Maa-Tuska / Aurinkoteatteri, Tampereen Teatterikesä 2.8.2016

Heti kättelyssä tarttee sanoa että tämä on yksi värikkäimpiä, absurdeimpia ja oudoimpia esityksiä mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Aurinkoteatterin Maa-Tuska on hilpeänkarhea "musikaali", jossa outo joukko jättää vuonna 1891 taakseen palavan Pietarin ja matkaa junalla kohti Siperiaa. Kunnes juna joutuu sivuraiteille, ja kulkee suomaisemien halki kohti Kuhmoa.

Lavastus (Anne Karttunen) ja puvustus (Noora Salmi) ovat yliampuvan krumeluurisia ja koukeroisia ja näyttäviä. On rullakon päälle rakennettua Baba Yagan mökkiä, on upeilla siivillä ja kaksipäisellä kotkalla varustettua pyörätuolia. Ja ne Kaija Heijarin suunnittelemat maskeeraukset! Ja upeat peruukit ja kampaukset! Visuaalisuus ja värikkyys ihan vyöryi katsomoon.

Energiaa tästä Juha Mustanojan käsikirjoittamasta ja ohjaamasta esityksestä ei kyllä puutu. En voi myöntää pysyneeni kärryillä kaikessa pyörityksessä, mutta viihdyin silti. Tässä saavat kyytiä taiteentekijät, poliitikot, paskanjauhajat, retoriikan harrastajat, keskiluokka. Miksi taidetta tehdään? Se on hyvä kysymys... Esitys on kaikinpuolin räävitön, kuvia kumartelematon ja hulvaton. Jotenkin tulee tunne että esitys pitää peiliä katsojan edessä että näkisimme oman tyhmyytemme ja pinnallisuutemme. Minä ainakin tunnen itseni hetkittäin todella sivistymättömäksi moukaksi tätä katsoessani.

Hahmogalleria on oudon sekava ja grosteski. Junassa matkaavat hellyyttävästi änkyttävä aatelinen prinssi Ivan (loistavan lauluäänen omaava Antti L.J. Pääkkönen), pyörätuolissaan tukkijätkän lailla kiroileva Kaunis Vasilisa (ihana Sanna Hietala), murtaen puhuva Elena Petrovna Blavatsky (myös upeasti laulava Oona Airola), neekerin ja karhun lemmenleikkien tulos Pushkin (Paul Holländer) ja mesmerisoiva Rasputin (Miko Kivinen). Näiden sielut varastaa ja maatuskanukkeihin säilöö varsin näyttävä ilmestys eli shamaani-noita Baba Yaga (hillittömän upea ja hauska Nora Raikamo), joka mennä läpystää kananjaloillaan ja värikkäine kasvoineen...

Musorgskin Näyttelykuvia soi, juna jyskyttää menemään, on outoa ja vallankumouksellista ja säkenöivää. Pelataan venäläistä rulettia, juodaan vodkaa, soitetaan balalaikkaa ja vedetään naamaan blinejä. Tunnelma on yltäkylläinen ja raskassoutuinen eli hyvin slaavilaista menoa. Baba Yaga värvää Rasputinin Ohranaan etsimään junasta viimeistä henkiinjäänyttä Romanovin perheen jäsentä, ja toisaalta myös surma-aikeisen nihilistin. Rasputin käy toimeen, valtavan magneetin avulla.

Jotenkin huvittaa kun tämä teatteriseurue (Keisarillinen Aurinkoteatteri) jää ilman taiteellista johtajaa, sen jälkeen kun Stanislavski sai surmansa Ivanin kanssa venäläistä rulettia junassa pelattuaan. Huvittaa myös, kun Baba Yaga jakaa sukset seurueelle: "saatte hiihtää niin ei vituta". Lauluina kuullaan slaavilaisklassikoita uudelleensovitettuina, ja ennenkaikkea sanoitettuina. Käsiohjelmassa (joka sinällään on varsin hyvä tietopaketti kaikenlaisia esityksen käsittelemiä teemoja) on myös laulujen sanat, iso kiitos siitä!

Baba Yaga laulaa (hieno balalaikkaimitaatio), Rasputin vetää breakdancea taustalla. Ivan toimii kuurojen tulkkina (erityisesti vittu jäi mieleen kovin kuvaavana viittomana!) ja taitaa myös korttitemput. Elenan lauluäänen vibra on mykistävä. Lopulta kaikki Kuhmon ja Vladivostokin välillä tuhoutuu, liekö siihen syynä Elenan värilliset ja värähtelevät kristallit? Onneksi Baba Yagalla on aurinkoteatterilaisten sielut tallella maatuskoissaan...

Välillä tuli mieleen opiskelijoiden speksinäytös, ilman omstart-huutoja. Vähän kaikkea ja yltäkylläisesti. Välillä mietin myös Saisio & Tuurna kaksikon Slava!:a. Tästä ei enää show parane. Esitys venyy liki kolmetuntiseksi, joka ei ole litimärin kengin ja sukin (osuin rankkasateen ja reakuuron yllättämäksi) kovinkaan kivaa. Mutta olipas se elämys!


Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Valokuvien copyright Sakari Kiuru