventää taitojaan. Ja miksei MuTe-puolella voitaisi räätälöidä koulutusta, kuten TeaK:issa tehdään näyttelijöille.
Sitten Anna Jaskiewicz (oopperakoulutuksen tuottaja, SibA) mietti koulutuksen järjestämisen tiukkaa aikataulua.
Auvinen, Ruikka, Lindgren, Knihtilä, Björkman eli paneeli
Lukiolainen Petra Pääkkönen oli innokas ja halukas opiskelemaan MuTe:a, mutta hieman hukassa että mitä ja minne. Hän ei haluaisi nähdä musiikkiteatteria ja musikaaleja erillisinä asioina. Itse haluaa oppia tanssn, teatterin ja musiikin perustaidot, ja ihmettelee miksei niitä voi opiskella yhdessä. Ja myös alalle haluavia pitää kuunnella koulutusta suunniteltaessa. Alalle haluavilla on monenlaisia taustoja.
Mia Liski (tanssin lehtori LAMK) kertoi miten he ovat Lahdessa 15 vuotta kouluttaneet MuTe-osaajia. Lähtökohta alunperin oli kouluttaa muusikoita. Heiltä valmistuneet ovat päätyneet monipuolisesti eri hommiin, niin musikaalien päärooleihin kuin jatkokoulutukseenkin. Hän toivoi kovasti että nyt kun LAMKin koulutus loppuu niin heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan hyödynnettäisiin jotenkin. Hän toi esille myös sen seikan, että esimerkiksi hengitys ja kehonkäyttö on kaikille sama, piti sitten tanssia, laulaa tai näytellä. Tarvitaan esiintyjää joka hallitsee tämän kaiken. Ja kun työryhmää kasataan ja koulutusta suunnitellaan, voisi suunnitteluun ottaa mukaan myös muita kuin lähimpiä kollegoita.
Lopuksi todettiin että tarvitaan myös MuTe-suuntautunutta dramaturgiaa, ohjaajakoulutusta jne. ei pelkästään esiintyjiä. SibA:n dekaani Tuomas Auvinen totesi, että hienoahan olisi perustaa vaikka oma musiikkiteatteriyliopisto, mutta nyt on vain tämä Taideyliopisto tarjolla. Sillä mennään. Ja nyt alkuun ei luoda omaa yksikköä, ei professuuria, eikä alkuun omia maisteriopintojakaan. Vaan hommaa lähdetään kehittämään alhaalta ylöspäin. Perustetaan työryhmä talon sisältä, joka sitten alkaa katsomaan mihin panostetaan ja mihin suuntaan hommaa lähdetään kehittämään. Mitään suuntia ei haluta sulkea pois.
Tunti meni aika nopsaan, ja yleisössä oli varmasti paljon lisää asiantuntijoita joilla olisi voinut olla mielekkäitä kommentteja asiaan. Bongasin itse paikalta teatterinjohtajia jne, mutta ehkä moni oli liikkeellä myös kuuntelijaoppilaan ja tarkkailijan roolissa. Kuten itsekin.
Kuten sanottu, Minna Lindgrenin selvitystyö on hyvä, ja keskustelutilaisuuden järjestäminen erinomainen juttu. Kiinnostusta oli ja asia herättää paljon intohimoja "kentällä".
Jäämme odottelemaan mielenkiinnolla mitä asian ja koulutuksen tiimoilta tapahtuu.
Koitin kuumeisesti raapustaa muistiinpanoja (ja välillä twiitatakin aiheesta), joten asia/nimi tms virheiden mahdollisuus on hyvinkin olemassa. Kiirettä piti. Omiani en tänne kauheasti edes kommentoinut, koska en ole niin hyvin perehtynyt en koulutukseen kuin musiikkiteatteriasioihin ylipäätään.
Keskustelu jatkukoon!
Kultakuumeessa käsiteltiin myös asiaa, viime maanantain haastattelussa Minna Lindgren & Markus Fagerudd (n. 8 min kohdalta).
Kuvat ovat kaikki omia.
Saitpa kattavan raportin aikaan, hyvä!
VastaaPoistaEi se kovin kattava ole, mutta suurin osa kommenteista ja mielipiteistä kuitenkin kirjattuna...
VastaaPoista