Mitäköhän tästä sanoisi. Olisikohan asiaa auttanut jos olisi nähnyt herrojen Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä "työn muutosta käsittelevän" trilogian aiemmat osat Päällystakki ja Euroopan Taivaan Alla? En tiedä. Vaikkei tämä nyt ihan mitenkään ilmeisesti suoraan jatkoa ollutkaan.
Näin viime vuoden lopulla näytelmästä lukuharjoituspätkän, ja se vaikutti hauskalta ja kiinnostavalta, sekä tietenkin hyvin ajankohtaiselta. Todellisuus oli toinen.
Olihan se toki ajankohtainen. Hirveä määrä henkilöitä, joista osa varsin riemastuttaviakin tyyppejä. Kaiken keskellä perusinsinööri Antero Alapylpyrä (Tom Lindholm) haahuaa, tekee töitä, grillaa, innovoi, saa potkut, ajelehtii, juo viinaa, joutuu pohjalle ja sieltä uuteen nousuun.
Kaikki muut näyttelijät vuorottelivat kertojan roolissa, kuka repliikkinsä muistaen paremmin ja kuka ei.
Mari Turunen esitti Anteron vaimon lisäksi neljää muutakin roolia. Jeesus oli näistä tyypeistä kyllä viihdyttävin. Tykkään Tuija Ernamosta kovasti, mutta nyt täytyy sanoa että ei ihan iskenyt. Ok, roolihahmoja oli kauhea liuta (12) mutta kellään ei ihan hirveän mittavaa vuorosanamäärää ollut. Silti kuiskaajan (tai pikemminkin huutajan, koska istuin takarivillä ja sinne asti kuului erinomaisen hyvin) apua tarvittiin lukuisia kertoja. Äh. Pettynyt. Rooleissa sinällään ei ollut valittamista, mutta tuo häiritsi esitystä (tai ainakin mua) ihan liikaa. Ja kun ei ollut edes eka kerta. Ensi-ilta oli viime viikolla, mutta...
Ville Majamaa viidessä roolissaan oli myös ehkä normaalia vaisumpi. Mutta esityksen helmi oli kyllä Esa Latva-Äijö. 15 eri roolia ja suvereenisti mies hoiti hommansa. Bravo!
Mä tunnustan että en saanut oikein missään vaiheessa kiinni punaisesta langasta. Mikä se näytelmän viesti oikein oli. Joo, muuttuvat työt ja globalisaatio ja muuta sellaista, mutta mä olen kai sitten niin tyhmä katsoja etten oikein ymmärtänyt. Nauroin monessakin kohtaa, mutta silti sain poistua katsomosta kolmen tunnin (pitikö vielä olla niin pitkäkin??) jälkeen hämmentyneenä. Seuralaiseni oli samoilla linjoilla kanssani, ja vaikka katsomossa tyrskähdeltiinkin, niin ei poislähtiessä ainakaan mitään kauheaa suitsutusta kuulunut.
Melkein teki mieli väliajalla lähteä kotiin. Muutama taisi meidän penkkirivillä niin tehdäkin.
TT:n sivut sanovat:
"Fantasiansekainen komedia kuvaa hykerryttävästi sirkukseksi ja kabareeksi muuttunutta rahan globaalia maailmaa, jossa kukaan ei enää tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kehuttu ja palkittu näytelmä on komedia maailmastamme, missä pankkiirit ovat muuttuneet velhoiksi ja ennustajiksi teltoissaan."
Onneksi luin tämän vasta nyt! No, saattoihan se Jatkuvaa Kasvua tuollainenkin olla.
Kuvien copyright: Tampereen Teatteri / Harri Hinkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti