Ratkaisuna Freudin kollegan Wilhelm Fliessin neuvosta nenäoperaatio. Siis oikeasti. Koska nenän ja sukupuolielinten välillä oli niinkun kytkös ja näin saataisiin akka kuriin. Kaikki ei käynyt kuin Strömsössä, joten nenätön (tai ainakin pysyvästi mutiloitu) Emma rutistui kasaan myös henkisesti.
Tästä perin juurin moraalisesti arveluttavasta tarinasta on syntynyt oivallinen, hersyvän hilpeä ja kantaaottava nukketeatteriesitys.
Meillä on pienenpieni näyttämö ja sillä seikkailevat nuket. Tai siis, kai nämä nukkeja ovat. Paperinukkeja. Tai oikeastaan ohutta pleksimuovia missä on paperikerros päällä. Kestävyyttä enemmän. Katsomoon ne näyttävät ohuesta vanerista tehdyiltä. Ensisekunneista lähtien olen ihan hurmaantunut! Mitä kaikkea voikaan aika yhdenilmeisillä nukeilla esittää. Tarinaan tulee imaistuksi aivan kokonaan mukaan. Näyttämölle ilmaantuu uusia hahmoja, lavasteita ja kaikenlaista. Mustavalkoinen esitys saa myös pienen ripauksen väriäkin sohvan ja kukkien muodossa. Nuket vaihtelevat esityksen aikana, eri kokoisia ja muuta. Karikatyyrimäisiä hahmoja, mutta tosi toimivia.
Elina Minn on sekä käsikirjoittanut, ohjannut että suunnitellut esityksen visuaalisesti. Loistavaa työtä. Esitys on englanninkielinen ja aika paljon yleisöstä kuuluukin erilaisia kieliä. Nukettaja Niina Lindroos luo jokaiselle hahmolle oman persoonansa taitavalla äänenkäytöllään, ilmeikkäällä esiintymistaidollaan ja teknisellä näppäryydellään. Tätä on ilo katsoa! Tässä on myös loistavat musiikit ja ääniefektit, kiitos niistä Hannu Seppälä. Upeat nuket ja lavastuksen on suunnitellut Iisa Tähtinen.
Ruttunaamainen Emma Eckstein piinaa Freudia, joka ei kykene oikein kohtaamaan omaa epäonnistumistaan. Tässä jää miettimään kumpi nyt oikein rassaa toista enemmän. Freud vierailee Emman terapiasohvallakin. Taitavat nämä historialliset henkilöt molemmat olla kuuntelijan tarpeessa.
Jotenkin paperinukeista tulee mieleen 1800-luvun nukkemuseot ja lelukokoelmat. Tämmöisillähän silloin leikittiin. Vanha taidemuotohan tämä onkin, mutta jäänyt hieman ehkä unholaan. Toivottavasti näitä näkisi enemmän; kerrassaan hurmaavaa taidetta!
Esitys on saanut insipiraationsa Leena Krohnin samannimisestä kuunnelmasta, mitä en ole kuullut mutta mieli tekisi.
Kuvat otin itse esityksen jälkeen luvalla.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti