Simpauttaja / Nokian kesäteatteri 6.7.2016

Siitä on aikaa kun olen Simpauttajan lukenut, ja leffankin olen varmaan nähnyt jossain hamassa nuoruudessani. Mutta teatterissa en ole tätä ennen nähnytkään, joten sikäli olin hyvin tyytyväinen Nokian kesäteatterin tämänvuotiseen näytelmävalintaan. Heikki Turusen teksti on hyvin maanläheistä ja väkevääkin. Se on tuotu hyvin mukaan tässä Seppo Heinolan dramatisoimassa ja ohjaamassa versiossa. Ehkä sitä kiroilua ja muuta alatyylistä on hieman vähemmän teatteriversiossa kuin kirjassa, mikäli muistini oikein palvelee.

Marketta ja Imppa

Ja mikä Imppa Ryynänen tähän on saatu mukaan! Eemil Tähtinen on ihan mahtava löytö (kuulemma ohjaaja Heinonen löysi tämän nakkikioskijonosta!). Nuori, energinen, säkenöivä. Just passeli tähän, ja toivon näkeväni häntä jollain estradeilla vielä jatkossakin. Ihan superhyvä Imppa. Eikä muukaan sakki huonoa ole. Simpauttajana Eero Väätäinen, joka on juuri sopivan rempseä ja velmu tässä roolissa. Hän puhkeaa laulamaan joka välissä ja on sanavalmis ja salaperäinen. Ja miten mä en ole aiemmin huomannut miten paljon Väätäisessä on kahta muuta näyttelijää eli Russell Crowea ja Tomi Salmelaista! Tyyppinä Simpauttaja tuo mieleen jotenkin Yksi lensi yli käenpesän McMurphyn. Johanna Pekola on sopivan rehevä ja iloinen Simpauttajan mielitietyksi Juuliaksi. Pirtamon isäntä (Juha Oksanen) on hieman pihi ja jämpti mies.

Otto äitinsä kanssa

Maarit Ruohosen puvustus ansaitsee kunniamaininnan, niin upeita teryleeniverkkareita, kukkamekkoja, leveälahkeisia housuja ja kittanoita paitoja tässä porukalla on. Kennonnokan luonnonkaunis miljöö on paikkana niin upea ja sinne saa aina rakennettua hienon lavastuksen. Huillan Tapsa (minne muuten miehen nimi on jäänyt käsiohjelmasta?) onnistuu lavastuksessa taas. On J. Nurmen osuuskauppa, on Pirtamon herraskainen talo, Taivaisen ja Ryynästen huushollit, ja sitten tietenkin Ryynäsen Oton veistämät naispatsaat. Tai niiden valmistuksesta vastaa kyllä moottorisahataiteilija Lasse Kangasjärvi.

Niin Otto. Otto on Impan hieman hitaammalla kulkeva veli. Tuomas Peltonen on roolissa hyvin uskottava. Otto vaeltelee luonnossa, vakoilee naisia ja veistelee naispatsaita joita halailee. Ja heinänkorjuujuhlien kylätansseissa hakee naisia tanssimaan, turhaan. Ei sitä erilaisuutta ole koskaan suvaittu. Kyläyhteisö on Ottoa suvainnut, mutta tarvitaan vain pieni viittaus että tämä on häirinnyt sen "täyspäisiä" jäseniä... Vaan kukapa sitä tuossa porukassa nyt ihan täysjärkinen on. Ryynäsen Hilppa (Antero Mäkinen) menetti hermonsa sodassa, niinkuin moni muukin mies. Pirtamon vanhaisäntä (Mauri Könönen) on juoppolalli, kuten muutama muukin kyläläinen. Sitä viinanjuontia ja känniörvellystä tässä kyllä piisaa, mutta ei katsojan myötähäpeään asti.

Tämä on niin Impan kasvukertomus, myös kuvaus yhteiskuntamurroksen repimästä Suomesta. Maalta halutaan kaupunkiin, mutta ei sielläkään kaikilla hyvin mene. Virkaheitto toimittajanretale Kaunismäen Jomppa (Samu Salmenkangas) palaa kotikyläänsä, vetää viinaa ja pitää kommunistishenkisiä palopuheitaan ja maaseutupolitiikan kritiikkiä. Lopulta käy ilmi hänen saatuaan potkut toimittajantyöstään. "Mä oon itseriittoinen ja intelligentti. Ainakin kännissä". Juopporemmi vastaa kyllä monesta hauskasta kohtauksesta, kuten vaikkapa kun he koittavat kusta tulipaloa sammuksiin. Tai kun Jomppa on kuvannut koko kesän tapahtumat filmittömällä kameralla.

Mutta Imppahan se päähenkilö on. Nuori mies saa isänsä komentelusta tarpeekseen, joutuu lähtemään lapsuudenkodistaan, mutta onneksi Pirtamon isännällä on salaojahommaa. Romanssinpoikanen Marketan (aina vaan tosi ihana ja raikas Jannina Heiman) kanssa tosin loppuu tämän lähdettyä Lieksaan.

Salaperäinen Simpauttaja sotkee kylän kuvioita olan takaa, ja vaikuttaa myös Impan elämään heidän yhteisen työkesän/syksyn aikana. Talven tullen salasuhde tulee myös aviomies Kuunon korviin ja välienselvittelyhän siitä selviää. Surullisine loppuineen.

Simpauttajasta kotoisin on monta hokemaa ja lentävää lausetta Suomen kieleen. Hojohojo tervehdyksenä, ja "ärreet kinkerit". Tai "hei hulinaa sano piika kun kirnuun pieras". Hyvin muuten puhuvat murretta nämä tyypit. Musiikkia tässä kuullaan kanssa, yksi jos toinenkin laulaa Tango Humikoa ja tulevatpa geishat Oton uniinkin.

Juulia ja Simpauttaja

Pidin kovasti myös ratkaisusta ottaa kertojaääni mukaan. Jonkun verran liikaa tässä on sellaista kesäteatterien helmasyntiä eli juoksemista ja kohkaamista, mutta ei ihan liikaa kuiteskaan. Mua nauratti edessä istuneen (vanhemman mies)katsojan kommentti, kun Simpauttaja ja Juulia menevät sermin taakse ja sieltä lentää punaiset rintsikat: "eihän me nyt nähdä mitään".

Kyllä tämä osui ja upposi. Ja sai aikaan kaivella Simpauttaja hyllystä ja palata siihen maailmaan. Ja jos jostain saisi leffaversionkin käsiinsä... Kiitos Seppo ja koko Nokian tiimi! Esityksiä 6.8. asti.


Kuvien copyright Pasi Aittokumpu.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.