Mutta siis, hieman kevyempää minulle kiitos. Tosin koitan pitää mielen avoimena tässäkin asiassa, eli ehkä mä joskus istun jossain oopperamaratonissa sitten parikymmentä tuntia... Mutta siihen asti mennään hieman kevyemmällä linjalla. Niinkuin Mozartin Don Giovannilla.
En ole Don Giovannia koskaan nähnyt lavalla, joten korkea aikakin oli. Jyväskylän Oopperaan houkutteli teoksen lisäksi mahdollisuus nähdä jenkkibaritoni Kevin Greenlaw nimiroolissa. Ja tarttee sanoa, ei tarvinnut pettyä! Pidin musiikista kovasti. Laulajat olivat omiin korviini oikein hyviä. Ainoa mikä oli hieman tylsä oli lavastus ja puvustus. Omassa oopperamielikuvassani on yleensä mahtipontiset puvustukset ja lavastukset (tosin viime aikoina olen nähnyt enemmän Metropolitanin tuotantoja leffateatterissa, joten ehkä oma käsitykseni on vääristynyt). Tässä lavastuksina oli pyörillä liikuteltavia ja kankailla päällystettyjä "laatikoita". Ja puvut... muodottomia kaapuja tylsissä ruskeissa väreissä. Vähän kuin vanhoja verhoja. Onneksi naisten puvut sentään olivat hieman värikkäämpiä :-) Isot kummalliset lätsät peittävät melkein kasvotkin kokonaan, plääh.
Hedonisti Don Giovanni on kauhea naistenmies ja elostelija. Naisia kaatuu oikealta ja vasemmalta, ja ei ole väliä iällä, ulkomuodolla tai aviosäädyllä. Palvelijansa Leporello joutuu sitten aina selittelemään, peittämään herransa jälkiä ja sumplimaan tilanteita. Naiset vaan lankeavat, hupsista vaan. Lopuksi paha saa palkkansa, ja DG joutuu helvettiin. Siinäpä juoni noin niinkuin tiivistettynä.
Myös komtuurin tytär Donna Anna (Sirkka Lamminen) lauloi kauniisti. Tykkäsin siitä kun kaikki osasivat laulamisen lisäksi myös näytellä hienosti, varsinkin päämiehet.
Kari Arffman vastasi ohjauksesta ja orkesteria johti Ville Matvejeff. Tekstitys toimi hyvin, mutta ei sitä kokoaikaa jaksanut lukea. Mutta tuntuiko musta vaan vai soittiko Jyväskylä Sinfonia kovin hiljaa, ja enemmän volyymia kaipasin laulajiinkin. Tai ehkä mä vaan istuin niin takana ettei kuulunut kunnolla.
Olihan tämä tarina vähän sellaista saippuaoopperamaista hömppää, mutta pidin musiikista kovasti!
Muuten tässä taas oli sellainen joukkokohtaus, missä ihmiset ajavat DG:tä takaa, aseistautuneina haravoilla ja heinähangoilla. Miten kummassa porukat aina luulee että haravoilla saisi aikaan vahinkoa? Tai kai niilläkin saisi... Saippuaoopperamaiseen tapaan esityksen lopuksi kaikki kertovat mitä meinaavat seuraavaksi elämässään tehdä. Leporello-parankin pitää etsiä uusi isäntä. Toivottavasti löytyisi vähän rauhallisempaa menoa jatkossa.
Tämä Don Giovanni valmisti minua myös hyvin ensi kesän Savonlinnaa varten. Heinäkuussa menossa katsomaan kuinka Waltteri Torikka selviää siitä ja miten vähissä pukeissa tätä nähdään.
Ylemmän kuvan copyright Nina Huisman, kaksi alempaa Jiri Halttunen.
Loppukumarruskuvan otin itse
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla - lämmin kiitos Jyväskylän oopperalle ja kaupunginteatterille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti