En ollut suunnitellut meneväni katsomaan Pekka Töpöhäntää lainkaan, mutta nähtyäni hulvattoman hauskan Silakanylistyslaulun ensemblen esittämänä (Mika Honkanen Monnina etunenässä) tulin toisiin aatoksiin. Jotta sekin on nyt sitten nähtävä.
Toinen näytelmä mitä en viime helmikuisen syyskauden esittelytilaisuuden perusteella ajatellut tulla katsomaan oli Valkoinen. Ei siksi että se on lasten/koko perheen näytelmä, vaan oman ajanpuutteen vuoksi. Nähtyäni tänään pätkän Jukka Saikkosen ja Juha-Matti Koskelan mimiikkaa lähentelevästä esityksestä, taidan muuttaa mieltäni tämänkin katsomisen suhteen! Näytelmä sopii myös ihan perheen pienimmille, ekaksi teatterikokemukseksi. Hmmm... mistäköhän mä saan jonkun lapsen matkaani?
Odotellassamme Vielä Ehtii:n isojen lavasteiden paikalle roudausta, teatterinjohtaja Maarit Pyökäri kertoi tarinaa tädistään, joka vanhoilla päivillään leskeksi jäätyään löysi uuden rakkauden. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä! Omat vanhempani ovat varmaan tulossa katsomaan tätä, ja mikä jottei, nimittäin sen verran hersyvää juttua luvassa. Ja Roineen Eilan "passiivinen pedofiili" vakuutti ainakin minut. Ja tässä on myös bonuksena Maria Aro!
Jos muuta syytä Vanhan Naisen Vierailun katsomiseen et keksi, niin Mika Honkanen jodlaamassa on sitten ehkä sellainen. Ja toinen erinomainen syy minkä tahansa katsomiseen on Tuire Salenius! Näimme kohtauksen missä Nainen palaa kotikonnuilleen ja delegaatio kylän miehiä on vastaanottamassa rouvaa. Tätä odotan kyllä kovasti. Sitäpaitsi kova mieskolmikko Janne Kallioniemi, Jyrki Mänttäri ja Tommi Raitolehto on mukana myös tässä.
Tarina määräaikaisesta rakkaudesta. Näin Pyökäri kuvaili Kaikki on Kohta Hyvin näytelmää. Niinkin sen voi sanoa, tämä Benjaminin ja Rasmuksen rakkaustarinan 80-luvun Ruotsista, ajalta kun HIV teki tuloaan ja tuhoaan. Seurasimme koskettavaa kohtausta missä Rasmus kipuilee kotona, Benjamin tulee töistä ja kohtaa ahdistuneen ja itsesääliin vajonneen rakkaansa. "Mua rumempaa ei ole" toteaa Rasmus, kun sairaus runtelee kauniit kasvot ja peiliin ei pysty enää katsomaan voimatta pahoin. Mun sydäntä ainakin riipaisi Rasmuksen toteama "sun pitää tottua siihen, että musta on tullut ruma". Traagisesta hetkestä siirrytään tyynysotaan T. Rexin I Love To Boogien soidessa (joka mulla yhdistyy voimakkaasti Billy Elliotiin, leffaan ja musikaaliin!). Ja lopuksi Rasmuksen äidin soittoon - ja Benjaminen kommenttiin: "Mitä me sanotaan sun vanhemmille kun ne huomaa kuinka laiha sä olet?".
Kokoajan olen tiennyt että ko. näytelmässä tulen itkemään kuin Niagara, koska niin kävi myös tv-sarjaa katsoessa. Kirjatrilogian kolmas osa ilmestyy suomeksi nyt syksyllä, joten luen ne kaikki 3 sitten kerralla. Lisää kyyneliä siis luvassa niin kirjojen kuin teatterinkin parissa. Sitäpaitsi Juha-Matti Koskela on erinomainen valinta Rasmukseksi, teatterin uudesta vakikiinnityksestä Severi Saarisesta en osaa vielä sanoa mitään (en muistaakseni ole nähnyt kuin kerran lavalla eli Turun kaupunginteatterin Rocky Horror Show'ssa viime vuonna Rockyn roolissa).
Kainon Laulu ei oikein nyt iske, mutta varmaan senkin katson... ehkä.
Rakkauslaulua ei voitu siirtää suuren näyttämön todellisuuteen, jotta tutustuimme harjoituskuviin sekä roolihahmoihin. Nuorempaa Billyä esittää kestosuosikkini Janne Kallioniemi ja vanhempaa Pentti Helin. Tämän vaimoa Maggieta Heidi Kiviharju (nuorena) ja Jaana Oravisto (vanhana). Suurena Abi Morganin tekstien ystävänä tämä on mulla kanssa aika korkealla odotuslistallani.
Illan kohokohta esityksistä ei allekirjoittaneelle ollut teatterin suursatsaus Evita, vaan Yöllisen Koiran Merkillinen Tapaus. Siitä nähtiin alkukohtauskatkelma. Auvo Vihro isän roolissa vaikuttaa hyvältä, mutta niinhän Vihro aina. Niiden näyttelijöiden ketkä esittävät lennossa vaihtuvia rooleja yllä oli ruskeat trikoomaiset vaatteet - siihen päälle on nopea ja helppo vetää tarvittava rooliasu. Jyrki Mänttärillä (Christopher) hirmuisen iso turkoosi huppari, jonka sisään mies melkein hukkuu. Vähän jäi sekavat fiilikset tästä pätkästä. Mutta hirmuisella mielenkiinnolla odotan ensi-iltaa!
Illan virallinen ohjelma loppui Evitaan ja pääsimme näkemään molemmat miehitykset lavalla yhtäaikaa. Esityksissähän mukana on iso liveorkesteri, nyt vain nauha. Olihan siinä, lavalla näyttävää lattarimenoa ja paljon porukkaa. Kuulimme kappaleen Buenos Aires. Itseä hahmona eniten kiehtoo Che, ja siinä roolissa vuorottelevat Jari Ahola ja Juha-Matti Koskela, joten kumpikin miehitysversio on pakko nähdä. Mulle Evita on musikaalina uusi tuttavuus eli en ole sitä lavalla ennen nähnyt. Tänä syksynä sitten ainakin 3 kertaa, koska Tukholman Göta Lejoniin liput hankittu lokakuun lopulle (Tanskan koiranäyttelyreissun yhteydessä meinasin poiketa). Siellä Chen roolin vetää iki-ihana Patrik Martinsson!
Ilta oli siis mukava, tiivis tunnin läpileikkaus yhdeksään kiinnostavaan uuteen esitykseen (ja siihen vielä vanhat päälle, sekä vierailut ja TTT Klubin esitykset). Tapasin livenä ensimmäistä kertaa myös yhden teatteribloggaajakollegan eli Siirin ja toki myös miljoonatta kertaa ystäväni Lauran. Lisäksi oli mukava jutella molempien TTT:n tiedottajien Sarin ja Mikan kanssa.
Ilta kruunautui Yöllisen Koiran ohjaajan Otso Kauton sekä pääosamiehen Jyrki Mänttärin haastattelutuokiolla. Mutta siitä sitten erillinen postaus.
Tilaisuudessa ei saanut kuvata, joten käytetään sitten pressikuvia.
Valokuvien copyright Kari Sunnari / TTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti