Black Regent: Knights of the Invisible / Southbank 12.1.2015

Ja jatketaan nykysirkuksella kun sille tielle on päästy. Lontoossa oli tammikuussa kansainväliset miimifestivaalit (London International Mime Festival) ja esitykset pitivät sisällään kaikenlaista, akrobatiasta alkaen. Black Regent oli brittiläisen Knights of the Invisible -ryhmän uusin esitys. Tai ryhmän ja ryhmän, kun kyseessä on yksi tanssija/akrobaatti Iona Kewney ja yksi muusikko/esiintyjä Joseph Quimby. Duon sitten.

En osaa oikein sanoa tykkäsinkö tästä vai en. Välillä tuntui pahalta katsoa kun keskitysleirimäisen laiha nainen vääntää itseään sellaiseen solmuun että huh. Esitys oli jonkunlainen yhdistelmä tanssia, akrobatiaa, permantovoimistelua, sirkuksen käärmenaista ja epilepsiakohtausta. Aika kiehtovan näköistä, mutta...

Koko juttu alkaa sillä kun kaikinpuolin isokokoinen puolialaston ja tatuoitu mies (Quimby) kantaa pienen hennon naisen estradille, ja menee itse soittamaan koskettimia/syntikkaa/tietokoneita ja välillä laulaakin. Sitten nainen alkaa liikehtimään, välillä hypnoottisen hitaasti, välillä kuin sähköiskun saaneena.

Välillä nainen hinaa miestä pyöräalustalla keskelle lavaa. Välillä hän pyörii/tanssii/heittelee pahvilaatikoiden kanssa, välillä keinuu ja roikkuu katosta narusta. Nainen on pukeutunut hyvin niukasti, vähän rääsyihin.

Kaikinpuolin hyvin omalaatuinen ja omintakeinen esitys, joka jättää katsojan aika hämmentyneeksi. Ainakin minut. Outo ja kummasti kiehtova. Hypnoottinen musiikki sopii tähän kyllä erinomaisesti.

Satuin osumaan esitykseen, jonka jälkeen tekijät vastailivat yleisön kysymyksiin. Vastaukset ja keskustelu ei auttanut yhtään sekavien ajatusteni selkeytymistä. Iona sanoi ensimmäisenä, ettei halua selittää töitään lainkaan; jokainen katsoja saa luoda oman tarinansa. Josephin kommentti tähän että onhan se hieman ärsyttävää, vähän kuin elokuva mistä ei kerrota juonta, mutta tarina ei jätä rauhaan. No niinpä!

Iona sanoi ettei hän tee kaunista sirkusesitystä. No, tässä olen samaa mieltä. Teknisesti se oli upeaa ja kiehtovaa, mutta ei välttämättä kaunista.

Joseph sanoi musiikista, että enää se ei ole niin improvisoitua kuin ennen, ja nykyään käyttää ääntään enemmän myös. Hän on laulanut lukuisissa omissa bändiprojekteissaan. Yhdessä Ionan kanssa ovat tehneet töitä viitisen vuotta.

Ionan oma tausta on kuvataiteessa, ehkä siksi esityskin on tämmöistä? (Ionalla on myös omien töiden taideblogi). Yleisössä oli paljon tanssijoita ja muita esiintyjiä, ja kysymykset koskivat paljolti sitä tanssillista ilmaisua.

Ei yhtään harmita että menin katsomaan, mutta en tiedä haluanko ihan heti nähdä uudelleen ihan vastaavaa.


Keskimmäisen kuvan copyright Ben Hopper
Muiden kuvien kuvaajaa en löytänyt.