Niin Kuin Taivaassa / Valkeakosken kaupunginteatteri 9.4.2015

Aamulehdessä tätä kehuttiin ja Laura oli kanssa aika helppo houkutella mukaan seuraksi. Eipä sitä sen kummempaa syytä taas tarvinnut. Joten auton nokka kohti Valkeakoskea ja Niin kuin taivaassa näytelmää! Mulla ei ollut mitään ennakkotietoa ko. näytelmästä, joten ilta oli sitäkin parempi, kun saatiin niin mukava esitys. Tämähän pohjautui ruotsalaiseen elokuvaan, mikä oli vallan Ruotsin Oscar-ehdokkaana 2005.

 Teatteriblogistit elämysmatkalla Valkeakoskella!

Nooh, juoni tiivistettynä: maailmalla menestynyt kapellimestari, säveltäjä Daniel Dareus palaa sydänkohtauksen ja siitä seuranneen romahduksen myötä vanhaan kotikyläänsä. Jossa kukaan ei häntä tunne. Mutta heti alkaa ostamaansa vanhaan kyläkouluun virrata kyläläisiä katsastamassa uutta julkkisasukkia.

Danielin tarkoitus olisi vaan kerätä voimia ja elellä rauhassa, mutta sitten mies joutuu vähän kuin vahingossa (ja pakotettuna) kanttoriksi ja valmentamaan paikallista kirkkokuoroa. Epäortodoksiset valmennusmenetelmät eivät kuitenkaan ole kaikkien mieleen...

Kylässä ja kuorossa vaikuttaa paljon persoonallisia tyyppejä ja Daniel saa paljonkin kuohuntaa aikaan. Taustatarinana on kuoron valmentaminen, lopulta suuriin kisoihin asti. Mutta kaikenlaista pientä sattuu ja tapahtuu matkan varrella. Ketä ukkonsa kännissä hakkaa, kuka käy supattamassa tiukkapipoisen kirkkoherran korvaan juoruja Danielista, kuka on muuten vaan äänekäs päällepäsmäri, joka on kiusannut kuorokaveriaan jo 35 vuotta.

Vaikkei tarina nyt niin ihmeellinen ollutkaan, niin siitä oli saatu kuitenkin kovin viihdyttävä paketti aikaiseksi. Christian Sandström on oikein onnistunut ohjauksessaan.

Suurimman vaikutuksen tekevät varmaan hienosti laulavat näyttelijät! Enni Hakala ihanan raikkaana Leenana (tykkäsin kauheasti tämän vaatteistakin!) lauloi kuin enkeli ja Johanna Kyykoski Gabriellana ei jäänyt yhtään jälkeen. Mitä löytöjä nämä molemmat naiset olivatkaan! Kuoroa oli harjoitettu hyvin, koska tosi mukavasti kaikki lauloivat yhteen. Tässä yhteydessä kannattaa varmaan mainita etten todellakaan ole mikään kuoromusiikin, tai minkään muunkaan musiikin, asiantuntija.

Leena ja Gabriella etummaisina

Aaro (Antero Toivonen) oli kovaääninen ja hieman moukkamainen, mutta aikaansaava paikallinen urheiluliikkeen pitäjä. Aluksi hieman ärsyttäväkin, mutta onneksi tarinan edetessä pystyy myös muuttumaan. Arttu (Jukka Peräkivi) on pienessä roolissa Gabriellan hankalana siippana. Hyvinkin erilainen rooli mitä Peräkivi veti talven aikana Viialan teatterin Diivoissa! Konservatiivisena kirkkoherrana (jolla toki on omat luurankonsa kaapissa) vakuuttaa Vesa Hasu. Tämä muistuttaa hetkittäin ihan suomifilmihenkistä pappia. Tämän vaimo Inka (Katja Sillanpää) laulaa kuorossa myös ja kuuluu Danielin ihailijoihin, kuten suurin osa muistakin kuoron naisväestä. Paitsi Helga (Kristiina Laurila) joka muutosvastarintaisena ei sulata Danielia lainkaan.

Yksi mainio tyyppi on hieman hidasjärkinen Toore. Marko Itkonen näyttelee simppeliä ja hyväntahtoista hömelöä niin taitavasti että menee täydestä läpi. Ainakin allekirjoittaneeseen.

Mutta kaikista parhain on kuitenkin Danielina säkenöivä Juha Kulmala. Missä tämmöinen upeaääninen, raamikas ja karismaa tihkuva mies on piilotellut kaikki nämä vuodet?? Tuolla karismalla ja äänellä ja ulkomuodolla pitäisi olla vetämässä päärooleja maailman musikaaleissa. Mies teki siis erittäin suuren vaikutuksen ainakin tähän katsojaan ja meinaankin suunnata kesällä Tuiskulan kesäteatteriin katsomaan herran ohjaamaa Sähkö virtaa suanis -näytelmää. Siis oikeasti, jos näyttelijä osaa laulaa, näytellä ja sokerina pohjalla väläyttelee myös sirkustaitojaan (puhumattakaan IHANASTA hiuspörröstä), niin nyt kaikki musikaalituottajat napatkaa tämä helmi käsiinne!

Juha Kulmala ei suinkaan ollut ainoa syy tykästyä esitykseen. Vaikka se juoni nyt ei tosiaan niin ihmeellinen ollut, niin hauskoja juttuja siihen oli saatu mukaan. "Sä olet näyttänyt rintoja seurakuntatalolla" toteaa kirkkoherra vaimolleen riehakkaiden kuorojuhlien jälkimainingeissa :-) Ja koska kanttori-Daniel mukamas muhinoi useankin kuorolaisen kanssa, tarttee ottaa todistusaineistoksi kuvia ja laittaa ne veispuukkiin. Hetkittäin oli sellainen kesäteatterimainen tai suomifilmimäinen olo katsomossa, mutta ei se huono juttu ole ainakaan tässä tapauksessa.

Loppu on hieman töksähtävä, koska niin moni asia jää totaalisen auki. Kuoro pääsee kyllä Itävaltaan kilpailuun, mutta mitä sitten käy? Jotenkin niin moni langanpätkä jäi solmimatta ja asia avoimeksi. Välttämättä - ja vastoin ennakko-odotuksia - tässä ei siis olekaan kovin onnellinen loppu. Ehkä tämmöisen viihdyttävän spektaakkelin jälkeen olisi toivonut jonkunsortin "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" -tyylistä loppua. Mutta kaikkea ei voi saada.

Välillä tuntui että olimme Lauran kanssa ainoat jotka nauroivat. Mutta onneksi loppua kohti muukin yleisö innostui enemmän. Esityksiä on vielä jäljellä 25.4. asti, joten kannattaa pikapikaa hankkia liput ja mennä viihtymään. Kyllä kannattaa!

Ja erityismaininta yhdestä parhaimmasta väliaikaleivoksesta ikinä! Minä nautin sellaista aniharvoin, eli en juuri koskaan (jos näillä teatterikäynneillä joka esityksessä vetäisi leivoksen olisin nykyistäkin lihavampi!), mutta nyt sorruin kun oli puolukka-valkosuklaakakkua. Ja se ihan suli suussa. Kyselin keittiön porukoilta mistä näitä saa, ja oli kuulemma Fazerin tuotantoa. Nam nam.

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Esityskuvien copyright Janne Kulosaari, muut kuvat omia.