Liike oli soljuvaa, pakotonta, kevyttä ja teknisesti taitavaa. Tätä oli ilo katsoa, ja neljän tanssijan saumaton yhteistyö toimi kyllä joka tasolla. Uskomattomia heittäytymisiä ja kiinniottoja, jotka kysyvät isoa luottamusta toiseen. Jokaiselle tanssijalle oli tilaa hengittää ja sooloilla, mutta koko ryhmä toimi myös hyvin yhdessä.
Välillä tuntui että tanssijanelikko Anni Koskinen, Sanni Giordani, Oskari Turpeinen ja Iiro Näkki ei tuntenut painovoiman rajoituksia lainkaan. Höyhenenkevyesti he liikkuivat, ja tekivät isoja loikkia ja syöksyjä. Tanssijan selkärangan paikalla on luultavasti kumia. Monenlaiset liikkeet tarjosivat ainakin minulle valtavasti ahaa-elämyksiä: näinkin voi tanssia! Intiimiä ja kaunista. Paljaat jalat eivät pitäneet juuri mitään ääntä. Välillä taisteluhenkisyys näkyy liikkeissä enemmän, mutta siinä ei ole mitään aggressiivista. Sellaista lempeää (mutta tosissaan ollaan silti) kamppailua.
Tanssiliikkeissä oltiin hyvin tasa-arvoisia. Duetto-osuuksissa ei ollut mitään mies-nainen -pareja, vaan milloin mitäkin. Samalla tavalla kaikki tanssijat nostelivat toisiaan. Mandelinin koreografiassa näkyy eri tekniikoiden ja lajien sekoittuminen yhteen, ja lopputuloksena on täysin uniikkia tanssia. 45 minuuttia oli aivan liian lyhyt aika tähän nautintoon.
Janne Hastin musiikki ja äänisuunnittelu yhdistelee monenlaista. Letkeää hissimusiikkia, kiihkeämpiä teknorytmejä, soljuvaa sykettä, vouvaavaa aavemaista musiikkia, kunnes lopulta veto loppuu kokonaan, niin äänistä kuin tanssijoistakin. Tanssijat mukautuvat tempoon, kukin tavallaan. Myös Jukka Huitilan valot sykkivät hitaasti hämyssä, ja valaisevat lempeästi. Tunnelma musiikin ja valojen yhteistyöstä on rento ja aistillinenkin. Kamppailulajikuvastoa täydentää hyvin myös Kirsi Gumin (ja työryhmän) suunnittelemat esiintymisasut. Mustat väljänliehuvat housut ja urheilumaiset yläosat sekä leveät valkoiset vyöt vievät ajatukset tatamille tai johonkin vastaaviin paikkoihin. Vöitä hyödynnettiin liikkeissä tosi paljon. Niistä nostettiin, heiteltiin, vedettiin. Ja sitten oli oudot pörhökarvaiset irtoliivit mitä vaihdeltiin tanssijalta toiselle. Liivit olivat kuin joku metsästäjä-keräilijälauman johtajahahmon vallanmerkki.
Aivan loisto aloitus Teatterikesälle, rima on asetettu. Korkealle.
Esityskuvien copyright Jussi Ulkuniemi, kiitoskuva omani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti