Täällä sateenkaaren alla - Suomen homot värikuvina / Teatteri Kantanäky & Tehdas Teatteri 30.1.2026

Kyllä Teatteri Kantanäyn sateenkaarikabareet ovat jo instituutio Turun, ja koko Suomenkin, kulttuurielämässä. Näitä on esitetty vaihtelevissa lokaatioissa jo vuodesta 2007. Aika monta niitä olen nähnytkin, alkaen vuoden 2016 Homot on perheestä, minkä koin ravintola Suxesissa. Samoja tuttuja tyyppejä oli nytkin lavalla, vaikka paljon vettä on Aurajoessa virrannutkin. Kantanäyn jutut on kuin irtokarkkipussi. Eli koskaan et tiedä mitä herkkua seuraavaksi pussista käteen osuu eli lavalla nähdään. Ainakin se on hauskaa, kantaaottavaa, viihdyttävää ja välillä vähän haikeaakin. 

Täällä sateenkaaren alla esittelee katsauksen Suomen historiaa, ja paljon muuta. Koko työryhmä on käsikirjoittajia, ja tämmöisessä "sillisalaatissa" se onkin varmaan oikein toimiva tapa. 

Heini Vahtera vastaa erinomaisesti taitavan joukon ohjauksesta. Tällä kertaa tehdään yhteistyötä Tehdas Teatterin kanssa, mikä onkin erinomainen esityspaikka.

Lavalla säkenöi monesta tuttu tiimi: Nuppu Ervasti, Virve Koskinen, Teemu Loikas, Reetta Moilanen, Tristan Selin, Kiisu Tuomi ja Timo Väntsi sekä muusikko Antti Ainola. Lisäksi muutamia rooleja esittävät Lee Lahikaisen ja Reetta Moilasen rakentamat nuket. Ihana, ihana, ihana joukko!

Lavalla nähdään kimara erilaisia sketsejä, välillä lauletaan ja hieman tanssahdellaankin. Teemana on seksuaalinen monimuotoisuus ja läpileikkaus historiasta. Kaikki alkaa kanteleesta ja Kalevalan tarinoilla, keitä ne olivat ne vanhat parrakkaat miehet jotka loivat Suomen kulttuurin. Ainakin he osasivat tuhmia lauluja, suo, kuokka ja Jussikin. Läpi esityksen saamme tutustua myös seuranhakuilmoituksiin. Osa näistä on symppiksiä, osa aika kamalia tyyppejä, mutta on kiva nähdä että ainakin joitakuita onnistaa (metsämies ja karhu, awww...). Kabaree opettaa meille myös miten Turun palo oikeasti sai alkunsa, millaisia tyttäriä voisi miesparille syntyä, ja millaisia vieraita olisi voitu presidentinlinnan kutsuilla myös nähdä.

Verkkokalvoilleni on ikuisesti tallentunut jumppatrikoisiin verhottu Kiisu Tuomi vetämässä Anita Hirvos-luukissa biisiä Anita hieroo (Bonnie Tylerin Holding out for a hero) ja tämän ihana pyyhkeisiin sonnustautunut taustalaulajatrio. Myös pohjalainen isän seksivalistus tyttärelleen on mainio. Marko Carlsonin koreografiataidot pääsevät hienosti oikeuksiinsa hienossa lesbokabareenumerossa. Työllisyystoimiston yli-innokas nainen palvelulupauksineen ja yhdenvertaisuuskoulutusaineistoineen on hillittön, ja tämän kruunaa J. Karjalaisen Hän, hieman erilaisine lyriikoineen.

Myöskään mielestäni ei tule koskaan lähtemään miten Teemu Loikas surumielisesti tulkitsee Eppujen Murheellisten laulujen maata. Siinä missä kaikilta esiintyjiltä sujuu laulu, tanssi ja muukin erinomaisesti, niin pitää kyllä erikseen kehua Tristan Selinin tulkintaa Amiraalin laulusta! Toki hän on sen säveltänytkin, mutta laulutulkinta on ihan huikea!

Niin hykerryttävän riemukkaita numeroita kuin lavalla nähdäänkin, on välillä hyvä muistuttaa katsojia ettei kaikki ole aina ollut niin auvoista. Kun naispariskunnan toinen osapuoli on vuodesta toiseen kaapissa vanhemmilleen, niin pala nousee kurkkuun.

Välillä pukuvaihdot suoritetaan niin vauhdilla että hitaampaa vallan hengästyttää. Katariina Kayser vastaa yhdessä työryhmän kanssa puvustuksesta, ja se onkin silmiä hivelevän monimuotoista ja runsasta. Raidallisista uima-asuista olkihattuineen aina 70-luvun Ruotsista Suomeen palaavan pariskunnan autenttisiin asuihin. Kuinkakohan monia kymmeniä, jopa satoja asuja tässä nähdäänkään? Hillitön määrä kuiteskin, kuten myös hattuja, peruukkeja jne. Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa tsekkaamassa kulisseissa sitä vaatteidenvaihdon huisketta!

Valot on suunnitellut Meri Salo ja äänitekniikasta vastaa Santeri Niemistö. Toimivaa. Sinällään aika simppeli lavastus on yhteisesti työryhmän ideoimaa ja toteuttamaa. Siihen saadaan kyllä monimuotoisuutta rekvisiitalla ja verhojen käytöllä.

Vielä on esityksiä (ja hieman lippujakin) jäljellä, itse asiassa 8.3. asti, enkä voi kyllin vahvasti tätä suositella. Mikä tahansa esitys missä lukee Teatteri Kantanäky, niin saa minulta varauksettomat kiitokset, kumarrukset ja suositukset.

Esityskuvien copyright Ami Koiranen.
Näin esityksen ilmaisella kutsuvieraslipulla.

Homoilua suviyössä eli Kuralan perilliset / Teatteri Kantanäky 19.6.2024

Teatteri Kantanäky ei petä koskaan, eikä tälläkään kertaa. Näin paljon en muista nauraneeni aikoihin. Tunnelma oli vähintäänkin turkulaisen Kuralan Kylämäen Tryskimakasiinin katossa, kun Homoilua suviyössä sai ensi-iltansa juhannusviikolla. Kylämäki on kaupungin ylläpitämä ulkoilmamuseo missä voi tutustua vanhoihin maatalon rakennuksiin ja elämänmenoon. Teatteri Kantanäky taas on turkulainen teatteri-instituutio, joka tämän esityksen myötä siirtyy mainioiden kabaree-esitysten parista ihan ehtaan kokoillan näytelmään. 

Ja mimmoinen esitys Homoilua suviyössä onkaan! Se on suomifilmimäinen kavalkadi kaikenlaisia maalaiselämän kliseitä, mutta sateenkaarevalla twistillä. Eikä niitä kabareejuuriakaan ole unohdettu; vähän väliä esittäjät puhkeavat lauluun. Vanhoja tuttuja lauluja uusilla sanoituksilla. Ohjaaja Heini Vahtera on rakentanut koko työryhmän käsikirjoittamasta materiaalista sujuvan esityksen, josta ei juonenkäänteitä puutu. 

Topakka emäntä Saara (Johanna Jernberg) ja hieman vässykkämäinen veljensä Seikko (Teemu Loikas) pyörittävät Kuralan tilaa 1930-luvulla. Tai enemmän Saara vastaa tilanhoidosta, Seikon lähinnä keskittyessä lepertelemään lemmikkilampaalleen Akustille (Lee Lahikainen). Käytännön töistä vastaavat jäyhä pehtoori Miila (Virve Koskinen), flirttaileva piika Eeva (Nuppu Ervasti) ja saappaita rakastava renki Torsti (Marko Carlson). Nurkissa kissoineen häärää myös räväkkä Palli-Kaisa (Reetta Moilanen), jonka tarinankerrontataidot voittavat itse paroni von Münchhausenin! 

Eräänä kesäisenä päivänä tilalle pyöräilee kirkasotsainen ylioppilas Toivo (Antti Ainola), joka on kova poika oppimaan! Kirnuamistyönäyte sujuu niin mallikkaasti että kesäpesti lohkeaa. Toivo herättää intohimoja yhdessä jos toisessakin Kuralan asukkaassa, mutta kyllä väki keskenäänkin muhinoi. Kurala onkin semmoinen paikka missä kuka tahansa saa rakastaa ketä tahansa. 

Eloa hieman häiritsee virkaintoinen kyytirättäri Bergelin (Tristan Selin) joka kyttää milloin missäkin puskassa ja tekee tilan muka-riettaasta elämäntavasta muistiinpanoja nimismiehelle. Kyytirättärin vakoilun lisäksi perillisen puute saa Saara-emännän taipumaan Bergelinin kiristykseen. Mutta monenlaista kiemuraa on vielä luvassa ennen kuin 2 tunnin ja 40 minuutin päästä pääsemme riemuisaan loppulauluun. Loppu on onnellinen, tietenkin. Ainakin suurimmalle osalle hahmoja...

Vaikka jotkut juonenkäänteet voikin arvata etukäteen niin se ei suinkaan vähentänyt katsomisnautintoa. Homoilua suviyössä oli ihan älyttömän kiva esitys kaikilla mahdollisilla tavoilla. Se oli lämminhenkinen ja hauska, mutta myös kantaaottava ja suvaitsevaisuutta ylistävä. Tuttujen (ja välillä vähemmän tuttujen) laulujen uudet sanat ja sovitukset tarjosivat mahdollisuuden tahdissa taputukseen tai muuten vaan fiilistelyyn. Kahden hengen livebändi Kari Mäkiranta ja Noora Karppanen (välillä vahvistettuna multi-instrumentalisti Reetta Moilasella) veti niin musiikit kuin ääniefektit (se kirnuaminen! emännän lihanpilkkominen!) tarkasti ja tunteella. Mäkirannan käsialaa olivat myös laulujen mainiot sovitukset.

Se tekemisen into ja ilo hehkui kyllä kaikista esiintyjistä. Osa lauloi hyvin, osa ei ehkä ihan niin hyvin, mutta kaikilla oli kivaa ja se välittyi katsomoonkin. Tuli tunne että ollaan kaikki samassa kuplassa, ja kaukana oli kavala maailma. Nämä lavalla nähdyt tyypit olivat oikeita hahmoja, lihaa ja verta, vaikka osa hieman övereitä (katson sinuun kyytirättäri) olikin. Aivan mahtavan riemuisa ja elämäniloinen näytelmä, kaikille siitä iso kiitos! 

Teksti on napakkaa ja hauskaa ja varsinkin kyytirättäri Bergelinin artikulointi herättää suurta hilpeyttä. Ihana pieni kunnianosoitus on "naapurin pikkupojan" Touko Laaksosen tekemä piirros Torsti-rengistä saappaineen... Hauskoja kohtauksia on pilvin pimein, kuten vaikkapa Palli-Kaisan kissan synnytys, tai kun Seikko päättää Kalevalan Marjatan tavoin tulla raskaaksi puolukan voimin... Myös juhannuksen vietto on aika hurjaa Kuralassa ja varsinkin Seikon uni (vai fantasia) Akusti-lampaasta on hillitön. 

Täytyy kyllä hattua nostaa myös nukketeatterin osuudelle esityksessä. Sekä Lee Lahikaisen että Reetta Moilasen nukettamistaidot oli kyllä tiedossa, ja hienosti sekä kissa että lammas heräsivät henkiin. Heidän lisäksi nukenrakennukseen osallistui Timo Väntsi. Lisäksi pienet käsinukkelampaat olivat niin hellyyttäviä ettei mitään rajaa. 

Eeva-piian ja Toivon sikermäduetto on ihan hulvaton. Ja en voi enää koskaan kuunnella Varpunen jouluaamuna -joululaulua pärskähtämättä nauruun, siemenen ottamista ja antamista voi olla niin monenlaista. Marko Carlson oli tehnyt koreografiat ja kieltämättä ne välillä aika kimurantteja olivatkin ja helkkarin lennokkaita.

Kesäteatterikliseetkin täyttyvät koska mukana on saunakohtaus ja kännikohtaus ja paljon muuta asiaan kuuluvaa. Näyttelijät ovat kaikki ihan älyttömän hyviä. En keksi kuka voisi esittää viatonta kaupunkilaispoikaa enää oivallisemmin kuin Antti Ainola. Ja vaikka olen nähnyt Reetta Moilasta monenlaisissa rooleissa, on tämä kuin luotu esittämään Palli-Kaisaa! 

Toinen näytös alkaa kyytirättärin dramaattisella sisääntulolla ja jatkuu tämän esittämän Ääni yössä -kappaleen tulkinnalla (Tristan Selinin oma sävellys muuten!) tanssillisin keinoin höystettynä. Tervahöyrykohtaus on myös mainio, vaikkakin siinä on myös vakava pohjavire. Mutta kyllä Kaunis Veera -biisi toimi vallan erinomaisesti neljän merimiehen versionakin, "ja me parrut pystyssä seilattiin...".

Tryskimakasiini on vanha puimalato, joka sopii erinomaisesti kesäteatteripaikaksi. Onkin hämmästyttävää ettei siellä aiemmin ole semmoisia järjestetty. Iso takaseinä on peitetty monenkirjavine räsymatoin, ja ne sopivatkin vallan mainiosti liki ainoaksi lavasteeksi. Muuten mennään pirttipöydällä ja irtokaivolla sekä heinäpaaleilla. Työryhmä vastaa lavastuksen lisäksi puvustuksesta, mikä noudattaa suomifilmikuvastoa jetsulleen. Valosuunnittelu oli Meri Salon käsialaa.

Kuten teatterin sivuillakin mainitaan sisältövaroituksessa: "Lisäksi Teatteri Kantanäyn aiemmasta linjasta poiketen esitys sisältää myös naisen ja miehen välistä seksuaalista kanssakäymistä positiivisessa valossa.". Kurala todellakin on paikka missä kaikki saavat rakastaa toisiaan!

Homoilua suviyössä oli ihan mainio pelin avaus toivon mukaan monivuotiselle kesäteatteriperinteelle Kantanäkyläisten keskuudessa. Tästä ei kyllä enää (kesä)teatteriesitys parane, uskokaa pois! Väliaikatarjoilut olivat runsaan monipuoliset ja huussitkin tihkuivat maalaisromantiikkaa. Menkää ihastelemaan sankoin joukoin, minäkin haluan nähdä tämän uudelleen.

Lisäkiitos teatterille vielä siitä että järjestitte sateenkaaren matkalleni kohti Pirkanmaata! Tätä kutsuisin asiakaspalveluksi.

Esityskuvien copyright Ami Koiranen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Tarjoilija, keitossani on homo! / Teatteri Kantanäky, ravintola Viides näyttämö 11.12.2021

Edellisestä Teatteri Kantanäyn esityksestä on jo aivan liian kauan aikaa. Vuonna 2018 nähtiin Paluu heteroiden planeetalle, joka viihdytti ainakin meikäläistä upeasti. Nyt porukka on siirtynyt ruokaravintolaan, ja uusin esitys tarjoillaan kolmen ruokalajin illallisen ohessa. Ei lainkaan pöllömpi ratkaisu, jos kohta aika kallis, koska lipun hinta kipuaa siten aika korkealle. Toki sitten saa samalla nauttia erittäin hyvästä ruuasta.

Tarjoilija, keitossani on homo! tapahtuu tietenkin ravintolamaailmassa. Kerrassaan hienosti henkilöiden tarinat nivoutuvat ruokailun lomaan ja meidän asiakkaiden palvelemiseen. Ohjaaja Heini Vahtera on koostanut sketsimäisistä jutuista kerrassaan maistuvan keitoksen. Kuten parhaissakin ravintolakabareissakin ajoitus ja rytmitys, ja tilannetaju, osuu nappiinsa. Yleisö on hienosti mukana juonessa ja minusta kaikki toimii hyvin. Vähän muutama meistä pääsee osallistumaankin, mutta onneksi kivalla ja rennolla tavalla. Esityksen taukojen aikana ruuat vaan ilmestyvät pöytiimme ja nautimme ne herkutellen ja kiireettä. Ja sitten onkin taas aika sujahtaa katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu fiktiivisessä ravintolassamme. Viidennen Näyttämän tiloja hyödynnetään taitavasti. 

Kaikkea säestää mestarillisen muusikon Kari Mäkirannan musisointi. Kuin paraskin ravintolamuusikko hän vaikuttaa aluksi huomaamattomalta baarin nurkassa, mutta koskettimillaan pitää huolen että kaikki viihtyvät. Ah mikä talentti!

Tuttuun tapaan Kantanäyn esitys on sateenkaarevia hahmoja täynnä, hulvattoman hauska ja välillä  aika räävitönkin. Osuvia ja ajankohtaisia vitsejä, musiikkia, naurua ja viihtymistä. Ei tämä ole tiukkapipoisten show, mutta eipä semmoisia tänne kai eksyisikään.

      
Käsiohjelma ja muu info oli kätevästi pöydissä pulloon liimattuna.

Teatteriporukan itsensä kirjoittama show liikkuu sujuvasti ensitreffit alttarilla -tyylisestä formaatista muunkinlaisiin deittihakuohjelmiin. Toinen toistaan kamalampia tyyppejä on tyrkyllä. Timo Väntsi, Kiisu Tuomi, Johanna Jernberg, Nuppu Ervasti ja Oskari Ellilä ovat kaikki laulutaitoisia ja moni heistä on kunnostautunut myös aiemmissa Kantanäyn esityksissä. Tyypit ovat pistämättömän hauskoja ja heittäytyvät mukaan menoon sataprosenttisesti. Osaavat ryökäleet nauraa myös itselleen. Välillä hypätään nykyajan ravintolamiljööstä Lesboksen saarelle ja paleoliittiselle kaudelle, mutta meno ei hyydy koskaan. Jeesuskin piipahtaa näyttämöllä, Mikki Hiirestä puhumattakaan. Tutut biisit taipuvat moneen. Vaihdot ovat salamannopeita ja pukuhuoneeksi muuntunut ravintolan narikka lienee täynnä lentäviä kenkiä ja peruukkeja.

Alkuruuaksi saimme punajuurigazpachoa ja tryffeliöljyä, pääruuaksi ihanaa metsäsienirisottoa ja grillattua broileria (jota ilmankin olisi pärjätty) ja jälkiruuaksi mehevän herkkukipon (omenapiirakkaa, omena-calvadoshilloa ja pähkinää). Herkulliset sapuskat ja "oikeakin" henkilökunta oli viimeisen päälle ammattitaitoista. Ja paras baarimikko!

Suosittelen sekä ravintolan herkkuja (myös ilman Kantanäkyä) että esitystä. Oivallista pikkujouluviihdettä, mutta toimii myös muutenkin. Näitä tulee lisää maaliskuussa ja peruutuspaikkoja voi tiedustella Turun kaupunginteatterin lipunmyynnistä. Saattahan se juuri sinunkin sopassas se homo uida...

Ryhmäkuvan copyright Maria Peltoniemi, muut omia.

Paluu heteroiden planeetalle / Teatteri Kantanäky & Tehdas Teatteri 21.12.2018

Pari vuotta sitten Teatteri Kantanäky valloitti kertalaakista sydämeni huikean hauskalla kabareella Homot on perheestä. Silloin aiheena olivat monenlaiset perhekuviot. Nyt oltiin siirrytty ravintolamiljööstä Tehdas Teatterille, tuohon ihanan viihtyisään kulttuurin monitoimitilaan Manillan tehtaalle. Ja perheistä ollaan siirrytty avaruusolentojen vierailuun... Paluu heteroiden planeetalle!

Mistä on sateenkaareva kabaree-esitys tehty? Värikkyydestä, monipuolisen lahjakkaista esiintyjistä, kantaaottavista ja ah-niin-viihdyttävistä musiikkinumeroista, hurtista huumorista ja viihdyttävistä sketseistä. Kaikkea tätä ja paljon muuta tarjoilivat nämä värikkäät avaruusolennot avaruusasema Gaylacticassa, joka laskeutuu heteroiden valtaapitävälle planeetallemme. Ja sitten pistetään hulinaksi. Maapallolla asuu myös nuori lesbotyttö (Reetta Moilanen), joka koittaa esityksen ajan epätoivoisesti tulla vanhemmille ulos kaapista. Seuraamme hänen matkaansa maalta kaupunkiin, ja uusiin ihmisiin tutustumista, ja lopulta vanhemmatkin hyväksyvät asian.  

Tapion Väntsin ohjaama esitys on täynnä itseironisia LGBT-teemaisia sketsejä, joissa nauretaan ennakkoasenteille ja vähän kaikelle muullekin. Suurin osa jutuista saa katsojien mahat kramppiin nauramisesta, mutta muutama liippaa niin likeltä (jälkiabortti transpolille tulevalle asiakkaalle) ettei ketään edes hymyilytä. Sen sijaan itä-länsi lesbo-ottelu hykerryttää. On katkeran kaason puhe morsiamelle, on sukellusreissua Eilatiin, on ritariromantiikkaa ja Brokeback Mountain -henkistä menoa.

Näemme myös kavalkadin monenlaisia naisten (toiminta)sankareita agentti Scullystä Xenaan, Kissanaiseen ja Eva Dahlgreniin. Pirkko Saisio ja Tuutikki nostaa enemmän kuin hymyn huulille - miten pienistä jutuista voi ihmisen tunnistaa. Yleisö ulvoo naurusta.

Esiintyjäseitsikko (Johanna Jernberg, Marko Carlson, Kiisu Tuomi, Ruska Koski, Timo Väntsi, Tristan Selin ja Reetta Moilanen) on huikean taitava. Kaikilta sujuu niin laulu kuin tanssikin; jos kohta toiset pääsevät loistamaan enemmän itselleen luontaisemmilla osa-alueilla. Yleisö oli tosi innostunut ja kannustava. Ehkä perjantai-ilta ja se että juomat saa ottaa mukaan katsomoon vaikutti hieman myös. Mutta selkeästi tämä porukka sai katsojat syömään kädestään. Ja syystä.

Oli kyllä aivan mahtava kabareeilta; iso kiitos myös Janille seurasta ja siidereistä! Tämmöistä olisi kiva saada joka vuosi eikä pelkästään joka toinen. Loppiaisviikonlopulla vielä 3 näytöstä - menkää joutuin! Ja jos/kun Teatteri Kantanäky palaa estradeille 2020 niin erittäin vahva suositus.


Esiintymiskuvien copyright Tapio Väntsi
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Homot on perheestä / Teatteri Kantanäky, ravintola Suxes 22.12.2016

Onneksi on ystäviä jotka suosittavat mulle esityksiä. Muuten olisi tänäkin vuonna mennyt monta kiinnostavaa juttua ohi. Osa on ollut semmoisia minkä näkeminen on ollut harkinnassa, mutta kaverin suositus sai kallistumaan katsomisen puolelle. Osa on ollut sellaisia mitkä ovat syystä tai toisesta päässeet livahtamaan ohi joskus ei-niin-tarkan teatteritutkani. Joten tässä yhteydessä lämmin kiitos kaikki te ihanat, keiden ansiosta kalenterini on ollut entistäkin täydempi tänä vuonna!

Frida siis oli enskarissa katsomassa tätä Teatteri Kantanäyn Homot on perheestä -esitystä. Ja piti siitä niin paljon että minulle asiaa hehkutti. Eikä tarvinnut puolta sanaakaan niin olin myyty (ei tarvinnut päästä edes Taruun sormusten herrasta astikaan). Onneksi jouluviikolle esitys sopi mun allakkaan ja kiva oli saada Frida seuraksi uusintakierrokselle. Samaan esitykseen sattui vielä bloggarikollega Linneakin!

Siis joo. Homot on perheestä on viides musiikkirevyy/kabaree tai miksi ikinä sitä haluaakin kutsua, minkä Teatteri Kantanäky toteuttaa. Samalla teemalla eli "kabaree kaikissa sateenkaaren väreissä" mennään tälläkin kertaa. Miten multa on mennyt aiemmat ohi, en tiedä. Enää koskaan ei mene yksikään, sen voin vakuuttaa. Meinaan Homot on perheestä oli järisyttävän taitavasti tehty, hysteerisen hauska ja kaikin puolin hykerryttävän ihana kokemus! Esityksiä on vielä alkuvuonnakin, kaikki loppuunmyytyjä, mutta muutama lisäesityskin on nyt saatu! Vahva suositus!

Lavalla seitsemän tyyppiä (ja pianisti/muusikko Maaria Mustakallio), jotka tarjoasivat meille huikeita versioita tutuista biiseistä ja monen monta mainiota sketsiä. Ohjauksesta vastasi Tapio Väntsi ja lavalla hurmasivat Kiisu Alén, Neko Koski, Teemu Loikas, Tiina Paananen, Marko Virtanen, Timo Väntsi ja Anna-Kaisa Väänänen. Kaikki aivan erinomaisen loistavia ja monipuolisia esiintyjiä! Koko sakki on ollut tätä käsikirjoittamassa ja puvustamassakin, eli monipuolisesti lahjakas seurue.

