Reilussa tunnissa kerettiin tutkiskelemaan ranskalaisen näytelmäkirjailija Molieren elämää, perhettä, asemaa hovissa, sairauksia... Liitto nuoren naisen kanssa on skandaalinkäryinen, ja yksi jos toinenkin on kiinnostunut tämän... suloista. Moliere itse tekee kuolemaa, mutta senkin uhalla jatkaa Luulosairaan kirjoittamista. Tämä on loistava ihan muutenkin, mutta jos yhtään Molieren näytelmät ovat tuttuja, niin vieläkin lystikkäämpi.
Kuusi mustiin pukeutunutta esiintyjää vetää commedia dell'arte-vaihteen päälle samalla kun silmälasi/irtonenäsetin. Ja kun lasit lopussa lasketaan alas kasvoilta, palautuvat esiintyjätkin siviileiksi. Tavattoman hienosti toteutettu tämäkin pieni yksityiskohta. Turbovaihde pistetään silmään heti kättelyssä ja aikamoista kiitolaukkaa sujautellaan maaliin saakka. Moliere hoippuu toinen jalka haudassa, mutta kyllä se sieltä taas tokenee kun vähän potkii. Potenssiongelmia on, mutta "laiva purjehtii, vaikka purjeet ovat veltot". Kyllä tämä ihan oikeastikin on aikuisten esitys, vaikka enemmän kai sellainen pikkutuhma.
Väärinkäsityksiä, sanaleikkejä, huumoria, "vakavien" asioiden pilkkaamista... samoista elementeistä Molieren näytelmätkin rakentuvat. Esityksessä ruoditaan Molieren henkilökohtaisen elämän lisäksi myös yhteiskuntaa ja ajankuvaa, karikatyyrimäisten henkilöiden ja heidän liioiteltujen luonteenpiirteidensä avulla. Mutta samalla viihdytetään runsasta Hällän katsojakuntaa.
Nuket ovat groteskeja, ihmisen kokoisia, mutta alaosiltaan metallikeppiä tai sairaalaan pyörillä liikkuvaa tippatelinettä muistuttavia. Osa nukeista, kuten Molieren UHKEA emäntä, on aika viitteellinen. Nukkien silmät ovat kimaltavat ja kierot, mutta kummasti nämä tyypit heräävät henkiin supertaitavien nukettajien käsissä. Ja heidän äänensäsä! Huh! Jättimäistä ruiskua kantava koukkunokkainen lääkäri nauraa niin karmaisevalla käkätyksellä että en haluaisi kohdata häntä edes valoisalla kujalla. Välillä sisäkkö-Toinette ottaa oman naamionsa pois, ja kommentoi yleisölle tapahtumien kulkua... Kuningas Ludvig XIV on pöyhkeä ja aristokraattinen, kuinkas muuten. Kun hänelle esitetään hovissa Tartuffea - niin eihän siitä hyvä heilu. Ainakaan papiston keskuudessa.
Molieren nukettajan äänenkäyttö on täysin ilmiömäistä. Taitavaa on myös se miten lennossa saman tyypin nukettaja vaihtuu, vaikkakin ääninäyttelijä pysyykin pääosin samana. Mutta ei sekään ole ihan sanottua. Hahmojen välillä, välillä myös nukettajan ja nuken välillä, on monenlaisia jännitteitä. Välillä tuli muuten mieleen Muppet Show, vaikkei nämä nuket olleetkaan yhtään saman näköisiä. Sukupuoliroolitkin heittävät hetkittäin häränpyllyä.
Musiikilla on iso osansa tässä esityksessä, aina ranskalaistyylisestä haitarimusiikista barokkijousiin ja moderneihin EDM-rytmeihin ja hiphoppiin/rappiin, missä kultaan pukeutunut kunkku toimii MC:nä. Hyvin toimii kaikki! Näiltä esiintyjiltä sujuu myös yhteislaulu ja -tanssi.
Vaikka esityskieli oli puola, niin tekstitys toimi hyvin englanniksi ja suomeksi. Mutta yllättävän paljon sitä puolaakin ymmärsi, kun oli niin loistavat esiintyjät! Runomittaakin kuullaan, puolaksi, mutta ihan yhtä hyvin se ei ole pysynyt käännöksissä. Ja mainitaanhan tässä myös toinenkin suuri näytelmäkirjailija. Vaikkei Moliere ole moisesta Shakespearestä koskaan kuullutkaan!
Ohjaaja, nukkien tekijä, lavastaja ja musiikinsovittaja Neville Tranter tulee alunperin Australiasta, mutta on asunut Hollannissa 1970-luvu lopulta lähtien. Hänen yhden miehen teatterinsa eli Stuffed Puppet Theatre on legenda, ja festareilla nähtiin myös sooloteos Babylon, jota en valitettavasti päässyt katsomaan. Onneksi näin Molierin kuitenkin!
Kaiken kaikkiaan vallan loistava esitys. Olisin jaksanut katsella näitä tyyppejä vaikka kuinka kauan.
Kuvien copyright Jakub Wittchen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti