Edward Scissorhands / Sadler's Wells 11.1.2015

  

Tiedossa oli, että ilman kyyneleitä ei tästä selvitä. Kun ei koskaan selvitä leffaversiostakaan. Oikeassa olin. On kyllä vähän noloa, että aina kun käyn Sadler's Wellsissä, niin poraan kuin Niagara. No, siellä vaan on nyt niin hyviä esityksiä aina kai sitten. Tai semmosia mitkä saa mut vollottamaan. Tai jotain.

Edward Scissorhands on alunperin hieno Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990. Se on aina ollut yksi mun suosikkileffoja, joten oli itsestään selvää että kun oli mahdollista mennä katsomaan siihen perustuvaa balettia niin menin. (Tai onkohan oikein puhua baletista, koska enemmän tämä kai nykytanssia on kuin perinteistä balettia.) Onneksi pääsin tammikuussa katsomaan viimeisenä mahdollisena esityspäivänä. Tämän jälkeen esitys on kiertänyt Englantia.

Sitäpaitsi kun esityksen takana on Matthew Bourne ja New Adventures-porukkansa, niin menen katsomaan ihan mitä hyvänsä. Joutsenlammen näkeminen livenä kahdesti oli se alkusysäys. Mies tekee innovatiivisia ja uniikkeja koreografioita ja ohjauksia. Ne vetoavat muhun kovasti, monellakin eri tasolla.

Edward Saksikäden tanssiversio ottaa vähän erivapauksia elokuvasta, mutta oli toimiva kokonaisuus kuitenkin. Tarina keksijän luomuksesta, joka jää keskeneräiseksi. Keksijän kuoltua Edward asuu ypöyksin suuressa goottilinnassa - ja väkertää itselleen saksista kädet. Sattumien oikusta (ja erään sinnikkään meikkikauppiaan myötävaikutuksella) Edward päätyy naisen kotiin asumaan. Elokuva, ja baletti, kuvaavat erilaisuutta, ja miten yhteiskunta suhtautuu näinkin uniikkiin ilmestykseen kuin Edward on. Mukaan on ympätty myös katkeransuloinen rakkaustarina. Suuria tunteita ja mahtipontista musiikkia (kyllä, myös sitä Danny Elfmanin leffaan tekemää).

Mulla oli taas kerran erinomainen paikka sivukatsomossa. Tässä näkymä.

Pääroolissa vuorottelevat Liam Mower ja Dominic North, ja mun osalle osui North. Ei mitään moitittavaa herran roolista. Sopivan kömpelöä tanssia (ei voi kovin sujuvaa saksien kanssa ollakaan!) mutta hirveän kaunista ja joustavaa kumminkin. Yhden Dominic Northin haastattelun voi muuten lukea täältä, jos kiinnostaa enemmän tämä 31-vuotias heppu. Liam Mower (se alkuperäinen Billy Elliot!) oli sitten Monroen perheen poika. Katy Lowenhoff oli Kim Boggs, Edwardin ottoperheen teini-ikäinen tytär. Näissä kaikissa promokuvissa taitaa kuitenkin olla  Ashley Shaw, roolin toinen tanssija. Tom Clark tanssi Kimin poikaystävän Jimin roolin (mikä ärsyttävä tyyppi!). Muutenkin tässä kierrätetään rooleja tosi paljon.

Edward osaa muotoilla saksillaan niin kaupungin koirat, pensaat ja naisten kampaukset. Ja osaa niellä miekan taidolla mitä voi vain kadehtia! Ja se (uni)kohtaus, missä Edwardilla onkin normaalit kädet, ja pääsee tanssimaan Kimin kanssa oikeasti. Karu paluu todellisuuteen, kun Kim ja poikaystävänsä sopivat riitansa ja palaavat yhteen - ja Edwardilla on taas sakset käsinään :-( Tästä vieläkin tunteikkaampi kohtaus on se lopun, lumipatsaan muotoilu...

Lavastukset olivat ihan huippuja. Sopivan synkkä linna Edwardin kodiksi ja pastellisävyisiä amerikkalaisia lilliputtitaloja Hope Springsin kaupungissa. Puvustukset noudattivat samaa linjaa; pastellia ja periamerikkalaista tyyliä kaikinpuolin. Sitä goottihenkeä edustaa synkänpuhuva Edward, joka näyttää vieläkin erilaisemmalta puhtoisten amerikkalaisten ydinperheiden unelmalähiöissä. No, onhan siellä myös yksi mustiin pukeutunut goottiperhe. Joka perheellä on 2 lasta (tyttö ja poika).

Edwardin aika tyköistuva ruskea nahkapuku on kerrassaan silmiä huikaiseva ja häikäisevä! Lez Brotherston vastaa sekä pukujen että lavastuksen suunnittelusta, mahtavia olivat kummatkin. Kaikki Edwardin vaatteet tonttupiposta smokkiin olivat supernäyttäviä. Varsinkin alussa käytetään paljon videoprojisointeja ja tässä on lavennettu kertomusta keksijästä ja hänen elämästään (ja kuolemasta) linnassa. Toimivat hyvin. Ja on kiva saada enemmän taustaa elokuvalle.

 

Sadler's Wellsissä tämä oli joulusesongin perhehitti, ja myi nopeasti loppuun. Sopivasti niitä jouluisia teemoja tässä onkin, yhdessäkin kohtauksessa Edward sotkeutuu kaupungin joulukuusen valoihin...

Väliajan jälkeen Edwardilla on Edwardo-niminen kauneus/muotoilusalonki, valkoinen takki ja taiteelliset viikset! Kaupungin joulujuhlassa pahat pojat juottavat E-ressun humalaan, ja eihän siitä hyvää seuraa.

Eikä himppasen noloa, kun ohjaaja/koreografi Matthew Bourne oli siinä mun takana kun tein lähtöä paikaltani, ja pari ihmistä pyysi siltä nimmaria. Ja minä myös. Punaisine silmineni. No, oli laittanut mun twiitin aiheesta suosikkeihinsa, niin ehkei se sitten niin kamalaa ole. Ehkä se on tyytyväinen että ihmiset on niin liikuttuneita sen esityksistä? Mutta on se ihan guru, hyvä kun sain änkytettyä sille kehujani...

Ei tämä ehkä niin henkeäsalpaavan kaunis ollut kuin Prinsessa Ruusunen tai Joutsenlampi, koska sitä periamerikkalaista pastelliautuutta oli liian paljon verrattuna gootti-Edwardiin. Lisäksi tässä oli tanssillisesti enemmän muuta kun perus-balettia. Mutta erinomaisen kaunis ja liikuttava tarina ja upeasti toteutettu. Ja jos kohdalle osuu niin ehdottomasti menen katsomaan uudelleen.

Ensi jouluna Sadler's Wellsissä onkin taas Prinsessa Ruususen goottibaletin vuoro. Pakko kai se on koittaa sekin livenä nähdä, koska on varmasti vielä parempi kuin tallenteena. Liput ovat jo myynnissä.


Esityskuvien copyright Johan Persson
Viimeisen esityskuvan copyright Foteini Christofilopoulou
Loput kuvat omia