Kollegani Talle kävi esityksen katsomassa viime maaliskuussa, ja jututti Panin roolin tekevää Arvo Jean-Michael Saarista. Ja koska mua on aina toooooosi helppo houkutella katsomaan esityksiä, niin onhan se katsastettava, kun Talle kehuu ja kun sattui sopimaan kalenteriin.
Ja ei voi kun todeta että WAU! Todella hauska ja hvvin tehty esitys. Katsomo Legioonateatterin tiloissa ei ole suuren suuri, ja nyt se oli ääriään myöten täynnä. Hellepäivän ansiosta tuntui kuin olisime istuneet saunassa. Mutta ei se menoa haitannut, sillä olin varautunut hellemekolla ja vesipullolla. Käsiohjelmasta sai kätsän viuhkan.
Huomatkaa bloggarin taustalla 2 esiintyjistä
Lahjattomat eivät todellakaan ole nimensä veroisia! Kaikki olivat päteviä näyttelijöitä ja laulajiakin vielä. Mutta ehkä teatterin nimenä Lahjakkaat kuulostaisi hupsulta?
Ennen esitystä pohdimme Eevan kanssa miksi koko Peter Panin tarina on kummallakin jäänyt hieman syrjään, eli sitä ei ole tullut luettua pienenä, eikä sen jälkeenkään. Mahtaako Disneyn versio olla se tutuin, eikä sekään niin kovin tuttu. Eli vaikka tarinan pääkohdat nyt jokainen ihminen tietää, niin tarkemmat detaljit ovat jääneet hieman hämärän peittoon. Ja tämäkin esitys taisi tehdä niin oman versionsa, ettei se "alkuperäinen" valjennut vieläkään. Jääpähän jotain taas tutustuttavaksi! Lisäksi muuten pohdimme sitä, että miten paljon Disneyn versio on vaikuttanut siihen miten Peter Pan on aina kuvattu... vihreässä nutussa ja tukka sekaisin :-)
No ne tutut elementit ovat toki mukana. Sulavalinjainen roisto Kapteeni Koukku (aivan täydellisesti Koukun nahkoihin uiva Pedram Notash), eteerinen Peter Pan (kauniskasvoinen ja sulavasti liikkuva Arvo Jean-Michael Saarinen), höyhenenkeveä Helinä-keiju (kukaan ei voi olla enää keijumpi kuin eteerisen ihana Sonja Halla-aho!), Mikä-mikä-maa, merirosvot ja muut. Helinä oli ihan loistava, koska onnistui ilman puhetta esittämään koko tunneskaalan mitä Helinä käy läpi esityksen aikana. Ilmeikäs ja taitava. Lopussa mielettömän mahtava monologi!
Koukun kakkosmiehenä hehkuu hupsu Smee (Eero Aleinikov). Ja sitten semmoinen kaksikko, jotka vetivät uskomattomat tuplaroolit niin Koukun miehistönä ja Peterin Kadonneiden poikien jäsenenä: Markus Mörttinen ja Pekka V. Louhimo. Uskomaton energialataus näissä kahdessa.
Ja kun vielä Louhimo vastaa koko esityksen musiikista, ja piipahtaa soittamaan koskettimiakin aina välillä, niin nostan hattua ja korkealle (bonuspisteet Tuukka Huttus-lookista)! Kun Sinisilmä lepertelee ÄlyPuhelimen kanssa ja suree tämän kuolemaa, avot. Taneli Läykki oli myös loistava Voikka, punkkariluukissaan, ja veteli muuten hienoja trikkausnumeroita. Ja mykkänä Kokkina (kummasti se kyllä lauloi!) Matias Laatu, joka vingutti viululla monessakin kohdassa (Game of Thrones, anyone?) sulosäveliä.
Tarinassa on kuitenkin paljon myös uutta. Koska nyt ne lapset mitkä Mikä-mikä-maahan lennähtävät ovat Venla (Minna Helkiö) ja Jani (Titus Torniainen) ihan meidän ajasta. Tästä seuraa tietenkin paljon kaikkea hauskaa, joista varsinkin Janin puhelimen navigaattorin löpötykset jaksavat viihdyttää "olet saapunut umpikujaan".
Musikaali kun on, niin musiikki on isossa osassa. Kaikki laulavat, ja moni erittäin hyvin. Osa biiseistä nopsakoita ja iloisia ralleja erittäin hauskoine sanoituksineen, osa balladinomaisia ja kaihoisampia. Tykkäsin musiikistakin siis kovasti, kiitos monilahjakas Pekka V. Louhimo! Intiaani/samaanihenkistä vaikutetta paikoitellen (mm. Helinän johdolla vedetty intiaanien unilaulu).
Venlan ja Peterin "romanssi" on vähän päälleliimattu, kun Venla on hieman liian tyrkky (no, varmaan tyypillinen tämän ajan tyttö, mutta tyrkkyys ei sovi niin hyvin Mikä-mikä-maahan). Paikoitellen Kapteeni Koukku muistuttaa sarjakuvasankari Amed Ahnetta muuten :-)
Miekkailukohtaukset on yleensä aina mahtavia teatterissa, ja tämä ei tee poikkeusta. Stephen Morgan-MacKay vastaa ohjauksen lisäksi myös taisteluiden koreografioista, ja kovin hyvin nekin oli toteutettu.
Puvustuksesta tarttee antaa erityinen kunniamaininta, koska se oli ihan ammattilaistasoa ja todella silmiä hivelevää. Kapteeni Koukun nahkatakki ja turbaani, Helinän hörsöt ja Peter Panin haltiamaiset luonnonvärit. Ja ne merirosvojen värikylläiset asut! Nam, mitä silmäkarkkia. Jonna Heikkinen Vihree Kala -firmasta oli niin pukusuunnittelun kuin maskeerauksen takana. Niin, ja tottakai kampaukset ja meikit olivat myös tosi näyttävät ja vaatteisiin mätsäävät.
Tässä on paljon tilannekomiikkaa, ja paljon sellaista esiintymistä mihin ei sanoja tarvita. Uskoisin että lapsikatsojatkin tykkäävät. Sen verran iloisuutta, väriä ja vauhtia on, että kyllä kaikenikäiset jaksaa katsoa. Parhaat esitykset tarjoavat eri tasoja, ja siinä Jonkun on oltava Pan lunastaa kaikki lupaukset.
Summa summarum: oikein viihdyttävä ja taiteellisesti kunnianhimoinen esitys kaikenikäisille. Toivotaan että esityksiä tulisi vielä lisää.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Heikki Järvinen
Eeva otti mun kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti