Edellisestä vierailusta Teatteri Jurkkaan on vuosikausia. Kuolemaksenikaan en muista mitä siellä olen ollut katsomassa, mutta saattaa olla jopa 20 vuotta aikaa!
Mutta halusin nähdä McNallyn näytelmän, ja miespääosan Tommi Eronen kiinnosti myös. Frankie ja Johnny on tarina kahdesta työkaverista, toinen kokki ja toinen tarjoilija. He päätyvät viettämään yötä yhdessä ja siitä näytelmä alkaakin. He miettivät ollako vai eikö olla, ja siinä se koko kuvio sitten oikeastaan onkin. Välillä syödään lihamurekeleipiä, välillä katsotaan telkkaria, välillä riidellään ja sitten taas pussaillaan. Kumpikaan ei kyllä taida olla ihan normaali :-) Kauhean repivää ja kuluttavaa tommonen. Toinen haluaa suhteelta KAIKEN, ja toinen ei tiedä mitä haluaa.
Molemmat näyttelijät olivat kyllä taitavia, ei siinä mitään. Elina Hietalaa en muista nähneeni koskaan missään. Mutta Tommi Erosen kyllä monesti. Parhaiten ehkä on jäänyt mieleen Q-Teatterin loistavasta Pirun Kaunis Tyttö-näytelmästä, joka oli klassikko! Mutta teatterin lavalla ehkä viimeksi Veljeni Leijonamielen Korppuna, Suomenlinnan kesäteatterissa 2003 (Q-Teatterin ja Ryhmäteatterin kimppatuotanto). Mies on syntynyt -68, mutta oli NIIN timmissä kunnossa että oksat pois. Ei varmaan grammaakaan rasvaa kehossa. Tätä ei voinut olla huomaamatta, koska mies oli paidatta koko ensimmäisen näytöksen ajan.
Teatteri Jurkka on pikkiriikkinen, olisiko siellä 40 asiakaspaikkaa. Sellainen intiimi huoneteatteri, missä näyttelijät tulevat ihan iholle.
Ihan hyvä esitys, mutta ihan niin huikea ei ollut kun ehkä ajattelin sen olevan. Katsomisen arvoinen kyllä. Liisa Mustonen vastasi ohjauksesta. Paremmin ehkä näyttelijänä tunnettu on näemmä alkanut ohjaamaankin. Niin, ja se nimibiisi (alkuperäisteoksen nimessä oleva eli Debussyn Clair de Lune) soi tässä...
Paikkoja oli tyhjänä joitakin, ja muutenkin esityksiin saa vielä lippuja, ettei siis ole kauhean suuri menestys ollut. Yleensä kai Jurkan esitykset myy nopeasti loppuun, kun on niin pieni paikka. Pitää kyllä erikseen mainita huono karkkivalikoima: Myntoneita ja Fazerinaa, yöh. Mutta asiakaspalvelu kyllä hienoa, mulla oli nimittäin alunperin liput varattu 3.1. esitykseen. Mutta laittoivat viestiä kun olin joululomalla Englannissa, että se on peruttu. Sain sitten sumplittua liput tälle päivälle näppärästi sähköpostilla.
Elokuvaversiota en ole nähnyt, Al Pacino ja Michelle Pfeiffer esiintyvät siinä. Enpä taida nyt niin välittää nähdäkään, koska kumpikaan heistä ei lukeudu suosikkeihini, ja kun ei tarinakaan nyt tämän ihmeellisempi ollut. Seuralaiseni taas piti kovasti.
Ja vielä mukava bonus. Teatteriin tuli mies pyörätuolilla, ja siinä ulko-ovella on kynnys (vanha krunikkalainen kerrostalo kun on). Hienoa nähdä kun näyttelijä (tässä tapauksessa Eronen) käy auttamassa pyörätuolin sisään.
Kuvan copyright Jukka Mykkänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti