Kiljuset / Pesäkallion kesäteatteri 17.7.2019

En tiedä olisiko Kiljusen herrasväki pelkästään saanut minua kesäteatteriin, mutta viime vuotinen kokemus Pesäkallion kesäteatterista sai. Meitä olikin tällä kertaa iso porukka, kahdeksan henkeä (siskon perhe). Ja tarttee sanoa että me vanhemmat tyypit taidettiin tykätä enemmän kun nuoriso-osasto.

Hauskaa siis oli ja saderintamatkin päättivät enimmäkseen kiusata vain ennen ja jälkeen esityksen, ja vähän väliajallakin. Pesiksellä kun ei ole katosta - taitaa muuten olla eka kesäteatteri tänä vuonna missä ei ole. Mutta kun on ajoissa paikalla voi varata paikat takarivistä, missä a) voi nojata seinään ja b) voi hädän tullen pitää sateenvarjoakin.

Jalmari Finne loi Kiljuset jo yli sata vuotta sitten, mutta kyllä he edelleen aika anarkistinen poppoo ovat. Outi Keskevaari on ollut laatimassa näytelmää Finnen tekstien ja hahmojen pohjalta ja musiikiksi Eppu Gustafssonin ohjaamaan esitykseen oli valittu Sleepy Sleepersiä ja Tehosekoitinta. Porukkamme yhteinen mielipide taisi olla että olisi voinut olla pelkästään Tehistä. Mutta nelihenkinen bändi (Lari Lius, Aapo Ravantti, Einari Toiviainen ja Eveliina Jokinen) veteli hyvin Mattilan korjaamossa, ja musiikkivalinnat sopivat kontekstiin passelisti. Ja siitä aina bonusta että bändiläiset osallistuvat näytelmään muutenkin, eivätkä vain musisoi taustalla.

Jalmari Finne (Petri Knuuttila) lomailee kesäpaikkakunnallaan, ja hän on vuokrannut huvilansa Kiljusille. Autokorjaamon kesäapuna oleva Fiina (Sini Koivuniemi) pelkää Kiljusia hysteerisesti, mutta pääsee ennakkoluuloistaan (ja peloistaan) pian ohi kuin tämä eksentrinen perhe saapuu lopulta. Ja on heissä kyllä meteliä ja meininkiä! Huh! Varsinkin kaksikko Luru (Stefan Andersén) ja Mökö (Mikko Laine) juoksee ja huutaa. Pikkusisko Plättä (Annukka Waara) komppaa ja vanhemmat Kalle Sulalampi ja Anna Pukkila koittavat olla jonkunlainen järjen ääni. Turhaan. Ei ihme että maine on kiirinyt edellä ja Fiina vapisee kauhusta.

Pulla-koira on muuten käsinukke - hyvä oivallus!

Kiljuset pistävät koko kyläyhteisön helisemään ja aiheuttavat monta vauhdikasta ja vaarallista tilannetta. Eiväthän he ilkeitä tai pahantahtoisia ole, vaan hieman hömelöitä säätäjiä. Varsinkin kaivoonputoamiskohtaus on nerokas! Toinen hauska kohtaus on heti perään eli tyynyjen teippaaminen kylmettyneeseen Fiinaan, ja vähän kaikkiin muihinkin. Mutta ehkä riemukkain juttu on Pomppa ja sen ihmeelliset temput!!! Vai oliko se sittenkin herra Mukkula ja neiti Liipola?

Mutta osaavat nämä muutakin kun vaan aiheuttaa epäjärjestystä kylillä. Hienoihin Kiljanderien puutarhajuhliin kutsutaan kaikki katsomaan miten he kerrankin osaavat olla sivistyneitä! Vaan tavalliset ja tyynet Kiljanderit ovatkin ihan tylsiä. Ei tätä seesteyttä kauaa kestä ja pian vietetäänkin jo hääjuhlia... ja vihkimään tulee Hillitön Pappi :-D

Kaikki Kiljusten toilailut Jalmari merkitsee katonharjallaan keikkuen muistiin, eittämättä tulevien Kiljus-kirjojensa materiaaliksi.

Harmittaa kun pätkivät ja rätisevät mikit oikuttelivat. Mikkien lisäksi viereisellä golfkentällä pölöttäneet pelaajat häiritsivät herkkää katsojaa. Niin ja itseeni ei kolahtanut hetkittäinen rap/hiphopmeno, mutta sepä taas iski nuorempiin katsojiin (olen kalkkis).

Koko perheen näytelmähän se tämä on, ja paljon lapsia katsomossa onkin. Mutta olihan tämä niin sekoboltsimenoa että aikuinenkin viihtyi, ainakin lapsenmielinen sellainen. Bonusta hauskasta tintamareskistä mitä meidän seurue hyödynsi :-)

Esityksiä on vielä joten kerkeätte nauramaan tämän sakin pölhöilyille Pesiksessä!


Esityskuvien copyright Marko Strandvall, tintamareskikuvan otin itse.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Maailman ympäri 80 päivässä / Pesäkallion kesäteatteri 29.7.2018

Tänne kun tuli alunperin kutsu, niin ajattelin että ei jaksa lähteä Lahteen ja aikataulut eivät sovi. Ja suurimpana miinuksena esityksessä olisi Suurlähettiläiden musiikki! Mutta sitten kun selvisi ketä tässä näyttelee, eli 4/5 loistavasta Musiikkiteatteri NYT:in porukasta, niin eihän sitä sitten voinut jättää väliin. Harmittavasti vaan pääsin katsomaan aikalailla esityskauden lopulla. Koska Pesäkallion kesäteatterin Maailman ympäri 80 päivässä oli juuri sellainen hyvän mielen esitys mitä voi suositella ihan kaikille katsojille.

Jules Vernen kynäilemä tarinahan on varmaan kaikille tuttu. Kaavoihinsa kangistunut ja yläluokkaisen jäykkä Phileas Fogg lyö vetoa Reformiklubin herrakerholaistensa kanssa voiko maailman ympäri matkata 80 päivässä. Samaan aikaan Lontoossa on tapahtunut pankkiryöstö ja jotenkin Fogg sopii ryöstäjän tuntomerkkeihin ja näin hän saa peräänsä yksityisetsivä Fiksin, joka jahtaa miestä matkalla maailman ympäri. Koska eletään vuotta 1872, ja brittiläisen imperiumin kukoistuskautta, niin matkalla on useita eri paikkoja mihin salapoliisin toimivalta voisi ulottua. Mutta aina Fogg vain onnistuu lipumaan salapoliisin sormien välistä.

Matka etenee erilaisia kulkuneuvoja hyväksi käyttäen; norsuista juniin ja höyrylaivoihin ja purjerekeen. Ja tottakai matkalla kohdataan kaikenlaista eksoottista. Foggin uskollisena apurina on juurikin palvelukseen astunut ranskalainen monitaituri Passepartout, joka säätää ja sössii, mutta myös pelastaa isäntänsä pulasta satunnaisesti. Monenlaisten sattumusten jälkeen seurue (johon on liittynyt myös roviolta pelastettu hehkeä Auda) saapuu takaisin reformiklubille - mutta ehtivätkö he 80 päivässä takaisin? Heti alusta asti on viljelty vihjeitä kellojen jätättämisestä, ajan kääntämisestä ja muusta vastaavasta, mutta kostautuuko se? Lempikin hieman leiskahtaa tarinassa, mutta vain sillain sopivan vähän. Ei tämä mikään lemmentarina ole vaan seikkailukertomus!

Satu Säävälä on kyllä sovittanut ja ohjannut tiukan ja toimivan paketin, mistä ei puutu riemua, väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esiintyjät olivat kaikki ihan huippuja. Petri Knuuttila oli suoraselkäisenä Foggina ihan mies paikallaan. Peribrittinä tämä porhaltaa tapahtumien läpi ja on välillä niin viileä viilipytty ettei uskoisi miehen pään (tai sydämen) sisällä liikkuvan mitään. Mutta sykkii se sydän Fogginkin rinnassa! Ihailtavan viileä suoritus, varsinkin hirveässä hellekelissä! Ei kyllä tosiaan käynyt kateeksi esiintyjiä. Aurinko porotti ja yllä villakangaspukuja liiveineen kaikkieen, ja silinterihattuja! Meri Teerisaaren puvustus oli muuten silmiä hivelevää. Frakkia ja silinterihattua, tropiikin asuja, värikkäitä etnisiä vaatteita, tweediä ja sellaista. Ihanaa!

Niin, mutta takaisin näyttelijöihin. Olen vieläkin aika fiiliksissä tästä niin ei meinaa pysyä ruodussa lainkaan... Ainoa ei-nyttiläinen oli hurmaava Kalle Sulalampi Passepartoutin vaativassa osassa. Mies ei nyt niin paljon osallistunut lauluosioihin, mutta oli sitäkin enemmän läsnä. Humoristinen hahmo tämä ja minä olin ihan myyty Sulalammen tulkintaan. Ja mikä ranskalainen aksentti! Knallin alla heiluessa tuli hiki, mutta kuuma tuli katsomossakin tätä touhua katsellessa.

Ihastuttava Linda Hämäläinen sulatti sydämiä Foggin taloudenhoitaja Higginsinä, mutta myös muutamissa hysteerisen hauskoissa sivurooleissa. Harmitti kyllä hieman seikkailunhaluisen neidin puolesta kun tämä ei päässyt maailman ympäri, mutta onneksi kirjeet kulkivat ja hänellä oli tärkeä rooli tiedonvälittäjänä reformiklubin herroille. Ja onneksi Passepartout'n kirjeissä oli myös aina se henkilökohtainenkin osuus. Sini Koivuniemi pääsi myös väläyttelemään monipuolisia näyttelijänlahjojaan erilaisissa rooleissa, mutta Audana tämä oli sitten valtaosan. Ja sitten oli vielä Panu Kangas, joka Sherlock Holmes-maisena salapoliisina väijyy päähenkilöidemme kintereillä. Hieman kömpelö poliisi mutta hurmaava roolisuoritus.

Esitys yllätti monella tapaa. Sen tiesinkin että laulut sujuvat erinomaisesti. Mutta se oli yllätys miten hyvin Suurlähettiläiden musiikki oli saatu sopimaan tarinaan. Sovitukset olivat raikkaita ja tulkinnat paljon hienompia kuin alkuperäiset! Bravo tiimi! Huikean upea nelihenkinen bändi soitti periaatteessa lavan keskellä katoksessa, mutta käytännössä miehet levisivät sieltä pitkin lavaa. Eikä tämä sakki tyytynyt vain soittamaan ja laulamaan, vaan olivat aktiivisesti mukana esityksessä, hersyvinä sivuhahmoina! Varsinkin Aapo Ravantti lukuisissa rooleissaan ja Stefan Andersén mm. norsukuskina säväyttivät. Lisäksi bändissä musisoivat Einari Toiviainen ja Dimi Dallas. Ihan huippuporukka.

Esiintyjät saivat paljon (täysin ansaittuja) väliaplodeja ja yleisö oli hyvin mukana koko esityksen ajan. Pakollisen kesäteatterikännikohtauksen sijasta nyt ollaankin oopiumipöllyssä - mukavaa vaihtelua. Fiks ja Passepartout vetävät kunnon kaatuilukoreografiat, mutta ei silti vaivaannuta niinkuin näissä yleensä. Varsinkin Kankaan Panun kaatumiset ovat ihan omaa luokkaansa.

Erityismaininta upealle ja aidolle japanilaiselle sirkukselle hykerryttävine esiintyjineen!

Jäin miettimään olisivatko langattomat mikit olleet paremmat tässä vauhdissa, mutta hyvin noita irtomikkejäkin käytettiin ja vaihdettiin. Ja ei rätinää ja ritinää!

Tämä oli kyllä todellinen kesäteatteriesitys. Koko perheelle sopiva ja ainakin meidän sunnuntai-iltapäivän näytöksessä katsomossa oli todellakin kaiken ikäisiä. Kiitos Pesiksen porukka!


Kuvien copyright Johannes Wilenius.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.