Välillä äänimatto hyökkää päälle, ja pääsemme osaksi musiikkivideota ja reality-tv:tä. Välillä ollaan sovittamassa uima-asua Roselle. Välillä Rose ja Twin-Twin pohtivat teini-iän rasitteita (kasvavia tissejä, finnejä, karvoja). Katselemme kissanpentuvideoita, mallinaisten kuvia. Välillä Rose kirjoittaa päiväkirjaansa läppärillä, ja pääsemme katsomaan sitä taustakankaalta. Gorillakuvia ja gorillanaamaria; tunteeko Rose itsensä välillä sellaiseksi? Rosea koitetaan analysoida monelta eri kantilta. Rose haparoi seksuaalisuutensa kynnyksellä Twin-Twinin kanssa.
Opimme että elämä ei ole tiedettä, vaan ennemminkin kertomus, runo tai tarina. Kirjallisuutta. Entä hieman Liisa Ihmemaassa -tyyppinen lappu: syö tämä niin muutut pysyvästi. Rosehan syö, ja mitä siitä seuraa? Aikuistuminen. Ah kamalaa. Muut jäävät menneisyyteen, teinitytöiksi.
On aika käsittämätöntä miten näiden miesten eleet, ilmeet ja koko käytös saavat katsojan uskomaan että siinä on nuori nainen Rose. Tai ainakin tämän katsojan saavat hyvin vakuutettua. Semmoinen mies mekossa -hupsuttelu on tästä kaukana. Hetkittäin hieman naurattaa, esimerkiksi uimapukukaupan myyjän feminiiniset elkeet, mutta enimmäkseen sitä vaan uppoutuu siihen teinien angstiseen maailmaan.
Tunnustan että tyttöjen valmistautuminen bilettämään oli hauskaa katsottavaa. Niinkuin moni muukin kohtaus. Tarkkanäköistä, ja stereotyyppistä. Rose talent-kisassa ei saa tuomaroiden sympatioita vaan pelkästään haukkuja. Paitsi sitten kun esittää kissimirriä :-) Kauhuelokuvamainen vampyyri/hirviökuvaus lopuksi koituu Rosen kohtaloksi.
Lavastus on mielenkiintoinen. Kaksi valtavan suurta vaaterekkiä, joita valaistaan kauniisti. Ne liikkuvat tarpeen mukaan, ikään kuin avautuvat. Niiden läpi kuljetaan ja niiden ympäri juostaan.
Ung scen/öst on ruotsalainen nuorille ja lapsille ohjelmistoa tekemä teatteri, jonka kotipaikka on Linköpingissä.
Tarinassa lienee opetuskin. Elämä, ja murrosikä, on pelkkää muutosta, ja lopputuloksesta ei ole mitään tietoa. Ehkä siihen kannattaa vaan heittäytyä mukaan. Pidin tästä kovasti, vaikka olikin aikamoinen sillisalaatti erilaisia juttuja. Mutta varsin maukas cocktail.
Valokuvien copyright Mattias Gårder,
paitsi Malin Axelssonin kuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti