Thalian Hedelmät teatterin kulisseissa 13.2.2016

Vietimme muutaman teatteri/kulttuuribloggaajakollegan kanssa aivan mainion iltapäivän & illan viime lauantaina Kansallisteatterilla! Ensin siinä naapuritalossa nepalilaisten herkkujen parissa (harmi kun itse tulin 1-vuotispäiviltä ja olin juuri syönyt kakkua ja muita herkkuja navan täydeltä ja jaksoin vain salaatin) ja siitä sitten teatterille siirtyen.

Kyllä muuten meteliä tulee kun 5 ihmistä pääsee keskustelemaan teatterista! Hauskaa oli. Naapuripöydän rouvat olivat juuri olleet katsomassa Mahdolliset Maailmat läpimenossa, ja osallistuivat mukaan jutusteluun.

Ruokailun jälkeen siirryimme naapuritaloon eli Kansallisteatterin puolelle, missä oppaamme Pirjo Virtanen odottelikin, valmiina kertomaan kaikkea kivaa talon historiasta ja muusta. Reilu tunti oli aivan liian lyhyt aika eikä me keretty saada kuin pintaraapaisu! Pirjolla on hyvä perspektiivi oppaan hommiin, koska hän on tullut taloon jo 1989.

Kuulimme tarinoita muutamista taideteoksista (mutta niistä sitten enemmän kun käyn 14.3. Taidekierrolla). Juho Rissasen helkajuhlatematiikkaa heijasteleva Ritvalan Helkajuhlat on 5-osainen fresko sisääntuloaulassa (ns. freskoaulassa) johon on maalattu mukaan aikansa teatterin johtokunnan jäseniä ja muita merkkihenkkilöitä. Yläaulan taideaarteista Edelfeltin maalaama Ida Aalbergin muotokuva (Hedda Gablerin roolissa) on varmaan yksi arvokkaimmista. Toisen parven aulassa on myös upeat lyijylasi-ikkunat, joista keskimmäisen lahjoitti Ylioppilaskunnan Laulajat aikoinaan.

Minusta on hienoa että viime remontin yhteydessä monta asiaa palautettiin 1900-luvun alun asuunsa. Tammiset koristeet, puulattiat, kasettikatto. Yleensäkin yleisötilat ja katsomot. Hienoa että vintillä on säilytetty tavaroita kaikki vuosikymmenet. Upeat aulan jugend-valaisimetkin löytyivät sieltä ja ovat nyt takaisin aulan katossa. Portaiden tammiparketit ovat alkuperäiset, mujtta eivät taida kestää enää yhtään hiomiskertaa. Käpy- ja voikukkakuviot rappusten puukaiteissa ovat tosi kauniita edelleenkin.

Remontin yhteydessä myös kaikki piuhat ja muut on piilotettu jonnekin näkymättömiin. Istuessamme kakkosparvella kuulimme erinomaisesti puheen näyttämöltä ja se herätti keskustelua mikrofoneista ja äänentoistosta. Frankenstein oli kuulemma viimeisin esitys missä käytettiin vain lavamikkejä. Mutta kun käytännössä miltei kaikissa esityksissä on muutakin ääntä kuin puhetta niin äänentoisto on välttämätöntä.

Näyttämöllä valmistauduttiin jo illan Töppöhörö-esitykseen ja Töppiksen lavasteissa me sitten poseerattiin. Kerrankos sitä nyt pääsee Suomen legendaarisimmalla lavalla pyörähtämään.

Katossa oleva Yrjö Ollilan upea valtava Thalian Peili -teos jakautuu kahteen osaan, onnellisempaan ja traagisempaan. Ja legendaarinen Elli Tompurikin on siihen ikuistettu, kuten niin moni muukin aikansa näyttelijä, ja näin ollen Ellistä jäi pysyvä muisto Kansallisteatteriin vaikka tämä ovet paukkuen talosta aikanaan lähtikin.

  

Päänäyttämön näyttämötekniikka uusittiin myös remontin yhteydessä, ja lavasteiden ylänostimet ovat nyt tietokoneohjattuja. Pienellä näyttämöllä lavasteita siirrellään edelleen käsipelillä.

Kävelemme myös residenssitaiteilija Kristian Smedsin työhuoneen ohi (sieltä on varmaan hieno näköala rautatieasemalle). Suuren näyttämön jälkeen käymme myös Willensaunassa. Entinen Teatterigrilli muutettiin intiimiksi näyttämöksi 1976, kun Tampereen Työväen Teatteria luotsannut Kai Savola halusi TTT:n Kellariteatterin tapaisen näyttämön Helsinkiinkin.

Saimme kiertää niin puvustamon kuin lavastamonkin. Kaikki tarvittavat lavasteet tehdään teatterilla paikan päälle, paitsi hitsaushommat Tattarisuolla olevassa pajassa. Lisäksi Klaukkalassa on varastotilaa missä säilytetään huonekaluja ja muuta rekvisiittaa. Mahdollisimman paljon lavasteita ja muita pyritään toki kierrättämään.

  

Kenkävarasto saa monet meistä hullaantumaan. Puvustamossa on tyylillisesti tunnistettavissa tulevan Hirttäjien vaatteita (60-luvun epookkia). Enää ei näyttelijöiden tarvitse onneksi itse hankkia esiintymisasujaan, vaan talo hankkii, pesee ja huolehtii vaatteista.

Aivan loistava kierros, vaikka meillä olikin niin vähän aikaa. Minusta on ihanaa kierrellä teatterin takatiloissa ja muualla mihin ei yleensä yleisö pääse. Kiitos kaikille kollegoille mainiosta päivästä! Ilta jatkui vielä Töppöhörön esityksellä.

Kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa mitä muu porukka kirjoitti päivästämme, mukana valokuvia ja muuta! Isa-Maria (Pilkkuun Asti -blogi), Talle (Teatterikärpäsen puraisuja -blogi), Simo (Lukupino -blogi), Laura (One Night in Theatre -blogi), Linnea (Kujerruksia -blogi) ja  Maiju (Nuotin Vierestä -blogi).

Ja mikä ihmeen Thalian Hedelmät? Noh, jonkunlaineu epävirallinen nimitys, kun Soldiers of Thalia -nimi on hieman epäilyttävä (ja ei meidän keksimä), ja tämä nimike tuli kierroksellamme esille. Ja hei, jos annamme hedelmä/marja/vihannes-palkintoja esityksille tähtien sijaan, niin Thalian Hedelmät sopii paremmin kuin hyvin nimeksi teatteri/kulttuuribloggaajajoukollemme.


Kuvat ovat omia, paitsi alimman otti Pirjo Virtanen ja ainakin Isa ja Talle ottivat noita missä itse olen.