Kyseessä siis hyvin musiikkipitoinen näytelmä. Onneksi kumpikin pääosan esittäjä osasi laulaa melkoisen mukiinmenevästi. Musiikin sovituksesta ja johdosta taas kerran Eero "Safka" Pekkonen. Majanlahden Antti vastasi ohjauksesta.
Niina Sirén-Haapasaari oli erinomainen nuorena Maijana. Hyvin laulava ja näyttelevä Niina on ollut nyt jo monessa näytelmässä mukana pääroolissa (ja enää mua ei niin hämää se suuri suukaan). Vanhana Maijana Katja Vatula, sopivalla tavalla eleetön ja elämää kokenut. Rami Mäkelä oli tosi hyvä valinta Jannen rooliin. Raamikas, hyvä laulaja ja muutenkin passeli pari Maijalle. Oli myös tosi mukava nähdä muutamia vanhoja tuttuja taas lavalla muutamien vuosien paussin jälkeen. Kuten vaikkapa Mecklinin Seppo ja Hautalan Linda, jotka esittivät mallikkaasti Millangårdin rovastia vaimoineen. Muutkin näyttelijät olivat oikein kelpoja. Pitkäsen Helillä oli koreografioiden ja tuottajan roolin lisäksi lavallakin kiinnostava osa eli Meri. Ei puhetta, pelkkään tanssia ja liikettä hienossa puvussa ja maskeerauksessa.
Joukkokohtauksissa NTT on monesti parhaimmillaan, ja niin taaskin. Varsinkin miesporukan laulut on ihania. Siitä kiva esitys taas että se tarjosi hauskoja hetkiä (mm. puolialaston Näkki a'la Pertti Mikkola) mutta myös paljon surullisia ja vakavia hetkiä.
Lavastus oli taas kerran tuttua Huillan Tapsan kädenjälkeä, ja aika vähillä oli saatu merellinen tunnelma aikaan. Puinen laituri dominoi lavaa ja muutamia verkkoja seinillä. Meritunnelman luomisessa auttoivat taustalla videoprojektiot, missä erilaiset merikuvat, taivaat jne loivat tunnelmaa (yhdessä saaristohenkisen ääniraidan kanssa). Tero Koivisto oli tehnyt valo- ja äännisuunnittelun. Pidin kovasti myös sinisävyisistä puvuista (a'la Marjo Lundén, joka vastasi myös kampauksista ja maskeerauksesta).
Maijan ja Jannen iso rakkaustarina toimii tässä punaisena lankana. Vaikka liitto olikin järjestetty, niin yhteiset vuodet, koettelemukset ja eletty elämä Myrskyluodossa sitoo parin lujasti yhteen, ja sen huomaa hyvin tarinan edetessä. Toinen teema mihin kiinnitin huomiota oli tuon ajan ihmisten, erityisesti Maijan, taikauskoisuus. Enteitä ja merkkejä nähtiin kaikkialla. Maija kasvaa nuoresta ja kokemattomasta tytönhuitukasta vanhaksi ja viisaaksi naiseksi, joka vielä vanhoilla päivilläänkin opettelee kirjoittamaan.
Kaikenkaikkiaan taas kerran hieno näytelmä osaavalta porukalta. Bonusta käsiohjelman välissä olleesta nenäliinasta (vaikkei sille nyt käyttöä ollutkaan). Pitkästä aikaa tuli nautittua oikein väliaikateet tutulla suklaaviinerillä. Kesän esitykseen pitäisikin varata liput samantien. Sitäpaitsi NTT täyttää sata vuotta tänä vuonna, eli yksi syy lisää vierailla. Tosin Maija-esitykset (ja lisänäytöksetkin) ovat loppuunmyytyjä (oli sielläö kyllä vapaita paikkoja salissa), mutta kesälle mahtuu vielä!
Kuvien copyright NTT/Jaana Viinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti