Olisin halunnut mennä katsomaan tänne Above The Stagiin niiden joulupantoa, missä oli Ian Hallard yhdessä pääroolissa, mutta se loppui perjantaina ennenkuin päästiin Lontooseen. Mutta olin jo sen verran surffaillut teatterin sivuilla, että tämä tarttui sitten haaviin.
Ennakkonäytös, ja valitettavasti käsiohjelmat eivät olleet saapuneet vielä painosta. Lupasivat lähettää kunhan saavat ne (muistutin Twitterissä vielä ja tulossa kuulemma on). Käsiohjelmakin on tulossa mulle postissa, mutta mailasivat PDF:n ystävällisesti!
Mutta siis. Teatteri oli uusissa tiloissa, Vauxhallin metroasemalta pienen kävelymatkan päässä. Rautatiesillan alla, eli junien mekkala kuului hyvin pieneen saliin. Ja pieni se olikin, ehkä 40 katsojaa mahtui. Yleisö oli varsin miesvaltaista, olisiko yksi naispari ollut. No, jos näytelmän nimi on The Gay Naked Play, niin ei ehkä muuta voi olettaakaan :-) Ei vaiskaan, vaan koko Above The Stag teatteri on hyvin gay-profiloitunut (onko tämmöstä sanaa edes olemassa? No nyt on).
Lippujen hinta ei päätä huimannut (£12/kpl). Niitä ei saanut omaksi, vaan ne kerättiin sitten ovella pois.Paikassa oli myös ihan hyvin varusteltu baari. Ja kuten Lontoossa asiaan kuuluu, juomat saa ottaa mukaan katsomoon.
David Bellin kirjoittama näytelmä oli satiiri viihdeteollisuudesta. Tarkemmin ottaen pikkuinen New Yorkilainen teatteriseurue Integrity Players haluaa tehdä korkeatasoista Taidetta, mutta valitettavasti se ei taas katsojia kiinnosta. A'vot, hankitaan ruoriin kaupungin johtava ja menestynyt gay-teatteriporukka, jotka tuovat mukanaan nimekkään pornotähden, joka taas haluaa siirtyä vakavampaan teatteriin. Tarkoituksena on tehdä uusi versio Mel Gibsonin The Passion of the Christ-elokuvasta.
Näytelmäryhmää vetää nuori, esikoista odottava pariskunta, sekä naisen äiti, joka hoitaa teatterin rahoituksen (että tytär saa toteuttaa itseään lavalla). Lisäksi seurueeseen kuuluu hieman reppanan oloinen kaveri Harold, joka huomaakin olevansa homo, ja nimenomaan Harold yhyttää "pelastajat" avuksi. Melkein parhaista roolisuorituksista vastaa kuitenkin tämä 3-henkinen gay-ryhmä. Eli samaa mieltä kun tämän kriitikin kirjoittaja:
The show is stolen, however, by the appalling trashiness of the gay theatre
production team. Chris Woodley, Robert Hannouch and Toby Joyce
squabble, screech and preen their way through the show: ‘self-
respecting, self- destructive gays’ and representations of what theatre
audiences really want to see – “no one buys a ticket for Coriolanus
unless they are studying it or are on subscription!”. Their shocking
antics prove them frustratingly right as they bring to the stage a
frenetic, compelling energy. They bring the ‘Gay’ to The Gay Naked Play,
but also the glue that binds the reasoning behind this satire together.
Hauska, välillä ehkä hieman vahingossakin. Hyvin camp-henkinen, ja roolit vedetty aika överiksi. Mutta viihdytti kyllä kovasti.
Tänne teatteriin palaan mielelläni jatkossakin, kiva tunnelma kaikkiaan. Ja vaikka oli hyvin amatöörimaista hetkittäin, niin ei haitannut. Sitäpaitsi henkilökunta tosi ystävällistä ja ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti