Jotenkin koko sakki oli ihan liekeissä! Istuin tokalla rivillä, joten hyvin näkyi ja oli ihana tarkkailla kaikkea niin likeltä. Aku Hirviniemi petraa Eskon rooliaan joka kerralla, ja oli nyt todella vakuuttava.
Musiikkinumerot lämmittivät sydäntä, tottakai, ja tanssikoreografiat varsinkin! Monta kertaa yllätin itseni virnuamasta ja nauramasta ääneen. Jotenkin meno on niin riemastuttavaa, että ei voi kun heittäytyä mukaan ja antaa esityksen viedä mukanaan. Meidän katsomonnurkkaus oli muutenkin erityisen hyvin mukana, eli selkeästi innoissamme ja iloisia esityksestä.
Vaikka sisko ei nyt päässytkään mukaan katsomaan, niin ei haitannut, koska löysin mukavaa juttuseuraa kummaltakin puolelta penkkiäni.
Sanomattakin lienee selvää että Johannes Holopainen varasti taas show'n, mutta jaksoin kyllä ihastella myös Paavo Kääriäisen ja Markus Riutun suorituksia. Varsinkin Riuttu monitaitoisena muusikkona vetäisee usealla instrumentillä sulosäveliä. Ja jotenkin se lopun hautajaiskulkue sai liikutuksen sydämeen.
Ja se tokan näytöksen alku iski kuin halolla päähän! Ne taulukuvaelmat, erityisesti Simbergin Kuoleman Puutarha, voi huh!
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Kuvan copyright Stefan Bremer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti