Vain Bocelli puuttuu on tarina kahden ihmisen kohtaamisesta ravintolan taukohuoneessa. Mirkku on hieman vanhempi tarjoilija; räväkkä, flirttaileva ja impulsiivinen. Rauhallisempi ja hiljaisempi Kaitsu tulee baarimikkotuuraamaan, ja kemia näiden kahden välillä on heti alusta asti ilmeinen. Mirkun pintapuolinen räväkkyyskin antaa tietä vakavammille ja syvällisemmille tunteille kun ilta kuluu. Kun kipinä leimahtaa, niin sitä ei saa enää sammumaan. Pikkuhiljaa Kaitsukin avautuu ja kaikki ei olekaan ihan siltä miltä näyttää. Lyhyessä ajassa edetään hieman nolosta ensikohtaamisesta aina... no, kuinka pitkälle, se kannattaa käydä katsomassa. Ilman konflikteja ei tästä kaikesta kuitenkaan selvitä. Pakko kuitenkin vihjata että on tässä onnellinen loppu.
Iso osa esityksen tenhoa tulee juurikin esiintyjien välisestä kemiasta. Tosielämänkin pariskunta Satu Silvo ja Reidar Palmgren on varsin oiva valinta Mirkuksi ja Kaitsuksi, ja heitä varten Pasi Lampela tämän on kirjoittanutkin. Ja vielä kihlajaislahjaksi. Söpöä! Antti Majanlahti vastaa ohjauksesta.
Yksi teemasta on se ainainen kysymys, että kuka olisi kiinnostunut sinusta juuri sellaisena kuin olet, ilman mitään rooleja ja maskeja. Elämä on teatteria ja erilaisten roolien esittämistä. Parasta on se kun todella löydät sen ihmisen joka haluaa sinut omana itsenäsi. Onneksi näin kyllä joskus käykin, niin teatterissa kuin tosielämässäkin.
Pieni ja elämänmyönteinen esitys, ja sopii kuin nenä päähän intiimiin Jurkkaan. Ja tanssi on kuuma!
Teatteri Jurkassa on aina ilo käydä, ja erityisesti taas tällä kertaa, kun odottamassa oli taas se niin söpö työntekijä (se tukka!) kuin Jurkan historiikkikin! Iso kiitos jurkkalaiset, taas kerran.
Esityskuvan copyright Petri Heinonen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti