Haa, nyt oli menoa ja meininkiä Telakan vintillä! Aiheena synnytys, lisääntyminen, naisten elämä ylipäätään, ja kaiken lomassa leivotaan pullaa, jota sitten lopussa yhdessä maistellaan. Mainio konsepti, lisää pullanleivontaa lavalle! Meno on hulvatonta ja hauskaa, mutta on tässä sellainen vakavakin pohjavire. Kuka saa päättää näistä lisääntymisasioista, ketä ne koskettavat ja mikä niiden yhteiskunnallinen merkitys on. Taas kerran Meri-Maija Näykki on ideoinut ja ohjannut monipolvisen esityksen, jota koko taitava työryhmä on ollut käsikirjoittamassa.
Synnytystalkoot on paikoitellen hieman epätasainen ja rouhea, ja paikoitellen hillittömän hauska. Mutta pienet rosot eivät haittaa kun kokonaisuus on kerrassaan railakas ja pirteä. Mainio porukka Kerttu Opus, Petra Poutanen, Piki Rantanen ja Tanjalotta Räikkä venyy moneen. Me katsojat ollaan niitä talkoolaisia, jotka tuodaan katsomoon pienissä erissä. Paikkansa saa valita joko ihan tuolilta tai isolta jumppapallolta. Tila on sisustettu verhoilla ja ilmapalloilla viihtyisäksi, kuin joku babyshower-tila.
Muutenkin Perttu Sinervon lavastus sekä valosuunnittelu on sellaista viihtyisää. Petra Poutanen soittelee mitä ihmeellisimpiä instrumenttejä ja laulaa myös, jumalaisen hienosti kuten aina. Koko porukka laulaa talkoiden ihanuudesta - siis synnytystalkoiden. Muutenkin tämä on sellaista kollektiivista esityksentekoa, kaikki heittäytyvät mukaan.
Ovatko kohdulliset kehot meille yhä kodinkoneita, esitys myös kyselee. Ja paljon muuta. Miten surumielinen onkaan tarina lehmästä, joka on viidettätoista kertaa raskaana. Lavalla nähdään myös Petteri ja Riikka (saksineen tietenkin) äitiyspakkauksen kimpussa. Steppaava siittiö, Love Boat -muistelot, vauvan eka drag show, hauskasti nimetyt mocktailit (jotka myös maistuivat taivaallisilta!), toisenlaiset isät viiksissä ja irtomahoissa. Paljon hauskaa.
Ella Kauppinen Työhuone Hengarista ansaitsee aplodit puvustuksesta. Mainiota katsottavaa! Oispa tollanen siittiöpuku johkin kekkereihin! Verkkosukkien ja rintsikoiden yhdistäminen neonvärisiin huomiovaatteisiin on kyllä kiinnostavaa.
Esityksestä jäi hyvä fiilis, ja olihan se pirun ajankohtainen myös. Tuli enemmän sellainen illanviettofiilis kuin teatteriesitys, siis että ollaan jossain kaverien kanssa kotibileissä ja tyypit keksii kaikkea ohjelmaa ja on leppoisaa. Tämmöstä kaipaan lisää kyllä kulttuurikentälle. Heittäytymistä. Esityksiä 3.4. asti, menkää ihmeessä Telakalle!
Esityskuvien copyright Petteri Aartolahti.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti