tiistai 11. lokakuuta 2016

Miehen tanssi / Ylioppilasteatteri 11.10.2016

Sain sähköpostilla kutsun Miehen tanssi -nimiseen esitykseen, jo syyskuun alussa. Kiinnostus heräsi välittömästi, mutta ah ja voih, niin tyypillinen tilanne nykypäivänä: kalenteri oli jo täpösen täynnä kaikkina esityspäivinä. Jatkoimme kuitenkin sähköpostikirjeenvaihtoa tuottaja Jaakko Perilän kanssa (joka oli yksi kantavia voimia viime vuoden kesäteatterisuosikkini Sibelius, vampyyrinmetsästäjä -jutussa), ja lopulta yksi lisäesitysten lisäesityksistä kävi mulle! Hurraa!

Ja tarttee olla todella iloinen että pääsin näkemään tämän Esko Korpelaisen ohjaustyön, tällä kertaa Ylioppilasteatterilla Helsingin ytimessä. Tämä on Korpelaisen työharjoittelu Metropolia AMK:iin, osana teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta. Ohjauksen lisäksi teksti ja valosuunnittelu on miehen käsialaa, varsinainen monilahjakkuus siis.


Miehen tanssi oli iloinen ja ihastuttava sekoitus vähän kaikenlaista. Mukana oli sitä tanssia, mutta myös musiikkia, stand-uppia, näytelmää, runonlausuntaa... Erilaisia pieniä kohtauksia ja tunnelmapaloja miesten arjesta ja elämästä. Ei se miehilläkään helppoa ole. Jotenkin 90 minuutin aikana ehditään käymään läpi ne kaikki suomalaiseen mieheen liitetyt kliseet ja mielikuvat, niin hyvässä kuin pahassakin. Saako enää kukaan olla sellainen perinteinen suomalainen junttimies? Tulee niin surku sitäkin tyyppiä, joka ei osaa tehdä mitään "miehisiä" juttuja, ja pissiikin istuallaan! Kun parta ei kasva, eikä hiki haise ja "mä oon miehenä aivan turha!" Mutta teoksen ydinsanoma lienee että kaikenlaisia miehiä on, ja heitä kaikkia tarvitaan. Eläköön suomalainen mies!

Neljä karismaattista esiintyjää kruunasi kaiken.

Eetu Känkänen, Marko Nurmi, Karlo Haapiainen ja Tuukka Leijavuori.

Pistäkää nimet mieleen ja muistiin, sillä näistä kuullaan vielä. Näiltä miehiltä sujuu yhtälailla tanssi, laulu, soitto, komiikka ja mitä muuta lavalla nyt ikinä tarvitaankaan. Ainoana vaatetuksenaan turkoosi-mustaraidalliset pitkät kalsarit. Tämä joukko hurmasi minut yhdessä ja erikseen. Erityismaininta Nurmen Rölli-imitaatiolle ja Leijavuoren beatboxaukselle. Koitin koko esityksen ajan onkia mielestäni että ketä miestä Leijavuori kovasti muistuttaa. Loppumetreillä se välähti mieleeni: brittiuimahyppääjä Tom Daley! Hieman pidempänä versiona tosin.


Tässä oli niin helmikohtauksia. Kuten vaikkapa miesten kiroilukoulu ("painu vittuun Antero"), ja hidastetut urheilulajisuoritukset curlingista pesäpallon kautta keihääseen ja tenniksen nelinpeliin. Ja toisten kroppien kehuminen "kyllä miesvartalo on sitten kaunis". Selväksi tulee, että on miehilläkin itsetunto-ongelmia. Aina on joku bodatumpi tai timmimpi - tai ainakin nyt rintakarvoja on enempi.

Toinen puoli esitystä muuttuukin bändikeikaksi, kun Miehen bändi vetää akustisesti ja accapella-tyylisesti seitsemän biisiä. Ihan suvereenia menoa, tämäkin, vaikka mikit reistaileekin. Naurulla ja pienellä säätämisellä siitäkin selvitään. Tuukka Leijavuori beatboxaa ja rummuttaa, Marko Nurmi säestää kitaralla. Huh! Biisitkin ottavat kantaa tähän suomalainen mies -teemaan. Ja kun Syystöitä-biisissä lauletaan "tule tänne peiton alle, täällä oottaa halinalle" niin voisin hypätä kaikkien näiden neljän tyypin kanssa sinne. Siis peiton alle.

Odotin näkeväni suomalaisen miehuuden syväluotausta ja sitä myös sain. Roppakaupalla. Ihanaa pojat, ihanaa!

Jos sinulla on mahdollisuus nähdä Miehen tanssi jossain, tai kuulla Miehen bändiä keikalla, niin tartu tilaisuuteen kaksin käsin! Kannattaa seurata porukkaa Facebookissa, koska sinne ainakin tulee sitten lisäesitykset sikäli mikäli niitä ilmaantuu.



Esityskuvien copyright Jaakko Perilä
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti