maanantai 9. heinäkuuta 2018

Iloitku / Tupacircus Company, Jyväskylän kesä 8.7.2018

Viime vuotinen pikavierailuni kaupunkifestarien kuninkaalle eli Jyväkylän Kesään oli sen verran kiva kokemus, että tänä kesänä heti uusiksi. Paluumatkalle Savonlinnasta Tampereelle saattoi hyvinkin yhdistää pienen piipahduksen Jyväskylässäkin. Alunperin katselin ohjelmistosta vain WHS:n Lähdön, mutta koska aikaa oli, niin mahtuihan sitä iltaan toinenkin esitys.


Tupacircus Company oli minulle ennestään tuntematon ryhmä, vaikka he ovat toimineet jo kymmenen vuotta! Iloitku oli varsin mainio pieni esitys. Upeasta ja monipuolisesta musiikista vastasi kolmen multi-instrumentalistin yhtye ja tunnissa ehdittiin käydä läpi monta tunnetilaa, itkusta nauruun ja kaikkeen siltä väliltä. Juomatehtaan studio oli intiimi (ja kuuma!) tila ja viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tiivis tunnelma ja lukuisat lapsikatsojat loivat sellaista leppoisaa nuotiopiiritunnelmaa, jota ei ihan aina saa esityksissä kokea. Meitä hieman vanhempia katsojia viihdytti suuresti menneiden vuosien tv-sarjat, mitä sohvalla istuva klovnipariskunta telkkaristaan seurasi, kanavia vaihdellen. Bändi vetää niin Dallasit kuin Vanamo&Kolmonen tunnaritkin. Saamme nähdä upeita pätkiä mm. länkkäreistä, pikkukakkosesta, urheiluruudusta ja tappajahaista! Olen ihan myyty jo alkumetreillä.


Musiikki-instrumenteistä pitää mainita melodica, saksofoni, nokkahuilu, kannel, pasuuna, niiden tavanomaisimpien lisäksi. Ja miten hiivatin monipuolisesti niitä käyteltiin ja vaihdettiin lennossa, ja limittäin ja lomittain! Bravo! Jo pelkästään musiikkiesityksenäkin tämä olisi riittävävän ihana, mutta kun mukaan yhdistetään sirkusta, tanssia ja vaikka mitä, niin johan kelpaa katsella.

Se mikä tässä esityksessä oli myös kivaa, oli se pienimuotoisuus ja tietynlainen kotikutoisuus. No, ehkäpä se onkin tupasirkuksen ajatuskin. Ei hienoon (sirkus)elämykseen tarvita isoja rakenteita ja miljoonaluokan systeemejä, vaan riittää hieman kömpelöt kotiklovnit arkisissa askareissaan, ja mokailevat jonglöörit, ja köysitemput matalassa tilassa (kyllä muuten mahtuu!). Hidasta ja melankolistakin hetkittäin. Mutta kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin nähtiin. Tarinassa seurattiin klovnipariskunnan elämää, ja siinä samassa sitten kaikenlaista muutakin. Nykysirkusperinteitä kunnioittaen temput eivät olleet irrallisia, vaan sujuvasti osana isompaa juonta ja kokonaisuutta.


Koko esityksen odotin milloin se itkuvirsiosuus alkaa. Kun ennakkomainonnassa käytettiin nimenomaan itkuvirsiperinteen ja nykysirkuksen liittoa mainosvalttina. Aika pitkälle sai odottaa, mutta kyllä itkuvirsiäkin saatiin. Tosin aika modernilla tvistillä. Siinä vaiheessa esitystä alkoi silmät kostua katsomossakin. Kaiken hurlumhein jälkeen oli sellainen seesteisempi hetki. Ja miten monenlaisissa tilanteissa ihminen voi ja saa itkeä!


Iso kiitos koko työryhmä, muusikot Sanna Purokuru, Emmi Kuittinen ja Laura Pukki, sekä upeat esiintyjät Sanna Warsell, Harri Varpanen, Marjut Hernesniemi, Myrsky Rönkä, Juhani Saksio sekä Vesa Puronkuru, joka vastasi myös ohjauksesta. Jos teille mahdollistuu joskus mennä katsomaan Tupacirkusta niin ainakin näin yhden esityksen perusteella voin lämpimästi suositella. Pieni suuri elämys.


Kuvien copyright Samppa Erkkilä.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti