Olen joskus vuosia vuosia sitten käynyt Rauman kaupunginteatterissa viimeksi, mutta tämän esityksen nähtyäni uskon että jatkossa käyn hieman useammin.
Tapio Liinojan ja
Reidar Palmgrenin kynäilemä
Rakastunut Ryti on meinaan napakymppi!
Toki hieman haikeansurullisissa merkeissä menin tätä katsomaan. Tämä näytelmä jäi
Antti Majanlahden viimeiseksi ohjaustyöksi, koska hän menehtyi äkillisesti vain kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Työryhmä jatkoi näytelmän viimeistelyn esityskuntoon teatterin taiteellisen johtajan
Otto Kanervan ohjauksessa. Mutta esityksestä tuli upea kunnianosoitus Antin pitkän ja monipuolisen teatteriuran muistolle.
Omat tietoni Risto Rydin elämästä olivat vähintäänkin puutteelliset. Mutta nyt taas olen paljon viisaampi ja tämäkin aukko yleissivistyksessä on paikattu. Toki tämä on draamaa, mutta eiköhän Ryti-faktat ole kuitenkin oikeita. Esityksen nähtyäni heräsi heti hinku marssia kirjastoon lainaamaan joku hyvä yleisteos Rytistä. Lähinnä itse tiesin enemmän sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ja sen seurauksista, mutta Rydin edesottamukset ennen sotaa olivat vähintään yhtä kiinnostavia.
Näytelmässä keskitytään Rydin aikuisikään, aina raumalaisen lakiasiantoimiston kautta poliittiseen uraan ja ministerihommiin sekä tietysti myös hieman presidenttiyteen. Mutta aika paljon on sitä yksityiselämääkin, vai ajatteleeko joku näytelmän nimen viittaavan kenties Rydin ulkoministerin pestiin? Ihana Gerda tulee ja herra Ryti on mennyttä miestä. Hersyvänä Gerdana nähdään
Tiia Ollikainen. Tämä mukautuu, sopeutuu ja tukee miestään, omat vaikeutensa sivuun sysäten. Ollikainen kannattelee vaativaa rooliaan taitavasti. Tämän Gerda on elävä ja hengittävä nainen, ja ilman tätä naista ei Ryti varmaan olisi selvinnyt kaikista koittelemuksistaan.
On kummaa miten kaljuperuukki ja taitava maskeeraus (a'la
Tuula Kupiainen-Koivisto) muuntaa näyttelijän ilmetyksi Risto Rydiksi.
Jaakko Tohkanen tekee hienon, hienon roolin, ja on ulkoisestikin hyvin rytimäinen. Ne hiushaivenet kaljun yli, pienet huolitellut viikset, hieman kalamaisen kylmät silmät. Jos en tietäisi että lavalla on näyttelijä, niin menisin kyllä ihan lankaan. Tämän Ryti on pikkutarkka, sulkeutunut, estoinen ja ahdistunutkin. Gerdan tulo elämään tuo valoa ja iloa, kunhan nyt ensin saisi suunsa auki ja kosittua. Ryti tuntuu terävästä älystään huolimatta ajelehtivan pestistä toiseen, kun on velvollisuudentuntoinen ja liian kilttikin. Numeroiden kanssa hän haluaisi pelata eikä ihmisten. Oman terveytensä uhallakin hän uhraa itsensä Suomen hyväksi. Ja vielä moneen kertaan. Kyllä Tohkanen herättää Rytin ilmieläväksi ihmiseksi siinä meidän silmien alla.
Se sotasyyllisyysoikeudenkäynti aloittaa koko teoksen, ja vankilasta käsin seuraamme vuosien kulkua, Rydin muistellessa ja kertoessa tarinaansa Annikki Salmelle, luottohoitajalleen. Annikki kuuntelee, mutta myös kommentoi aika kärkkäästikin asioita.
Mona Lehtola tekee hienon roolityön tässä. Ihanan topakka hoitsu!
Toinen merkittävä henkilö näytelmässä on Alfred Kordelin.
Pertti Koivula on mainio tässä räiskyvän ja värikkään teollisuuspampun roolissa. Kordelinin elämä kietoutui aika oleellisesti Rydin elämään, aina siitä asti kun tämä purjehtii asianajotoimistoon ja uskoi liikeasiansa Rydin hoitoon. Värikäs ja boheemikin Kordelin oli piinkova liikemies, mutta myös avokätinen kulttuurimesenaatti (tämän kuoleman jälkeen
Kordelinin säätiö on avustanut suomalaista tiedettä ja kulttuuria kymmenillä miljoonilla). Röyhkeä ja hetkittäin hieman rasittava Kordelin tunkee mukaan Rydin häämatkallekin. Koivulalla on toinenkin pieni rooli, nimittäin meedio Kahmana. Kaamean överi tyyppi tämä punaisessa samettitakissaan! Ja vielä ravintolassa: "olipas laulaja aivan Alfredin näköinen". No kas!
Kaikkia Rydin elämänvaiheita seuraillaan elävän musiikin säestyksellä. Nelihenkinen orkesteri (
Timo Koskinen, Seppo Kylänpää, Arto Mäkelä ja
Perttu Suominen) töröttää lavan keskellä ja soittaa taustamusiikkia, kuin ravintolan tanssibändi. Välillä aina joku esiintyjä tarttuu mikkiin ja lurauttaa biisin. Ja kyllä niitä laulutaitoisia piisaakin! Ratkaisu on toimiva ja ajan hengen mukaiset sävelet vievät tunnelmaa hyvin eteenpäin. Piano, läskibasso, rummut ja vaihteleva arsenaali puhaltimia ja haitari kuulostaa hyvältä yhdessä.
Pienessä roolissa Gerdan äitinä hehkuu
Raisa Sorri, ja sitten onSorrin laulushow Pikku-Maijana! Aina yhtä charmantti
Juha Kulmala urakoi tukun pienempiä rooleja: mm. hieman kömpelö Rydin yrityskumppani ja Gerdan veli Eric, kupletti-iltamissa humoristinen Paksu-Taavetti, ryhdikäs adjutanttina ja luihuinen Johan Skott, joka tulee melskaamaan Kordelinin syntymäpäiville Mommilan kartanoon, surullisenkuuluisin seurauksin. Joka roolissaan Kulmalan lavakarisma loistaa, ja onneksi hieman saamme nauttia miehen laulustakin (sitä olisi voinut kyllä olla lisääkin). Monessa pienemmässä roolissa on myös
Heimo Korhonen - yhtenä niistä vitsiä kertova Theodor Mansner.
Jukka Uusitalon lavastus oli simppelin toimiva: bändi keskellä ja molemmilla puolilla kääntyvät elementit. Ne muuntuvat milloin vankiselliksi, ravintolasaliksi tai toimistoksi. Lisäksi vanhat valokuvat elävöittävät takaseinää ja vinkkaavat aina myös missä nyt ollaan. Vanhoja valokuvia on aina kyllä hienoa katsella ja varsinkin lavastuksissa.
Monipuoliset ja ihanasti ajankuvaa henkivät vaatteet on suunnitellut
Elina Vättö. Erityisesti Gerdan upea Tukholmasta ostettu keltainen päällystakki sävähdytti. Tahdon! Kaikki puvut, hatut ja kampaukset ovat kyllä ihania.
Jotenkin tuntui että koin valaistumisen esityksen aikana. Tiesin juuri miksi ja miten Suomi ryhtyi sotaan, ja miksi olimme milläkin puolella. Ja miksi Ryti teki sellaisia ratkaisuita kuin teki. En enää tarkkaan muista näitä oivalluksiani, mutta hetkittäin se oli ihan selkeää kuin pläkki! Miten kahdesta pahasta oli valittava se pienempi paha.
Rakastunut Ryti tarjoaa kiinnostavan henkilökuvan ei pelkästään Risto Rydistä vaan myös Alfred Kordelinista. Tämä ei todellakaan ole mikään pönöttävä ja patsasteleva esitys, vaan kiinnostava, elämänmyönteinen, hauskakin. Ehdottomasti kannattaa nähdä, ja toivon että näin hyvään tekstiin tarttuisi joku toinenkin teatteri.
Blogini lukijoille Rauman kaupunginteatteri tarjoaa lippuedun! 5 euron alennuksen saa koodilla PMT2017, joten lipun hinnaksi tulee 22,50. Rajoituksena 2 lippua / asiakas. Koodia pääsee käyttämään
verkkokaupassa ja teatterin lippumyymälässä. Koodi on voimassa 17.12.2017 asti! Kannattaa ehdottomasti hyödyttää etu ja varata liput vaikka ensi keväälle. Esityksiä on näillä näkymin 14.4.18 asti. Lipunmyynnin
yhteystiedot.
Kuvien copyright Harri Joensuu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