Kaiken teemana on perhe ja sen eri variaatiot. Ja kyllä siitä aiheesta saa monenmoista sketsiä, biisiä, hahmoa ja vaikka mitä! Muutamia sellaisiakin aspekteja mitä en ole tullut ajatelleeksikaan. Johtoajatuksena on tietysti suvaitsevaisuus. Jos jotain negatiivista esityksestä pitää keksimällä keksiä niin musiikkia olisi voinut olla vielä enemmänkin.

Hannu-setä (Timo Väntsi) ja veljenpoika (Marko Virtanen) drinksuilla

Saimme seurata sympaattisen Hannu-sedän ekaa ulkomaanmatkaa. 64-vuotiaan Hannun piti odottaa kaapistatuloaan, kunnes äiti vihdoin 105-vuotiaana kuolee... (äiti on muuten todella hersyvä hahmo). On myös kaksi vanhempaa rouvaa, jotka uimahallissa katselevat miehiä. Siellä on musikaalihomo Marco, taidehomo Jorma, homoisä Jani jne. Entäpä sitten naispari jonka lapsi tarvitsee erilaisia valtion hankkeita, kuten vaikkapa MiMa (Miehen Malli). Spermakoira tullissa nuuskimassa lesboparien tilaamia lasteja. Tai mimmoisia ovat omaiset, kun vuodesta 1977 asti yhdessä olleen miesparin toinen puoli kuolee - ja miten he lopulta saavat pitkän nenän! Naisten hedelmöitys- ja lisääntymisasioista on saatu aikaan paljon hupia, mm. aivan mainio Lentävä kalakukko-versio uusilla sanoilla ja hienosti esitettynä!

Ja entäpä sitten perheellisten vs sinkkujen kesälomasäädöt työpaikoilla! "Kun sulla on perhe niin narsismi katoaa". Mulla hieman silmät muuten kostuu tässä vaiheessa kun tyyppi kertoo ketä kuuluu hänen perheeseensä. Myös Sound of Music -biisi Do Re Mi toimii suomeksi fetismiversiona. Loreenan euroviisubiisi Euforia saa kokonaan uuden tulkinnan Dysforia-nimisenä. Ja tukuttain muita juttuja. Kaikki eivät toki saa ulvomaan naurusta, vaan herkistävät muilla tavoilla. Mutta esityksen päätarkoitus lienee viihdyttää - ja siinä onnistutaan paremmin kuin hyvin.

Do Re Mi Marian ja lasten uudelleentulkitsemana

Ehkä kuiteskin hauskoin juttu allekirjoittaneelle oli se seikkailu missä esiintyivät Kulli Peppuli, kaverinsa Glamwise Kanki sekä velho Gaydalf, yksinäinen kruisaaja Analgorn, ja omituinen hyypiö Runkku. Arvannettekin mikä juttu tämä oli? Nyt vietiin vaan penisrengasta tuhottavaksi Yksisilmäiselle Vuorelle ja jatkuvasti kiimainen silmä tarkkailee matkaa.. Runkku sihisee "sssse on meidän penisrengasssss". Oikeasti, nauruun kuoleminen oli toooooosi lähellä.

Tottakai kieli oli roisia (hei, siksipä esitys onkin ravintolassa eli K18) ja välillä vähän överiäkin. Pitkäkin tämä oli, yli 2,5 tuntia, mutta ei tosiaankaan tuntunut pitkältä. Poskilihaksiin sattui nauramisesta vielä seuraavanakin päivänä. Miten tää porukka onkin oivaltanut näin monta hyvää juttua!

Kuten sanottua, minut nähdään jatkossakin Kantanäyn esityksissä! Tee siis itsellesi palvelus ja suuntaa Turkuun. Lisäesityksiin saa vielä lippuja. Ravintola Suxes on pieni paikka, joten lavakin on pikkiriikkinen. Hyvin siellä mahtuu silti kaiken vetämään. Tunnelma on kohdillaan eli katossa alusta loppuun. Paikan ainoa miinus on vessojen tulviminen, en tiedä saatiinko ongelmaa fiksattua.


Valokuvien copyright Ami Koiranen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.