Anneli Kanto julkaisi mainion historiallisen romaaninsa Rottien pyhimys keväällä 2021. Kertomus 1500-luvun kirkkomaalareista Hattulan Pyhän ristin kirkon työmaalla herätti ihastusta kriitikoissa ja lukijoissa, joten aivan mahtavaa että se on sovitettu näyttämöllekin. Musiikkiteatteri Kapsäkki teki siitä hienon musiikkiteatteriversion keväällä 2023 ja nyt syksyllä se saa kunnian toimia Hämeenlinnan teatterin 120-vuotisjuhlanäytelmänä. Mikä voisikaan olla parempi esityspaikka kuin nimenomaan Hattulan naapurikunta Hämeenlinna!
Milko Lehdon ohjaama Rottien pyhimys on liki kolmetuntinen epookkiesitys, mutta aika ei todellakaan tule pitkäksi. Vauhdikkaita juonenkäänteitä, hersyviä henkilöhahmoja, suuria tunteita ja silmiähivelevän kauniita lavasteita. Tätä todellakin kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Valtasuhteet ja hierarkiat ovat tärkeitä 1500-luvun Hämeessä ja näitä teemoja käsitellään laveasti.
Anneli Kanto on itse sovittanut kirjansa näytelmäksi ja sama hersyvä ja railakas kieli on tallella mehevine manauksineen. Vaikka välillä tunnelma on hieman harraskin, luodaanhan tässä kuvia jumalan kunniaksi, niin mukana on kosolti lämpöä ja huumoriakin.
Sen lisäksi että ohjaus on mehevää, ovat myös näyttelijät iskussa. Antti Virmavirta on mainio myhäilevänä mestari Pictorina, joka jaksaa kärsivällisesti opastaa Pelliinaa vaikka olikin tämän palkkaamista vastaan. Mikko Nousiainen on myös iskussa kaksinaamaisena Martinuksena. Mutta aivan jhäikäisevän roolisuorituksen tekee Sonja Silvander-Valo Pelliinan haastavassa roolissa! Mikä lavasäkenöinti ja läsnäolo! Ainoa pieni miinus ehkä siitä että Pelliina on kuvattu rumaksi ja isoksi, mutta Silvander on ihastuttava.
Pelliina on orpo tytönreppana joka valmistaa saviastioita. Syntyperässä taitaa kuitenkin olla jotain, joka myös selittäisi linnanrouvan kiinnostuksen tytön savitöihin. Yksi asia johtaa toiseen ja pian tyttö pääseekin avustamaan kirkkoa maalaamaan tulleita mestareita. Samalla kun Pelliina oppii kirkkomaalauksen saloja, tapahtuu muutakin. Kiihkeitä hetkiä ja tulevaisuudenlupauksia, mutta myös petollisuutta ja katkeruutta. Käänteitä on paljon, mutta maalaukset etenevät. Ja lopulta myös valmistuvat.
Näytelmässä on paljon herkullisia sivuhahmoja, joista latinaa viljelevä ja naisenkipeä kirkkoherra Herckepaeus (Panu Valo) on yksi mainioimpia. Ja kukaan ei voi olla nauramatta kaniikin (Johanna Reilin) tarkastuskäynnille ja tämän jaaha jaaha -hokemiselle. Herkullinen roolityö kertakaikkiaan.
Sen sijaan kirkkoväärti Klemetti (Lasse Sandberg) on aika ärsyttävä tyyppi ja samoin niljakas on apupoika Vilppu (Miika Suonperä). Naiset juonittelevat hieman yksinkertaisten (ja monesti aika ahneiden) miesten takana. Henna-Maija Alitalon linnanrouva Märta, Birgitta Putkosen emäntäpiika sekä Katariina Kuisma-Syrjän naishahmot ovat kaikki taitavia manipuloijia.
Näyttelijäporukan täydentää Jyri Ojansivu, jonka roolit vaihtelevat huikentelevaisesta linnanherra Tottista kuolemanväkeen.
Juha Mäkipään lavastus on huikeaa, yhdistettynä Toni Haarasen kuvasuunnitteluun. Maalaukset ilmestyvät pinnoille kuin taikuus niitä loihtisi. Ja kun lopuksi kirkkaat ja uudet maalaukset korvaantuvat aidoilla ja alkuperäisillä, niin tippa tulee linssiin. Miten hienosti nämä on toteutettu, siitä kiitos Veikko Pullille. Myös Pelliinan tunteita kuvaavat kiehkuraprojisoinnit ovat upeita. Pelliinan pieni koti savipajoineen nököttää lavan toisessa reunassa, ja lisäksi kiipeillään korkeilla telineillä, kirkossa kun ollaan.
Jari Harjun valot ja Lauri Malinin äänet täydentävät illuusion korkeasta ja kaikuvasta kirkkotilasta. Ja esimerkiksi ristisaatto tuulessa ja tuiskussa on toteutettu hienosti.
Anne Laatikaisen puvustus on myös epookkimaisen taidokasta, todella pieteetillä toteutettua. Rahvaan hieman vaatimattomista asuista linnanrouvan upeisiin kuoseihin. Harmoniset värit hivelevät silmiä.
Tämä on Teatteria isolla teellä. Kevään liputkin käyvät rivakasti kaupaksi, joten nyt kannattaa toimia mikäli mielii katsomaan miten ne maalaukset kirkkoon syntyivät. Tai ainakin tämän tulkinnan mukaan. Aivan älyttömän hieno esitys.
Kuvien copyright Tapio Aulu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti