Jos ei Oikeusjuttu ole tuttu ennestään, niin ei se ole sitä tämän Young Vicin The Trial:in näkemisen jälkeenkään. Nick Gill on muokannut näytelmän lavalle ja Richard Jones ohjaa. 2 tuntia ilman väliaikaa ja herra Kinnear on lavalla melkein koko ajan. Aikamoinen suoritus. Mutta tämä mies on niin käsittämättömän taitava näyttelijä että sitä jaksaisi katsoa vaikka puhelinluetteloa lukemassa.
Josef K on iso pamppu pankissa, joka elää omaa rauhallista elämäänsä ja deittailee naapuriaan. Eräänä päivänä jotkut kummat viranomaiset tulevat noutamaan tätä kotoaan. Miestä syytetään... niin, mistä. Se ei selviä katsojalle eikä kyllä päähenkilöllekään koko sen vuoden aikana minkä näytelmä kattaa ajallisesti. Päähenkilön kohtalo lopuksi on aika... no, sopiva.
Rouva Gracen koiramaisesti sisustessa asunnossa katsotaan muuten televisiosta jostain koiranäyttelystä kuvattua materiaali afgaaninvinttikoirakehästä. Pakko oli kysyä asiaa teatterilta, koska se näytti ihan 80-luvun suomalaiselta näyttelyltä :-)
Lavastus (a'la Miriam Buether) on kyllä supernerokas. Mulla sattuu olemaan tosi hyvä paikka toisessa rivissä. Katsomo on kahdella puolella "lavaa", ja parvilla vielä kahdella muullakin seinustalla. Olemme kuin jury, vanerisissa laatikoissamme. Joka toki sopii tähän oikeussalidraamaan erinomaisesti. Huoneen molemmissa päädyissä on aukot, joiden edessä verhot. Lavan päällä on valtava oranssi avaimenreiän muotoinen rakennelma, joka nousee ylös kun esitys alkaa. Ja avot: lava onkin liukuhihna, joka välillä liikkuu ja välillä ei. Huonekalut yms rekvisiitta on siihen kiinnitetty. Sitä en tiedä miten ne saavat roudattua ne takaisin sinne toiselle puolelle, koska nehän eivät siirry liukuhihnan alapuolta pitkin. Aivan hirmuisen hieno systeemi. Alun oranssi valaistus ja muutenkin kirkkaat värit ja 70-lukuhenkinen lavastus tukee tätä muuta.
En tiedä missä vaiheessa esitystä tipahdin kärryiltä, jos mahdoin niillä koskaan ollakkaan. Paljon ihan kiinnostavia ja hienoja kohtauksia (esimerkiksi polttomerkitseminen ja ihmisten jonotussysteemit lomakkeidensa kanssa) mutta kokonaisuus jää aika hajanaiseksi. Kai tämä on kaikessa absurdiudessaan tyypillistä Kafkaa? Muutama Kafkansa lukenut kaveri kyllä kehui tätä kovasti, että tässä oli kirjan henki tavoitettu oikein hyvin. Kriitikot eivät ole olleet ihan yhtä vakuuttuneita.
Mä jäin esityksen jälkeen vartoomaan herra Kinnearia, kun olin tuonut sille suklaata. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun Kafkasta (kyllä, osaan sujuvasti puhua asioista mistä en tiedä mitään). Hämmentävintä koko jutustelussamme oli se että Kinnear muisti välittömästi että edellisellä kerralla vein hänelle suomalaista marjalikööriä. Tästä on kuitenkin aikaa reilut 2 vuotta, ja itse olin autuaasti moisen unohtanutkin. Piti ihan tarkistaa asia, ja todiste kertoo että kyseessä oli lakkalikööri. Oli ollut kuulemma erittäin hyvää! En voi olla kuin äimistelemättä näyttelijän muistia...
Bonuksena Young Vicin käsiohjelma maksaa £4 ja sisältää näytelmätekstin. Ehkä tekstiä tarvitaankin... tai joku rautalankamalli. Mutta ei aina kaikkea tartte ymmärtää että siitä voi nauttia! Tässä tapauksessa voi vaan keskittyä ihailemaan miten Rory Kinnear näyttelee :-)
Esitykuvien copyright: Alastair Muir
paitsi viimeisen copyright My Theatre Mates.
muut tietenkin omiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti