Luke Treadawayn haastattelu

Kuvan copyright Manuel Harlan

Loistavan Luke Treadawayn haastattelu ScoutLondon.com sivuilta.

[About the Curious incident of the dog in the night-time] “The whole feel and design of the show is like this laboratory of Christopher’s brain in which the rest of the cast exists. Christopher in effect calls on each member of the company to come up and play a part of the story.”

[About National Theatre] “Obviously this building is amazing. The whole feel of being here is very exciting. I remember coming and watching things here when I was at drama school and thinking, ‘Maybe, one day…’. And now I’m performing in my third production here. It’s such a welcoming place to come back to.”

NT Live Frankenstein Suomessa 20.8. ja 27.8.2012

Creature: “Slowly I learnt the ways of humans: how to ruin, how to hate, how to debase, how to humiliate. And at the feet of my master I learnt the highest of human skills, the skill no other creature owns: I finally learnt how to lie.”

Molemmat versiot on nyt nähty. Ja tarttee sanoa että edelleen olen hyvin vaikuttunut. Kestäisi vaikka kuinka monta katselukertaa. Mahtavaa, järisyttävän kaunista ja koskettavaa.

Viikko sitten oli tilaa ihan reilusti Tampereella, mutta tänään oli sitten loppuunmyyty sali. Tosin se oli pieni sali, mutta silti. Aamulehden Valo-liitteessä ollut pieni puffijuttu ehkä auttoi. Tai lauantaina loppunut Sherlock telkkarista?

Kävimme Elinan kanssa keskustelua tänäänkin esityksestä ja meidän mietinnät kummastakin versiosta on luettavissa täältä (eka versio) ja täältä (toka versio).

Mitäs uutta siitä nyt sanoisi... Toiset osaa näytellä, ja toiset ei.

The Guardian kirjotti todella upeasti esityksestä helmikuussa 2011 (lihavointi oma).

Instead it’s a humane, intelligent retelling of the original story in which much of the focus is on the plight of the obsessive scientist’s sad creation, who becomes his alter ego and his nemesis: it’s rather like seeing The Tempest rewritten from Caliban’s point of view.

Lopussa Victor Frankenstein ja luomuksensa todellakin lähentyvät toisiaan, niin fyysiselllä tasolla kuin vielä enemmän henkisesti. Eli Victorin jalat alkavat kramppaamaan ja tulee sellaisia pakkoliikkeitä kuten Creaturellakin. Tämä vielä korostui tämän päivän versiossa, missä Benedict C. esittää Victoria ja Jonny Lee Miller Creaturea. He tuntuvat lopussa melkein muuttuvan yhdeksi, tai yhden ja saman henkilön eri puoliksi. Kuin kaksijakoinen persoona.

Tässä versiossa raiskauskohtaus oli ehkä parempi. Mutta kyllä se vaan niin on, että BC varastaa show'n kummassakin versiossa, ja hänen Creature on parempi ja myös Victor. Näyttelijänä aivan omaa luokkaansa.

The Curious Incident of the Dog in the Night-Time Finnkinolla

Pistetääs mainostaen Finnkinolla esitettävää National Theatren näytelmää The Curious Incident of the Dog in the Night-Time, koska se vaan on niin LOISTAVA!!

Mahdollisuus nähdä Turussa, Tampereella ja Helsingissä, maanantaina 17.9. klo 18. Liput 25 euroa.

Tässä NT:n traileri näytelmästä.

Ja Finnkinon sivuilta sitten lisätietoja ja paikkavaraukset

Vielä Elokuusta

Wikipedian tiivistelmä näytelmästä.

Se on kyllä hieno tarina! Se oli 2010 kun se meni TTT:ssä, tässä siitä yksi kriitiikki. Ja niinkun tossa jutussakin sanotaan, hyvin raskas tarina. Meryl Streep sopii kyllä päärooliin todella hienosti, kun on hyvä rooli ja hyvä näyttelijä.

Henry V kuvia

Vaikkei esityksessä (tietenkään) saanut kuvata - niinkuin ei koskaan - niin rikoin (taaskin) lakia ja otin muutaman. Kas tässä, mahtava Jamie Parker vauhdissa keskiviikon matinea esityksessä Lontoon Globe Theatren lavalta...

Curious Incident kritiikkejä

Muutama arvostelu näytelmästä:

A remarkable performance from Luke Treadaway captures all the hero's zeal, obduracy and terror of tactile contact, and pins down behavioural qualities all of us, at some point, see in ourselves. 

Loppu The Guardianin arvostelusta löytyy täältä.

Maybe the seats labelled with prime numbers are a bit gimmicky, but the grid-like stage on which Christopher’s thoughts are projected allows us an idea of how he perceives the world around him. It is as if it is a chess board and members of the ensemble are the pieces he is using to tell his story, only functioning as characters when he desires them to be present.

Luke Treadaway gives a bravura performance as Christopher, encapsulating everything about the character, from the awkward body language to the many monologues about maths and the solar system which turn out to be amusing and fascinating at the same time. 

Ja jos kiinnostaa lukea koko The Stagen arvostelu

 

The stand-out star, though, is Luke Treadaway as Christopher, who is most definitely an actor to watch. Never mannered or self-conscious, he gives a fine physical performance. Ja linkistä löytyy Daily Mail kriitiikki kokonaisuudessaan.

In normalising the narrative, Stephens has opened the gates for some truly stellar performances. Luke Treadaway is astonishing as Christopher: with his ramrod straight posture, nervously twitching hands and high, precise voice he is strange, funny, brave and sympathetic. But he is also pitiless. Trapped in a world where metaphors and common sense and the colour yellow and his parents' touch will always seem impossibly alien to him, he is without any sentiment. Time Out kehuu myös muita näyttelijöitä

This is a profoundly moving play about adolescence, fractured families, mathematics, colours and lights.

And Luke Treadaway’s remarkable performance in the lead is the best of its kind since David Threlfall’s as Smike in that same RSC Dickens extravaganza; less frenetic, but capturing that essential tone of headlong intellectual assurance and unguarded neediness. Independent kehuu myös

Ja näiden kuvien copyright National Theatre.

Lopuksi vielä pieni huomio... Mun mielestä päähenkilö Christopher muistuttaa näissä kahdessa ylemmässä kuvassa kovasti paljon erästäkin brittinäyttelijää, joka viime aikoina on tullut tunnetuksi Sherlock Holmes-tulkinnastaan. Ja kas, kun tässäkin näytelmässä (tai enemmän ehkä kirjassa) päähenkilön yksi likipitäen pakkomielteistä on Holmes. Ympäri käydään, yhteen tullaan...

Henry V / Globe Theatre 15.8.2012

Elokuun Lontoon-reissulla mahdollisuus nähdä mainio Globen versio Henry V:stä uudelleen...

Pikkuhiljaa käpeksittiin kohti Globe teatteria, jossa Henry V alkoi klo 14. Ja se oli aivan mahtava ja loistava ja erinomainen taas kerran. Paikatkin olivat oikeastaan vallan mainiot, vaikka kauimmasin rivi takana. Oli se vaan hieno, ei voi kun todeta, ja Jamie Parker oli vaan erinomainen!!

Näytelmän jälkeen käpeksintää eteenpäin pitkin Thamesin rantaa. Poikkeaminen Southwark Cathedraliin, missä otin kuvia kunnes pitkätukkainen pappi tms tuli kommentoimaan asiaa, ja lupasi takavarikoida kaikki kameroista ostoksiin... olisi pitänyt ostaa 2 punnan kuvauslupa, mutta sanoi katsovansa asiaa sormien läpi, ja osa kirkosta oli suljettunakin, koska siellä oli alkamassa jumalanpalvelus. Huumorimiehiä ;-)