Kotkalaisten puvustus on ensinnäkin hirvittävän upea! Vieraileva pukusuunnittelija Maarit Kalmakurki on onnistunut ihan loistavasti. Alussa kaikilla Synkooppisiskojen soittajilla on uniikit punaiset puvut. Siis joka puvussa on joku oma jippo. Myöhemmin koko sakilla on vihreäsävyiset puvut ja taas sama juttu. On kimallusta, on paljettia, on röyhelöä. Ja sulkia!! Silmäkarkkia koko rahan edestä. Kyllä muidenkin puvut hienot ovat, mutta jotenkin noiden soittajien kokonaisuudet suorastaan häikäisevät silmiä.
Kapellimestari Ari Ismälä on sovittanut biisit ihan erilaisiksi kuin Tampereella ja tämä bändi svengaa! Soitto rullaa tosi hyvin, ja musiikki kuulostaa tosi raikkaalle ja kivalle. Edelleenkään tämä ei mitään mun ykkössuosikkimusaa ole, mutta tarttee sanoa että nyt kuulostaa hyvälle! Kyllä seitsemän henkeäkin saa soiton kulkemaan.
Iita Torvisen lavastus on sitä itseään: ankea, työttömyyden runtelema Chigago, loisteliaat kimaltavat yökerhot ja esiintymispaikat, sopivan luksusmainen huvijahti, ihanan värikkäät makuuhuoneet Ritz-hotellissa, näpsäkkä junavaunu makuuhytteineen... Snoopi Siren vastaa ohjauksesta ja mainioista koreografioista Sari Marin.
Huomaa kyllä miten tässä on myös eri suomennos (tässä Leo Kontulan) kuin Tampereen Teatterin versiossa. Miesten sanailu on ehkä asteen vihjailevampaa. Ja muutenkin, biisejäkään ei meinaan tunnistaa samoiksi, osittain tietysti erilaisen sovituksen vuoksi, mutta myös lyriikoiden. Hirveän hauskat ja oivaltavat nämä käännökset kyllä on.
"Ehkä sä olet saamassa jotain" (pöpöä tarkoittaen)
"Sitä mä todellakin toivon".
Sugarina muikistelee Johanna Kuuva, oikein mallikkaasti laulaen ja esiintyen kaikinpuolin. Tämä on ehkä vähän sellainen maalaistytömpi-Sugar.
Sitten päätähdet eli Joe/Josephine (Toni Harjajärvi) ja Jerry/Daphne (Teemu Koskinen) ovat kummatkin ihan hirmuisen hyviä. Pitkiä ja solakoita, ja ankeissa ruskeissa miesten puvuissaan aluksi. Mutta sitten kun muodonmuutos tulee niin wau! Varsinkin Daphne on ihastuttava ilmeikkäine muikisteluineen. Tosin säärikarvat olisi voinut ajella, koska ne pistivät silmään kauheasti :-) Kun kerran on pitkät ja näyttävät sääret ja mekko, niin mua ainakin ne säärikarvat hieman häiritsi. Harjajärvi taitaa olla hieman parempi laulaja kuin Koskinen, mutta ei haittaa menoa lainkaan. Muuten kyllä Daphne taas varasti sydämeni :-) Ja tällä on muuten tosi herkkä oksennusrefleksi, mutta kaippa se sitten alkaa häipymään, kun Osgood tulee tutummaksi... Ja se Daphnen iltapuku kun menee Osgoodin kanssa ulos, herranjee!
Gangsterijengin pomo Spats on punaisissa kengissä, liivissä ja hatussa sekä muutoin mustissaan, varustautuneena miniatyyriviulukotelon kanssa. Tomi Alatalon takia oikeastaan lähdin tätä Sugaria alunperin katsomaankin. Ihan hyvähän mies roolissaan on, mutta ei kovin uhkaava tai pelottava. Tekonenä ja sikari täydentävät mafiapomon kuvaa, joka on tällä kertaa hieman ehkä turhan koominen. Tämän loppukuolinkohtauskin on yliampuva. Manageri Bienstock (Antti Leskinen) on iso äijä, eikä kovin neuroottinen. Lise Holmberg oli kurittomat tytöt hienosti kurissa pitävä Sweet Sue.
Osgood (Kari Kukkonen) on hulluna kaunisnilkkaisiin tyttöihin ja ryömii näiden (nilkkojen) perässä lattialla polvillaan hokien njam njam njam. Tai ainakin Daphnen nilkkojen perässä. Tämä Osgood ei olekaan ihan niin kauhean vanha ja raihnainen muutenkaan. Mainio!
Papparaisten eli miljonäärien laulu ja "tanssi"show olkihattuineen on kyllä hauska :-)
Yksi pienimpiä rooleja (tai usea pieni rooli) oli Jarkko Sarjasella, jonka lauluääni konduktöörinä vei jalat alta! WAU!
Kun Sugar tapaa Osgoodin rannalla, ja koko se rantakohtaus on selkeästi yleisön mieleen. Muutenkin itseasiassa yleisö on tosi innoissaan. Vaikka on matineanäytös! Ehkä moni on jo pikkujoulufiiliksissä, mutta oikein silmillepistävän hauskaa porukalla tuntuu katsomon puolella olevan. Ja sehän on hieno asia. Rouva Shell - laulu on varsin hauska ("en ois vaan hempukka, jos nimeni vaan ois Simpukka").
Daphne se jaksaa olla huolissaan että jos joutuukin kuollessaan ruumishuoneelle naisten osastolle. Tämä huvittaa kyllä minua suuresti.
Ei Sugar mitään kauhean syvällistä (jai hei, ei kai kukaan semmosta olettanutkaan), mutta erittäin suositeltavaa viihdettä ja kimallusta näin ankeaan talveen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Snoopi Siren
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti