Viime maanantain oopperana oli Mozartin Don Giovanni. Musiikki on hienoa, puitteet mitä oivallisimmat ja 3,5 tunnin istuminen ei ollut lainkaan puuduttava kokemus (paitsi seurueen yli 2-metriselle henkilölle, joka valitsi käytävällä seisomisen väliajan jälkeen). Hellepäivän jäljiltä linnassa tarkeni, mutta ei ollut liian kuuma kuitenkaan. Mutta ei ollut myöskään käyttöä mukana raahatuille villashaaleille yms :-D Vesipullolle kyllä.
Poppi Ranchettin lavastus oli linnan henkeen hyvin sopiva eli kolme isompaa liikuteltavaa talon osaa, holvikaarineen ja muineen. Giovanna Fiorentinin puvut olivat näyttäviä ja juurikin sopivia tähän. Sellaista muskettisoturihenkeä, sulkatöyhtöisine hattuineen ja ylhäisemmillä naisilla kauniine pukuineen. Paitsi kyläläisillä & maalaisilla oli sopivat maanhenkiset vaatteet.
Ja ne oudot kuoleman airuet olivat upeat myös, erityisesti se ruokapöydän alta paljastunut valkoinen vähäpukeinen neitokainen, joka johdattaa lurjus-Don G:n helvettiin.
Waltteri Torikka on kyllä erinomaisen hyvä laulaja, mutta myös varsin ilmeikäs ja ketterä näyttelijä. Ihan kuin Mozart olisi kirjoittanut tämän roolin ihan Waltterille :-) Poikamainen charmi iskee yhtä hyvin katsojaan kuin Don Giovannin viettelemiin naisiin. Ja niitähän piisaa... Pidin oikein kovasti myös Tapani Plathanin Leporellosta; tämä on ilkikurinen ja isäntäänsä hetkittäin varsin kypsynyt. Ja samansorttinen poikamainen charmi toimi tässäkin tapauksessa. Leporellolla on siis pilkettä silmäkulmassa, vähintäänkin saman verran kuin isännällään. Mutta on se DG varsinainen ketku, vie Leporellonkin naiset!
Helena Juntunen oli mahtipontinen ja kovin näyttävä Donna Victoria, ja mikä kampaus/peruukki! Ja jostain syystä Tuuli Takala hurmasi minut aivan tyystin Zerlinana. Ihanan raikas ja iloinen esiintyjä, ja äänestäkin pidin! Ihana duetto Torikan kanssa! Ja vaikka komtuurilla on aika pieni osa, niin onhan se vaikuttava ja komea - Jaakko Ryhänen oli siis myös mykistävä. Muutkin laulajat hoitivat tonttinsa mallikkaasti.
Paul-Emile Fourny ohjasi tämän ja musiikin johdosta vastasi John Storgårds. Näytti ja kuulosti hyvälle! Ainakin näin maallikon silmiin ja korviin. Ja veikkaisin, että vaikka moni kuulosti olevan x:nnettä kertaa oopperajuhlilla, niin Torikan houkuttelemina ensikertalaisiakin joukossa varmasti oli. Joille tämä oli varmaan oikein hyvä johdatus sekä oopperaan että Savonlinnan oopperajuhlille.
Tässä oli monta hyvää joukkokohtaustakin, joista panikoivat aatelismiehet rappusissa ehkä hauskin. Ja monta muutakin kikatuttavaa juttua, esimerkiksi kun DG opastaa Leporelloa olemaan hän, heidän vaihtaessaan rooleja. Se käsienheilutus! Ja kun DG ja Leporello kertovat seikkailuistaan toisilleen orkesterimontun yli "huutaen"! On se DG varsinainen ryökäle; viinirypäleetkin räkii suustaan lattialle. Mutta elostelija tai ei, pelkuri hän ei ole, ja siksikin lähtee komtuurin matkaan ylväästi! Sympaattinen lurjus.
Oma paikka oli B-katsomon kymppirivin keskellä, ihan hyvä, varsinkin kun laulajat käyttivät koko lavaa ja myös käytäviä hyväkseen. Tarpeeksi lähellä että näki esiintyjien kasvotkin. Mikä oli hyvä, koska unohdin teatterikiikarit kotiin. Tykkään nähdä esiintyjien kasvot.
Mietin alussa, kun Donna Anna hinkuu kostoa isänsä kuolemasta, että kun jotenkin tupataan aina syyttämään Don Giovannia lukuisten naisten viettelemisestä, niin onhan se vika naisissakin. Siis, mitäs lankeavat tämän pauloihin. Että kun Annan isä joutuu Giovannin tappamaksi puolustaessaan tyttärensä kunniaa, niin loppuviimein tytär saisi myös hieman katsoa peiliin... eikä vain syyttää Don Giovannia. Mitäs lankesi. Mutta ehkei se olekaan naisen vika jos rakastuu renttuun? Lähteehän Zerlinakin DG:n matkaan omista häistään!
Plussaa myös ystävälliselle ja avuliaalle henkilökunnalle. Vaikka vessajonot olivat pitkät, niin yllättävän nopsaan sieltä selviytyi väliajalla pois. Ja on se linna helkatin hieno paikka. Tahtoo takaisin! Niin, ja tammikuussa pohdin miten vähissä vaatteissa Torikka lavalla nähdään... kyllä Jyväskylässä Kevin Greenlaw nähtiin paljon vähemmissä :-)
Olisin mielelläni nähnyt Shakespeare-oopperatkin tänä vuonna (Macbeth, Otello, Falstaff) mutta lippujen hinnat eivät nyt sallineet moista. Ehkä pääsen seuraavan kerran oopperajuhlille aiemmin kuin 25 vuoden kuluttua...?
Esitysvalokuvien copyright Soila Puurtinen
loput omia, myös loppukumarrusten DG:stä, Leporellosta ja Zerlinasta.
🙂
VastaaPoista