Ajatus oli ihan kiinnostava eli sika säkissä. Lyric Hammersmith on esittänyt useita (tämä oli järjestyksessään neljäs) näytelmiä nimikkeellä Secret Theatre. Eli katsojat eivät tiedä mitä menevät katsomaan. Ei se kovin kallis ollut, mutta ei ollut edes niiden 15 punnan arvoinen. Tilannetta ei auttanut teatterin remontti, eli ulkoa ja sisältä se oli verhottu kääreisiin ja tilapäisrakennelmiin.
Esitys oli oletettavasti heidän pienimmässä salissa, tai liekö sekin ollut joku väliaikaisratkaisu. Kuiteskin pieni huone ja numeroimattomat paikat. Ensimmäisen vartin sisään lähti nelihenkinen perhe ja väliajalla mun lisäksi todella paljon porukkaa. Ennen kuin poistuin nappasin mukaan monistetun A4 paperin missä oli jotain tietoa esityksestä, koska käsiohjelmaakaan ei ollut. Näytelmän nimi oli Glitterland ja se oli Hayley Squiresin käsialaa. Inspiraationa on toiminut John Websterin The White Devil vuodelta 1612. Ohjauksesta (mistä????) vastasi Ellen McDougall. Tiedänpähän ainakin kenen ohjaamia esityksiä en mene ihan heti katsomaan uudelleen.
Mielenkiintoista lukea kritiikkejä, jotka eivät lyttää lainkaan. Ehkä olisi pitänyt jäädä katsomaan, ehkä olisin jossai vaiheessa ymmärtänyt jotain...? Ja tulee mieleen että miten huonoja mahtavatkaan olla 1 tai 2 tähden näytelmät? Jos mä oon vaan niin moukka etten tajua taidetta. Kaikkien mieshenkilöiden nimet loppuivat muuten o-kirjaimeen...
Guardian antoi 3 tähteä:
You certainly don't have to know the source material to enjoy the ride, which has some of the restless invention and linguistic virtuosity of a Philip Ridley play. Nonetheless, the sheer density means it is quite hard work on the audience. Like the original drama, Squires's play gets bogged down in the plotting, and she never finds a way to give the women real agency; they remain pawns in the machinations of men. But it has a fitful brilliance, some bloody visual shocks, a gleeful sense of irony and there's pleasure in seeing the Secret Theatre ensemble getting bolder and more watchable with every show.
En tiedä olivatko esiintyjät ammattilaisia, toivottavasti eivät. Googletin muutamaa nimeä, ja kyllä ne jonkunsortin ammattilaisia näyttää olevan. Huoh. Mä en ainakaan saanut mitään otetta mistään. Ehkä osa porukasta oli ihan taitaviakin, siltä huiskimiselta ei oikein saanut selvää.
3 tähteä myös Telegraphilta:
Another round of guess the play, courtesy of the Lyric Hammersmith’s Secret Theatre season. This time, there’s a Jacobean tang from the get go; it’s in the social order, a Machiavellian principality, and in the florid verbosity. There are whiffs of incest and infidelity in the air and a spoilt, sociopathic son and heir. Sharper theatre-spotters than me will identify John Webster’s The White Devil hiding beneath a contemporary facelift by young playwright Hayley Squires.
Tässä vielä yksi blogikirjoitus näytelmästä.
Huonointa teatteria ikinä koskaan missään. Kynnys astua Lyric Hammersmithin teatterin ovesta sisään on nyt aika suuri.
Kuvan copyright Steven Webb
