Meinaan sen verran upeaa työtä, taas kerran. herra pistää menemään. Tällä kertaa Tampereen Teatterin tämän syksyn toisessa hittikomediassa nimeltään Ulkomaalainen. Toinen on se Näytelmä joka menee pieleen, joka on vasta tulossa ensi-iltaan 14.10.
On muuten tosi kivaa nähdä vaihteeksi näytelmä mistä ei ole mitään aavistustakaan. Siis en tiedä tarinaa, juonta, mitään. Kaikki tipahtaa taivaasta. Tässä Larry Shuen kynäilemässä ja Henri Kapulaisen oivasti suomentamassa tarinassa päähenkilö Charlie (Majamaa) tarvitsee hieman etäisyyttä sairaalassa kuolevaan sarjapettäjävaimoonsa. Joka on kuiteskin rakas, kaikesta huolimatta. Mutta kun nyt pitää ottaa hieman hengähdystaukoa. Charlie on nössykkä tylsimys, scifilehden oikolukija, joka on varsinainen kuivankälpäkkä tosikko. Ja joka ei haluaisi olla ihmisten kanssa edes missään tekemisissä.
Kaverinsa Froggy (Tomi Alatalo) on menossa työkeikalle armeijahommissaan ja on ottanut Charlien mukaansa, majoittaakseen tämän vakipaikkaansa syrjäiseen hirsimökkimajoitukseen Georgian maaseudun perähikiälle. Paikan vanhemmanpuoleinen emäntä Betty (Aliisa Pulkkinen) on hieman hömelö, mutta hyväsydäminen hössö, joka ei ole koskaan matkustellut minnekään. Paikassa majoittuvat myös kärttyinen perijäneiti Catherine (Eeva Hakulinen), tämän hieman hidasjärkinen reppanaveli Ellard (Martti Manninen) ja kaikkia auttava kihlattunsa, pastori David (Matti Hakulinen). Jolla on hieman epämääräinen kaveri Owen (Ilpo Hakala). Ja koska Charlie ahdistuu vieraista ja kontakteista, keksii Froggy puolivahingossa esitellä tämän Ulkomaalaisena, joka ei siis puhu samaa kieltä. Näin ollen Charlie saisi olla ihan rauhassa kaikilta. No, kuinkas sitten käykään? Hullusti, tietenkin.
Tämä on oikeasti todella, todella viihdyttävä näytelmä. Saamme seurata miten hupsusti, epäloogisesti (mutta ah, niin inhimillisesti) ja hauskasti ihmiset käyttäytyvät, kun lähellä on ihminen kuka ei muka ymmärrä mitä he puhuvat. Välillä puhutaan kuin vähäjärkiselle, tai lemmikille. Naiset pitävät Charlieta söpönä ja liikuttavana, miehet suhtautuvat vähemmän positiivisella tavalla. Varsinkin Owen on sangen epämiellyttävä tapaus. Eikä pastorillakaan ole ihan puhtaita jauhoja pussissaan.
Tarttee vaan ihmetellä näyttelijöiden pokerin pitämistä. Varsinkin Majamaan Villen vastanäyttelijöille nostan hattua. Miten he eivät turskahda nauruun minuutin välein on suoranainen ihme. Kun Charlie kertoo vitsiä "äidinkielellään". Tai kun Ellard ja Charlie syövät aamiaista. Tai kun Ellard opettaa Charlielle englantia. Herranjee sentään. Välillä en tiennyt olisinko pudonnut penkiltä, pissannut housuuni vai tukehtunut nauruuni. Mutta vaikka tämä oli ihan älyttömän hauska, niin siinä vaiheessa kun Owenin avoin rasismi saa hurjempia piirteitä, niin ei välttämättä enää naurata. Tunnelma vaihtuu kevyen hauskasta hyytävään pelkoon kuin napsauttamalla.
Koko porukka näyttelee sangen upeasti. Majamaa on niin ilmeikäs (siis oikeasti seuratkaa hänen kasvojensa mikroliikkeitä, kun muut puhuvat ja olettavat ettei hän ymmärrä) että haluan nähdä tämän uudelleen vain ihaillakseni sitä äänetöntä työskentelyä. Ja kun Charlie oppiikin puhumaan, niin se sanojen ääntäminen! Kyllä oikeasti komiikka on pienestä kiinni. On myös ihanaa nähdä Tomi Alataloa taas Tampereella, kyllä täällä oli jo ikäväkin! Tämän maastopukuinen sotilas on Charlien hyvä ystävä ja on myös kaunopuheisuudellaan lumonnut Bettyn puolelleen. Jotenkin tämä rooli sopii Alatalolle kuin nenä päähän. "Sääli sun pelargonioita". Ja näytelmä näytelmältä kiinnyn enemmän myös Martti Mannisen vähäeleiseen olemukseen. Seiniä pitkin hiippaileva teinipoika ei ole ehkä niitä helpoimpia näyteltäviä. Nappisuoritus. Ilpo Hakalan Owen on niin ällöttävä tyyppi, etten haluaisi häntä kohdata missään olosuhteissa. Onneksi hän on myös varsin taikauskoinen :-) Eeva Hakulinen onnistuu myöskin hienosti tuomaan esille monisyisen naishahmon - hänessä on paljon muutakin kuin huonotuulisuutta.
Tommi Auvinen vastaa ohjauksesta, ja ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Marjatta Kuivasto on suunnitellut todellisen hirsimökin prototyypin täytettyine eläimineen ja massiivisine kivitakkoineen.
Ja näytelmä missä luetaan Shakespearen sonettia - no, se on vaan erityisen hieno!
Menkää katsomaan tämä mikäli haluatte nauraa. Tai jos ei nauru maita, niin aina voi ihailla näyttelijäsuorituksia. Koska ne ovat ensiluokkaisia. Koko sakki vetää hienosti, mutta kyllä tuo Majamaan vähäeleinen verbaliikka on ihan omissa sfääreissään. Huh! Posket ovat oikeasti kipeät.
Lämmin KIITOS koko Ulkomaalaisen työryhmä. Tulen toistekin.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Harri Hinkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti