Tämä mainio musta komedia perustuu sarjakuvaan ja siihen pohjautuvaan loistavaan elokuvaan. Tampereen teatterin Stalin kuolee kertoo siitä mitä tapahtuu kun diktaattori (tässä tapauksessa siis Stalin) potkaisee tyhjää. Erityisesti maassa jossa kaikki tuntuu perustuvan Stalinin ja tämän kätyreiden pelkoon ja terroriin, tämän kuoleman vaikutukset lähipiirissä ovat aika mittavat. Alkaa välitön valtataistelu, selkäänpuukotus, sekoilu, lehmänkauppojen tekeminen ja hulvattoman hysteerinen käytös. Katsojat suorastaan ulvovat naurusta. Tästä ei komedia enää mustene (eikä parane), kiitos sovittaja ja ohjaaja Antti Mikkola työryhmineen.
Nimihenkilö näyttäytyy vain kuolevana/kuolleena ja aiheuttaakin monenlaista probleemaa lähipiirissään - on muuten painava vainaja! Päähenkilöksi konnagalleriasta nousee kaikkein limaisin heistä eli Berija (Jukka Leisti), jonka iljettävyys vaan korostuu mitä pidemmälle edetään. Kyllä hän varmasti olikin tosi karmiva tyyppi, ja Leisti onnistuu kyllä täydellisesti tässä. Kun hän valikoi nuoria lettipäisiä tyttöjä viihdyttämään itseään tai manipuloi muista NKP:n keskuskomitean jäseniä, niin selkäpiissä ihan karmii. Puhumattakaan miten ihmisiä vain katoaa, tai saattaapi joku ilmestyä takaisinkin haudan takaa. Herkullinen roolítyö siis! Esa Latva-Äijön Molotov on jotenkin nuupahtanut ja zombiemainen, mutta saa selkeästi hetkensä toisessa näytöksessä. Antti Mankonen loistaa mielipuolisena sotahulluna ja naisiin & viinaan menevänä Stalinin poikana ja Katriina Lilienkampf hehkuu Stalinin tyttärenä.
Silti show'n varastaa loistavan upea naiskolmikko! Myönnän että suhtauduin aavistuksen skeptisesti että mitä ihmettä, naiset tekemässä vanhojen kääkkämiesten roolit. Mutta turhaan huolestuin, nämä mimmit on rautaa! Eeva Hakulinen (Bulganin), Mari Turunen (Malenkov) ja Kirsimarja Järvinen (Hruštšov) tekevät mieleenpainuvat tulkinnat änkyrämäisistä ja persoonallisista miesjohtajista. Stalin kuolee kannattaa nähdä jo pelkästään tämän trion takia. Kaikki Stalinin paikkaa kyttäävät ovat vallanhimoisia ja vastenmielisiä. Malenkov ei osaa oikein artikuloida, Bulganin on pieni punanaamainen kääkkä ja Hruštšov ihme hännystelijä. Miten pienillä eleillä nämä roolit rakentuvat! Malenkovin muistopuhe hautajaisissa kiekumisineen on huippu!
Erikoismaininta Ville Mikkoselle marsalkka Zukovin roolista, mikä lavalletulo! Ja mitkä ansiomerkit! Lisäksi lavalla nähdään joukko Suomen teatteriopiston opiskelijoita monissa eri rooleissa.
Mikko Saastamoisen mahtipontinen ja neuvostohenkinen lavastus sopii kaikkeen kuin nenä päähän. Välillä on synkkää ja Isä Aurinkoisen kuvia ei todellakaan ole unohdettu. Mari Pajulan puvustus sitten, univormuilla pääsee aika pitkälle. Ja varsinkin kunniamerkeillä! Tuomas Vartolan valot ja varsinkin Hannu Hauta-ahon äänisuunnittelu täydentävät näyttämökokemuksen. Sekä musiikki että ääniefektit hykerryttävät. Erityisen iso kiitos ja kumarrus pökerryttävän hienoista maskeista, kampauksista ja peruukeista Kirsi Rintalalle!
Monta hulvatonta kohtausta, esimerkiksi Stalinin ruumiinavaus (Ville Mikkonen on mainio vapisevana ikäloppuna lääkärinä, kaikki nuoret ja pätevät Stalin on passittanut leireille) ja se kun kaikki koittavat löytää pöydän alta nappia joukkojen kutsumiseen kun ovat syrjäyttämässä Berijaa. Näytelmä on myös kumman ajankohtainen nyt Ukrainan tilanteen takia. Miten kalskahtaa se kuinka kaikki Stalinin lähipiirissä haluaisivat Amerikkaan, koska "tämä on paska maa" (siis Venäjä).
Antti Mikkola kertoo käsiohjelmassa siitä miten hän tehdessään taustatutkimusta Saatana saapuu Moskovaan -näytelmään huomasi miten huonosti tunnemme Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa. Vasta nyt voimme Ukrainan tilanteen myötä puhua vapaasti asioista, ilman pelkoa miten veli venäläinen reagoi. Tämänkaltainen esitys on kerrassaan mainio kannanotto moneenkin asiaan.
Stalin kuolee tarjoilee paljon naurua, vaikka se välillä onkin hieman "saako tälle nauraa" -tyylistä. Yhtäkaikki, katsojat viihtyvät. Ja tuntuvat muuten viihtyvän näyttelijätkin. Haluan nähdä tämän uudelleen, ja onneksi esityksiä on toukokuulle 2023, niin pääsenkin!
Esityskuvien copyright Heikki Järvinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti