Henrik Ibsenin Villisorsa on semmoinen näytelmä mitä en ole ennen nähnyt, enkä ole vieläkään. Sen sijaan minulla on hämärä aavistus siitä mistä se kertoo ja millaisia ihmisiä siinä on. Kiitos Teatteri NEOn ja Tampereen teatterin yhteistuotannon Kolme tapaa valmistaa villisorsa. Nimensä mukaan siinä oli työstetty kolme kohtausta näytelmästä ja toteutettu ne varsin omintakeiseen tyyliin. Tai useilla eri tavoilla. Ja ei tämä oikeastaan ollut näytelmä vaan esitysiltama. Näimme ja koimme paljon muutakin kuin Ibseniä. Kuten vaikkapa yhteisöllisyyttä, lopun lauluassosiaatio-yhteislauluhetken ja jo heti aluksi turvapaikkaharjoituksen.
Tampereen teatterista oli mukana kaksi näyttelijää (Arttu Soilumo ja Annuska Hannula) ja NEOlaisia neljä (Mari Heinilä, Ville Mäntynen, Riikka Papunen ja Atte Selin). Taitavia esiintyjiä kaikki, kullakin omat vahvuutensa lavalla. Teatteri NEO on pari vuotta vanha teatteriryhmä, jonka muodostavat pääasiassa kehitysvammaiset sekä erityistä tukea tarvitsevat näyttelijät. Todella tärkeää toimintaa ja esityksen jälkeen NEOlaisten kommentit ("superhyvä fiilis", "jännitys takana") ja leveät hymyt kertoivat omaa kieltään.
Ekdahlin perheen lapsi Hedwig Atte Selin ja Riikka Papunen
Me katsojat istuimme kehässä ja esiintyjille oli varattu tuoleja katsomosta, taukoja varten. Esiintymispaikka Liikelaituri Tampere-taloa vastapäätä oli hieman vaikea löytää, mutta juuri sopivan kokoinen tähän tarkoitukseen. Iltamissa ei ollut kiire mihinkään, ja niin katsojilla kuin näyttelijöillä oli tilaa hengittää ja ottaa rennosti. Välillä pidettiin myös tärkeitä juomataukoja. Kutakin roolia kohti oli kaksi näyttelijää, yksi "oikea" näyttelijä ja yksi NEOlainen. Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjauksessa näimme hienoa heittäytymistä, improvisaatiota, luovuutta ja vähän joraustakin. Taatusti erilaista.
Todella hienosti "oikeat" näyttelijät jelppivät ja tukevat NEOlaisia jos tuli tiukka paikka. Muutenkin tunnelma ja yhteishenki oli todella lämmintä. Musiikilla oli iso osansa esitystä ja varsinkin Mari Heinilän laulu oli hienoa kuultavaa!
Ekdahlin perheen äiti Gina Arttu Soilumo ja Mari Heinilä
Minusta oli hämmästyttävää kuulla että harjoituksia oli ollut vain 10! Taitavaa ja innostunutta porukkaa. Illan päättävä yhteislauluosuus oli tosi kiva, ideana että joku vaan aloittaa satunnaisen kappaleen ja muut liittyvät mukaan. Pari säettä kunnes joku heittää uuden biisi-idean. Siinä vedettiin niin joululauluja kuin lastenlauluja, Eppuja, Dingoa ja Satumaata. Hirmuisen kiva kokemus tämäkin.
Ekdahlin perheen isä Hjelmer Ville Mäntynen ja Annuska Hannula
Lopussa sana oli vapaa ja otettiin kuvia ja kuultiin työryhmän mietteitä. Yhden esiintyjän isä käytti kauniin puheenvuoron. Oli myös kiva kuulla miten saman roolin esittäminen yhtäaikaa kahden esiintyjän voimin oli kaikille uutta ja hienoa, ammattilaisillekin.
Nähtiin siis hieman erilainen Ibsen-tulkinta tällä kertaa, mutta sydämeen jäi valtavan lämmin ja liikuttunut olo. Toivotaan pitkää ja hedelmällistä yhteistyötä näille kahdelle teatteritalolle. Kiitos tämän mahdollistajat.
Kuvien copyright Maria Atosuo.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti