Teatteri Jurkan Faustin lähdeteoksina sovittaja ja ohjaaja Laura Jäntti on käyttänyt niin Goethea ja Mannia sekä paljon muitakin (mutta ei Marlowen näytelmää!). Faust eri muunnoksineen on ollut osa länsimaista kulttuuriperintöä pitkään, innoittaen niin säveltäjiä, kirjailijoita, runoilijoita kuin elokuvan tekijöitäkin. Kaikkihan tarinan tietävät; kuinka sielu myydään paholaiselle...
Välillä mennään runomitassa, joka sopii oikein hyvin näyttelijöiden suuhun. Menoa ja meininkiä piisaa, välillä Faust roikkuu jaloistaan katossa... Välillä kaikki tapahtuu niin nopeaan ettei hidas hämäläinen kerkeä prosessoimaan. Runsaudensarvi meinaa pursuta yli, vaikkei estradilla olekaan kuin 3 näyttelijää. Mutta mitä porukkaa!
Tiina Weckström on aina supertaitava, mutta nyt hän on Mefistofeleenä suorastaan maaginen. Viettelevä, vaikuttava, tyrmäävän upea. Upeat mustat siivet, korsetit, aah! Ja ne hatut! Silinteristä knalliin ja sulkatöyhtöhattuun! Pisteenä iin päälle vielä punaiset nahkahanskat ja mustat saappaat. Olin kyllä ihan myyty. Mä ainakin olisin ihan valmis myymään sieluni kun tuommoinen ilmestys tulisi sitä ostamaan.
Ja missä kummassa on piilotellut Tapani Kalliomäki? (joo, tiedän, Lahden kaupunginteatterissa ja vähän muuallakin). Tämän intensiivinen, iholle tuleva Faust jätti haukkomaan henkeä. Semminkin kun Jurkassa tullaan kirjaimellisesti melkein iholle asti. Palavasieluinen taiteentekijä, jonka karisma on ihan käsittämätön. Yksi vuoden intensiivisimpiä esityksiä mitä olen nähnyt. Pidin kovasti myös kuvankauniista ja kaunisäänisestä Pia Anderssonista. Tämän neitseellinen ja viaton Gretchen lankeaa valitettavasti väärään mieheen, mutta kukapa ei. Faust ei vaan rakasta, ei jumalaakaan.
Esityksessä pohditaan paljon mitä ylipäätään on teatteri. Faust kysyy "kuka enää nykyään tietää mitä on inspiraatio?" Onko kaikki ollut sen arvoista sitten lopuksi. Mitä uhrauksia taiteilijalta vaaditaan menestymiseen? Faustin loppupuheessa yleisölle on kyllä havaittavissa pientä katumuksen tunnetakin.
Käsiohjelmaankin printatut Aristoteleen sitaatit ovat myös osa esitystä. "Hyvän tragedian pitää sommittelultaan olla monisäikeinen, ei yksinkertainen, ja samalla sen tulee jäljitellä pelkoa ja sääliä herättäviä tapauksia." No niinpä!
Tykkäsin myös runsaista verhojen/esirippujen käytöstä. Niitä vedeltiin ees taas, ja niitä oli monia päällekkäisiä ja eri materiaalisia. Toimi hyvin. Kiitos mestari Kati Lukka! Muutenhan lavalla (lava taitaa huoneteatterissa olla tosin vähän liioiteltu termi) ei paljoa tavaraa nähdäkään. Välillä valaistuksen (a'la Morten Reinan) ansiosta nähtiin varjoteatteriakin etummaisen verhon läpi. Pidin myös puvustuksesta, siis muidenkin kun Mefistofeleen. Faustin perus-hipsterivaatteet saavat seurakseen upeita takkeja myöhemmissä näytöksissä. Ja Gretchenin valkea röyhelömekko on hieno kontrasti tämän nunnahenkiselle kaavulle. Ja se musta pitsipuku, aijaijai! Tarja Simonen on näiden kauniiden luomusten takana.
Todellakin "Mefistofeleen maaginen teatteri", sitä tämä on, kuten esityksen alaotsikko sanoo. Tekisi mieleni mennä katsomaan heti uudestaan, päästäkseni takaisin siihen teatterin taikapiiriin. Maagista oli. Ja etteikö piru muka teatteria ymmärtäisi!
Esityskuvien copyright Stefan Bremer.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Oli kyllä hieno esitys, huh! Tiina Weckström voisi tehdä bisneksen tästä sielukaupasta, mieletön karisma ja läsnäolo. Hienoja myös Kalliomäki ja Andersson, vaikutuin. Ihan harmitti etten ollut Jurkkaan lähtenyt aiemmin kuin nyt, mutta onneksi sentään vihdoin!
VastaaPoistaLinnea kanssa jaan mielipiteeni eilisen esityksen jälkeen. Vaikuttavaa!
VastaaPoista